Karitsa avasi viidennen sinetin. Silloin näin alttarin alla niiden sielut, jotka oli teurastettu Jumalan sanan ja heidän siitä antamansa todistuksen vuoksi. Ilm.6:9 UT2020.
Tiesitkö, että elämme nyt viidennen sinetin aikaa? Se alkoi jo ajat sitten, ehkä Ranskan vallankumouksen aikoina ja jatkuu vielä parisataa vuotta. Tarkkaa rajaa on vaikea määrittää – saattaa olla, että jakso alkaa jo ’pienestä jääkaudesta’ eli suurista nälkävuosista 1600-luvulta ja päättyy joskus 2100-luvulla. Tälle historian jaksolle on tunnusomaista, että ihmiset kuolevat kesken päiviensä, jotkut nälkään tai tauteihin. Pitää kuitenkin muistaa, että jo neljännen sinetin aikaa leimaa nälkä. Viidennen sinetin aikaan puhutaan ’tapetuista’, jolloin toiset kuolevat väkivaltaisesti joko sodissa tai onnettomuuksissa tai peräti itsemurhapommittajien uhreina. Minään menneinä historian aikoina ei ole tullut niin paljon ruumiita kuin nyt viidennen sinetin aikaan eikä niin paljon viattomia ihmisiä ole kuollut kasapäin kuin nyt. Terroristitkaan eivät saa niin paljon uhreja aikaan kuin abortit. Mutta tämä ei ole vielä suuren ahdistuksen aikaa. Uskovina voimme elää rukouksen hengessä ja Jumalan armosiipien suojissa hyvän elämän.
Elian maanpäällisen elämän loppuvaiheissa hän käytti saamiaan valtuuksia aika rajulla tavalla. Kuninkaan lähettämiä miehiä kuoli sata, kun Elia pyysi, että tuli taivaasta polttaisi kaikki kuninkaan lähettämät miehet (2.Kun.1:10,12). Tässä on yhtymäkohtia nykyaikaan ja jäin miettimään, mikä opetus tähän kätkeytyy. Ainakin voimme ymmärtää, että voimankäytöllä, väkivallalla ja tuhon tuottamisella emme voi edistää Jumalan asioita, emme ajaa hänen valtakuntansa tavoitteita. Eliakaan ei voittanut 100 miehen uhraamisella mitään. Näemme vastaavan tilanteen Uuden testamentin puolelta, kun Jeesus kulki Samarian halki:
Edellään hän lähetti viestinviejiä. Nämä lähtivät matkaan ja menivät erääseen samarialaiskylään valmistelemaan hänen tuloaan. Jeesusta ei kuitenkaan otettu vastaan, koska hän oli menossa Jerusalemiin. Kun hänen oppilaansa Jaakob ja Johannes saivat kuulla tästä, he kysyivät: »Herra, tahdotko, että käskemme tulen iskeä taivaasta ja tuhota heidät?» Luuk.9:52-54 UT2020.
Siinäpä Ukkosenjylinän pojat vauhdissa! Kuvaavaa on, miten Jeesus reagoi: Silloin Jeesus kääntyi ja moitti heitä. Hän jatkoi oppilaiden kanssa matkaa toiseen kylään. Luuk.9:55-56 UT2020.
Näemme Raamatusta myöhemmin, että apostolit palasivat Samariaan ja toivat mukanaan siunauksen, sen tulen taivaasta, minkä Jumala oli lähettänyt – Pyhän Hengen! Se oli rakentava tuli, ei tuhoava tuli. Mutta se oli opetuslasten kasvun tulosta, suotuisan kehityksen hedelmää. Sen aikuistumisen tuloksena syntyi opetuslapsia, joilla oli elämää suojeleva ja rakentava henki, ei rikki repivä ja tuhoa tuottava tuomion henki.
Tätä mekin tarvitsemme tänä viidennen sinetin aikakautena, kun tuhon voimat riehuvat valtoimenaan ja väkivalta rehottaa. Meidän tulee olla Pyhän Hengen täyttämiä Jumalan palvelijoita, jotka rakentavat, eivät riko. Meidän tulee tiedostaa, minkä hengen omat me olemme. Meidän tulee asettaa itsemme Jumalan palvelukseen hyvän sanoman kuuluttajiksi, sovituksen sanan esillä pitäjiksi.
Jumala, joka käski valon loistaa pimeydessä, valaisi näet myös meidän sydämemme. Hän tahtoi opettaa kaikki tuntemaan Jumalan kirkkauden, joka sädehtii Jeesuksen Kristuksen kasvoilta. 2.Kor.4:6 UT2020.
Usko kasvuun 