Jumalan miljonääri

Yhdelle hän antoi viisi miljoonaa, toiselle kaksi, kolmannelle yhden. Kukin sai kykyjensä mukaisen summan. Sitten isäntä matkusti pois. Matt.25:15 UT2020.

Leiviskä eli kultaraha tai sata denaaria on taipunut tässä miljoonaksi. Luukkaan tekstissä vastaavassa kohdassa puhutaan ’huomattavasta summasta rahaa’. Nämä käännösratkaisut ovat siis UT2020:n mukaisia.

Toivottavasti menestysteologian vastustajatkin käsittävät, että puhutaan Jumalan antamista lahjoista – niin luonnollisista lahjoista kuin armoituksista – eikä rahamaailman metkuista. Onhan kyseessä vertaus, jolla havainnollistetaan Jumalan valtakunnan erästä tärkeää asiaa – kutsumustyötä.

On siunattu asia, jos voimme löytää hallustamme miljoonan. Ikävä tosiasia on, että vain harva tulee penkoneeksi varastojaan löytääkseen kätketyn miljoonansa. Joku penkoo aikansa ja sitten luovuttaa, kun ei löydä. Joku saattaa löytää kätkön ja jättää sen sitten silleen. Miljoonako? Pyh! Jotain antiikkia ehkä. Voisiko sen viedä kirpparille?

Joskus sellainen miljoona päätyy toiselle henkilölle, koska alkuperäinen omistaja ei ole sitä arvostanut niin paljon että olisi sijoittanut sen. Luulen, että minunkin blogistin työni on siirrettyä pääomaa. Ehkä sinunkin elämäntyösi on saanut alkupääomansa kiertoon päätyneestä rahasta?

Haluaisin rohkaista jokaista arvostamaan omia lahjojaan ja hyödyntämään niitä. Ei se ole vaikeaa. Ennen oli ompeluseurat. Käsitöitä tehtiin porukalla ja niitä myytiin pikkurahalla myyjäisissä. Leipomisesta innostuneet leipoivat maukasta myytävää. Joku vähän varakkaampi saattoi antaa riihikuivaa rahaa. Näin lähetystyöhön ja muihin hyviin hankkeisiin saatiin varoja.

Joku on hyvä vanhemmuudessa ja lasten kasvatuksessa. Nelikymppiset, jotka ovat saneet omat lapsena maailmalle, ottavat sijaislapsia hoiviinsa. Ihailen heitä, mutta monelle on se ikioma vanhemmuus tai isovanhemmuus elämäntyöksi koettu asia. Joku tekee työuransa koulumaailmassa ja kokee, että se opettajan työ antoi syvää tyydytystä. Joku rukoilee ja kokee esirukouksen olevan kohdallaan sitä ominta kutsumusta.

Luetteloa voisi jatkaa pitkällekin, sillä kutsumus on usein hyvin yksilöllistä. Evankeliumin työ kutsuu mukaan erilaisia armoituksia: saarnaamisen lisäksi on laulajat, diakonit, hallinnolliset tehtävät, erilaiset seurakunnan työt. Minäkin olen jonkin aikaa toiminut vapaaehtoisena siivoojana eräässä vanhassa elokuvateatterissa, joka toimi seurakunnan kokoontumistilana. Mahtoiko siitä mitään taivaallisia ansioita kertyä – en tiedä – mutta ainakin yhden pölynimurin riuhdoin rikki…

On siis miljoonan arvoinen kysymys ”mikä on kutsumuksesi Jumalan valtakunnassa?” Mitä leivisköitä olet saanut? Oletko sijoittanut saamasi kultarahat? Paavali saattoi lausua tyytyväisyytensä elettyyn elämään:

Hyvyydessään Jumala on silti tehnyt minusta sen mikä olen, eikä hänen hyvyytensä minua kohtaan ole ollut turhaa. Olenhan raatanut raskaammin kuin kukaan muu apostoli – tai en minä vaan Jumala, joka on hyvyydessään ollut tukenani. 1.Kor.15:10 UT2020. Olen juossut hyvän kilpailun ja päässyt maaliin. Olen säilyttänyt uskon. 2.Tim.4:7 UT2020.

Copyright © 2024 Simo Papunen

Uskon katharsis

Jos Kristuksen nimeä käytetään haukkumanimenä teitä vastaan, voitte olla onnellisia, sillä Jumalan kirkkauden Henki on teidän yllänne. Kenenkään teistä ei pidä kärsiä murhaajana, varkaana, pahantekijänä tai vakoojana. Jos joku sen sijaan kärsii kristittynä, hänen ei pidä hävetä vaan antaa kristityn nimen tuottaa kunniaa Jumalalle. 1.Piet.4:14-16 UT2020.

Katharsis on mielenkiintoinen ilmiö, joka minun mielessäni yhdistyy ennen kaikkea teatteriin. Teatteri luo meille keinotekoisesti tilanteita, joihin eläytyminen puhdistaa mielemme sopukoita. Voimme kokea erilaisia tunteita ilman että olemme varsinaisesti osallisia. Elokuvat toimivat samoin. Voimme eläytyä johonkin romanttiseen rakkaustarinaan ja tuntea samoja tunteita kuin näyttelijät. Elokuvassa esiintyvä viha tai kauhu voivat saada aikaan saman – ne ikään kuin purkautuvat meistä, vaikka emme oikeasti osallistu mihinkään elokuvan kohtauksiin. Ihmisen tunnetila voi olla kuin sotkuinen tukka, jonka katharsis kampaa siistiksi. Katharsiksen jälkeen ihmisen sisin on seesteisempi ja tasapainoisempi ja tunnepitoiset laineet tyyntyneet.

Sama voi tapahtua meille, kun kuulemme evankeliumia. Hengessä katsomme Jeesusta ristillä, tunnemme myötätuntoa häntä kohtaan, olemme siinä hänen rinnallaan kuin ryöväri ja koemme yhteyttä Vapahtajaamme. Siinäkin voi sanoa, että tapahtuu jonkinlainen katharsis. Saatamme jopa tuntea tietynlaisen rauhoittumisen, kiitollisen mielen. Tapahtuu vähän sama kuin tapahtui ristiinnaulitsemisessakin – ukkonen jyrähti ja salamoi. Ukonilman jälkeinen raikkaus täyttää tilan ja mielen valtaa helpotus.

Katharsis voi olla niin hienovarainen ilmiö, että emme sitä huomaa edes tapahtuvan. Monella tavalla hengellinen tilaisuus lauluineen ja sananjulistus voi koskettaa sisintä niin että tapahtuu huomaamattomasti puhdistumista. Osa siitä voi olla tietoista, osa sitä mielen ja tunnemaailman syvähengitystä, jota katharsis osaltaan kuvaa.

Jos teatteri ja elokuva saavat mielensisäisen säämme vaihtelemaan, niin osaksemme tuleva kärsimys on jo myrskyn tai ainakin navakan tuulen puhaltamista. Jos kärsimme kristittyinä, olemme osallisia Kristuksen ruumiin yhteisestä tuskasta. On selvää, että silloin sisäinen puhdistuminen on enemmän kuin katharsista. Hänen verensä puhdistaa omantuntomme kuolleista teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa. Hepr.9:14 UT2020. Jos tämä sisäinen puhdistuminen on sielun pesu, silloin Kristuksen kärsimyksiin osallistuminen on sielun täyttymistä Hengellä. Siinä ikään kuin ihmisen sielu täytetään sillä vahvalla viinillä, jolla astiat Kaanaan häissä täytettiin. Raamattu käyttää monia eri kielikuvia. Pietari totesi naulan kantaan: voitte olla onnellisia, sillä Jumalan kirkkauden Henki on teidän yllänne. Kärsimyksen tuli palaa sisäisessä lampussamme kuin liekit Gideonin sotilaan ruukussa.

Mitä juuri tänään kaipaamme – sen Jumalan Henki tahtoo antaa. Hän näkee sielumme janon ja voi janomme sammuttaa. Hän näkee puhdistumisen tarpeemme ja voi antaa sellaisen katharsiksen, että askeleemme nousevat irti lattiasta ja ilo valtaa sydämemme pitkäksi aikaa, uusi näky saa hengessämme tilaa ja lähteitä puhkeaa sielumme maisemaan. Uusi voima nostaa meitä ylös masennuksestamme ja saamme intoa ja alttiutta olla tulevina päivinä Jumalan käytettävissä.

Kun Henki tarttuu ja alkaa viedä, sanothan sinäkin ”aamen”!

Copyright © 2024 Simo Papunen