Päivän pöperö

Mutta oppilaat vain jankuttivat toisilleen, että leipä oli unohtunut. Matt.16:7 UT2020.

Eräänä sapattina Jeesus kulki oppilaidensa kanssa viljapellon läpi. Oppilaat alkoivat kulkiessaan kerätä viljantähkiä syötäväksi. Mark.2:23 UT2020.

Kun lähdemme innolla seuraamaan Jeesusta, uskomme kaiken muun hoituvan. Luotamme Jumalaan, että hän pitää meistä huolen ja jokapäiväinen leipä tulee kaiken ohessa automaattisesti, koska Jumala on niin luvannut. Mutta aikaa myöten tulee eteen tilanteita, kun leipä loppuu ja peräti nälkä yllättää. Se voi olla paha uskon koetus ja alamme kääntyä pois uskon asenteesta ja ratkoa jokapäiväisen leivän ongelmaamme omin voimin. Jos teemme hengellistä työtä, saatamme pitää oikeutenamme saada siitä palkkaa. Jos ei ole mahdollisuutta saada palkkaa, niin voisimme kai ainakin koota lähettäjäpiirin? Jotenkin se leipä vaan on koottava kannattajien avulla. Mutta Jeesus on myös sanonut:

Ette voi palvella sekä Jumalaa että omaisuutta. Luuk.16:13 UT2020.

Jos opetuslapset joutuivat nälän yllättämiksi, voi meillekin niin käydä. Ehkä ei ihan nälkä tule, mutta tilanne, missä täytyy selvitä vähillä rahoilla.  Se on meille koetusta ja aiheeksi hengelliseen kasvuun, jossa emme enää käänny mammonan puoleen emmekä ala toimia ihmiskeinoin. On syytä vain jatkaa eteenpäin ja luottaa Jumalan huolenpitoon käymättä kenenkään kukkarolla, sen paremmin seurakunnan kuin yksityisten ihmisten. Mikään ei ole niin vastenmielistä kuin kohdata jumalinen ihminen, saarnamies tai muu vastaava, joka riistää toisia ja kovalla kädellä tyhjentää ihmisten kukkaroita. Tai kerjää vedoten oman hengellisen työnsä ainutlaatuisuuteen…

Jumalan ihmisen ei tarvitse kerjätä eikä ainakaan riistää ketään. Jumalan ihmisen tunnistaa siitä, että hän luottaa Jumalaan kaikissa asioissa, myös elantonsa suhteen. Jumalan ihminen on tarpeeksi vaatimaton, että voi välillä tehdä maallistakin työtä elantonsa hyväksi (Ap.t.18:3). Jumalan ihmisen kutsumus ei ole ottaa, vaan antaa.

Haluan tällä rohkaisulla näyttää suuntaa jokaiselle, joka mielii tehdä hengellistä työtä, mutta kipuilee elantonsa vuoksi. Haluan myös näyttää suuntaa niille, jotka antavat Jumalan valtakunnan työhön. Pitäkää sydän lämpimänä, mutta pää kylmänä – ottajia on paljon. Ole vapaa valitsemaan itse, mihin annat, ja sitten anna iloisin sydämin.

Mitään ei pidä antaa vastahakoisesti eikä pakosta, sillä Jumala rakastaa iloista antajaa. 2.Kor.9:7 UT2020.

Copyright © 2024 Simo Papunen

Iso kuva

Te teeskentelijät! Sään merkkejä te kyllä osaatte tulkita. Miten ette siis osaa tulkita tätä aikaa? Luuk.12:56 UT2020.

Jeesus antoi suoraa kritiikkiä aikalaisilleen. He elivät historian taitekohdassa, Messiaan ilmestymisen ajassa, mutta eivät tajunneet, mikä hetki historiassa oli meneillään.

Niin, ajan merkkien seuraaminen on hankalaa. En tiedä voiko tällaista yleistää, mutta totumme johonkin emmekä huomaa siinä mitään mieltämme askarruttavaa. Nytkin kai totumme tähän kilpavarusteluun, aseiden kalinaan, sodan todellisuuteen, emmekä vieläkään oikein jaksa pelätä kolmatta maailmansotaa. Olemme tyytyväisiä, kun pääsimme Natoon. (Tämä artikkeli on julkaistu ensi kerran 1.4.2024.)

Lopun aika ja sen käänteiden miettiminen tuntuu raskaalta ja vaikealta päänsäryltä. Olisi paljon mukavampaa miettiä palkankorotusta ja liiketoimia, kenties lomamatkaa tai uuden asunnon hankintaa, ehkä auton ostamista. Uskovina voimme panostaa seurakunnan toimintaan ja etenkin oman vaikutusvallan kasvattamiseen uskonyhteisössämme.

Mutta olemmeko uskovina koskaan huomanneet, että Jeesus ei panostanut synagogan kuvioihin eikä arvostanut aikansa ammattipapistoa. Eikä hän oikein jaksanut panostaa myöskään ulkonaisiin rakennuksiin. On hyvä, jos voimme nähdä asioita hieman kauempaa. Silloin ehkä ne yksityiskohdatkin löytävät oman painonsa tai painottomuutensa.

Niinpä katson Raamatun historiaa kaukaa ja aloitan Aabrahamin ajoista. Huomaan, että vanhan liiton aika kesti noin 3000 vuotta, kunnes tultiin Jeesuksen aikaan. Nyt on uuden liiton aika kestänyt 2000 vuotta ja vaisto sanoo, että Jeesuksen elämä ja ristin urotyö tapahtui keskellä Raamatun historiaa. Että historia muistuttaa menoraa – kynttilänjalkaa, jossa on kolme haaraa kuin peilikuvana ja Jeesus-runko keskellä. Ja kuten olen todennut, haaroihin kuuluvat kukkanuput kuvaavat historian saatossa tapahtuneita suuria hengellisiä uudistumisia.

Toisarvoista on, miten tarkasti uskomme näihin yksityiskohtaisiin vertauskuviin, sillä kokonaisajatus on se merkittävin idea tässä. Jeesus on elämämme keskipiste, jos kerran olemme uskossa. Hän on myös historian keskipiste. Tuskin lopun ajan historia pomppaa mitenkään ulos näistä kehyksistä. Edessä on noin tuhat vuotta ja kaksi pidempää jaksoa, miksi niitä sanotaan, kausia jotka Raamatussa kestävät keskimäärin 430 vuotta? Ilmestyskirja kutsuu niitä kuudenneksi ja seitsemänneksi sinetiksi. Sen jälkeen on uusi taivas ja uusi maa eli aloitamme ikään kuin puhtaalta pöydältä uuden maailman historian.

Älkää heti menkö sekaisin, jos joku väittää, että Herran päivä on tullut. 2.Tess.2:2 UT2020.

Otetaan rauhallisesti, ollaan luottavaisia. Voimme laittaa täydellisesti toivomme Herraan, että hän ohjaa elämäämme, että hänellä on hyvät ajatukset meitä varten. Hänen suunnitelmansa tarkoittavat meille siunauksia, turvaa ja varjelusta, hänen kaukaa viisaat ajatuksensa ohjaavat meitä oikealle tielle ja voimme jättää lapsemmekin hänen armosiipiensä suojaan. Jumalan voima kantaa heitäkin, kun meistä aika jättää.

Jumala on hyvä. Hänen hyvyytensä on ikuista, sukupolvesta toiseen kestää hänen uskollisuutensa. Ps.100:5 Psalmit 2024.

Copyright © 2024 Simo Papunen