Hengen autopilotti

Jumalan lupaus, että pääsemme hänen lepopaikkaansa, on vielä täyttymättä, eikä yksikään teistä saa jäädä taipaleelle. Hepr.4:1.

Lentokoneissa on ns. pitot-putki, joka mittaa koneen nopeutta. Se on tärkeä autopilotin apulainen. Kaikissa nykyaikaisissa lentokoneissa on autopilotti, joka lentää konetta matkalennossa. Ihmisen tarvitsee vain valvoa mittareita ja puuttua asioihin lähinnä vain nousujen ja laskujen aikana. Joskus autopilotti menee pois päältä ja lentäjien on tartuttava ohjaimiin. Näin kävi eräällä Air Francen lennolla vuonna 2009. Nopeutta mittaava pitot-putki oli jäätynyt ja antoi virheellistä tietoa autopilotille. Kun perämies tarttui ohjaimiin, hän totesi koneen menettävän korkeutta ja nosti nokkaa. Lentokoneen nopeus hidastui ja se kynti taivasta nokka ylhäällä samalla kun se sakkasi ja pudotti korkeutta. Lentäjä ei osannut painaa nokkaa alas ja kun hän viimein ymmärsi niin tehdä, kone iskeytyi mereen. Yli kaksisataa ihmistä kuoli.

Voimme taivastella pilotin huonoa lentotaitoa, mutta samalla tulla kiusallisen tietoisiksi siitä, että olemme itse pilotteina oman elämämme ohjaamossa. Jos emme osaa ohjata elämäämme, joka lentää niillä siivillä, jotka olemme saaneet, sen uskon varassa mikä meillä on, olemme pulassa. Voimme kysyä, onko kaikki hoksottimet kunnossa, toimiiko oma arviointikyky riittävästi, riittääkö elämäntaito kaikkeen siihen, mitä uskossa vaeltaminen ja siinä säilyminen – terve usko ylipäätään – vaatii. Osaanko siis lentää näillä uskon siivillä, kantaako tämä usko päämäärään asti?

Olemmehan nähneet liian monia, joiden uskonelämä on sakannut, niitä joiden uskonelämä on ajautunut haaksirikkoon.

Ensimmäinen ongelma Air France 447:n kohdalla oli jäätyminen. Huomaammeko me, jos uskomme kylmenee, jos ensirakkaus hiipuu? Viivymmekö liian paljon paikoissa, joissa ei ole lämpöä eikä aurinko paista? Emmekö osaa sytyttää nuotiota, jos meitä paleltaa? Olemmeko ajautuneet tuomitsevien ja kovasydämisten ihmisten kanssa jäälautoille? – Olen joutunut itse kiinnittämään huomiota näihin ympäristöasioihin omassa elämässäni ja ottamaan etäisyyttä frozen-uskoviin, frozen-pastoreihin ja frozen-seurakuntiin. Koko maailma on nyt ihastunut tähän frozen-muotiin. Joskus tuntuu, että olen joutunut niin kylmään maailmaan, että en tahdo millään pysyä lämpimänä.

Kun kylmä kangistaa ja vauhti hidastuu, on tärkeää pysyä nöyränä. Jos nostaa nokkaa ja yrittää jollain hampaat-irvessä-suorittamisella selvitä, on sakkaaminen lähellä. Pitää muistaa, että kuljemme Herran jalanjäljissä. Jeesus sai kohdata syvenevää vihaa, ihmisten yhä häijymmäksi käyvää arvostelua. Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon. Kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat hylkäävät hänet… Luuk.9:22. On lohdullista tietää, että olen sitä lähempänä Herraa, mitä enemmän kohtaan vihamielisyyttä. Ristin tien kulkijaa rohkaisee kaikki, missä voi todeta joutuvansa kestämään samoja vastuksia kuin Jeesus itse. Ne vastukset eivät enää välttämättä tule maailman taholta, vaan uskovien keskeltä ja omaistenkin kautta. Missään ei profeetta ole niin väheksytty kuin kotikaupungissaan ja omassa kodissaan. Matt.13:57.

Nöyrä mieli on siis tarpeen, mutta sen saa vain Jeesukselta. Aidosti nöyräksi pääsee vain elämällä lähellä Herraa. On hyvä osata painaa nokkaa alemmas, suunnata katse maahan ja jättää uhmakkuus sikseen. On hyvä osata sanoa publikaanin tavoin: Jumala, ole minulle syntiselle armollinen! Luuk.18:13.

Kuinka siunattu asia uskonelämän onnistumisen kannalta onkaan Hengen läsnäolo. Hän on paras mahdollinen autopilotti, hän osaa pitää minut tasapainossa, hän osaa suunnistaa, hänen ohjatessaan ei uskoni sakkaa. Hänen ohjelmansa on kirjoitettu Jumalan sanan mukaiseksi ja hän ei suuntaa suoraan ukkospilveen. Hän osaa lentämisen taidon ja hän väistää vaaranpaikat. Viisaan opetus on elämän lähde, se ohjaa ohi kuoleman loukkujen. Sananl.13:14.

Niinpä sinäkin saat tänä päivänä uskoa elämäsi luottavaisin mielin Herran käsiin. Sinä saat kulkea turvallista tietä, suunnistaa oikein ja päästä kohti määränpäätä. Ristin tiellä voi monenlaisia myrskyjä tulla vastaan, mutta Herra on sinun kanssasi kaikissa myrskyissäkin. Silloin suuri pelko valtasi heidät ja he kyselivät toisiltaan: ”Mikä mies tämä oikein on? Häntähän tottelevat tuuli ja aallotkin.” Mark.4:41. Ja jos risti painaa, vaikeudet ovat ylivoimaisia, Raamatun sana lujittaa uskoasi: Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä. Siinä on maailma minulle ristiinnaulittu ja minä maailmalle. Gal.6:14.

Kantakoon uskosi taivaaseen asti – Jumalan avulla. Emme ole lopultakaan itsemme varassa, Jeesus meidät pelastaa. Hän antaa armonsa, hän on uskollinen! Ps.57:4. Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi. Ps.91:4.

Nouse ylös

Mutta Pietari sanoi: ”Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele.” Hän tarttui miestä oikeasta kädestä ja auttoi hänet ylös, ja siinä samassa mies sai voimaa jalkoihinsa ja nilkkoihinsa. Hän hypähti pystyyn, seisoi jalkojensa varassa ja käveli, ja hän tuli heidän kanssaan temppeliin, hyppeli kulkiessaan ja ylisti Jumalaa. Ap.t.3:6-8.

Uskovina kaipaisimme nähdä ihmeitä ja merkkejä. Ikävöimme herätystä, jonka myötä Jumalan voitelemat sananjulistajat saarnaisivat niin että syntiset tulevat uskoon, sairaita paranee, halvaantuneetkin nousevat ylös. Mutta herätysten välillä on aina kuivia kausia, jolloin vastaavia voimatekoja ei tapahdu. Olemme nyt Suomessa pitkään kärsineet hengellistä kuivuutta.

Mutta eihän yllä oleva kertomus ramman miehen paranemisesta ole yksinomaan fyysistä todellisuutta. Siinä on myös vertauskuva siitä, mitä ihmisen sisimmässä tapahtuu, kun hänen uskonsa elpyy, kun hengellisen elämän lamaannus työnnetään syrjään, kun henki meissä herää eloon ja elämä virkoaa.

Vasta kun he kertoivat kaiken, mitä Joosef oli heille sanonut, ja kun Jaakob näki vaunut, jotka Joosef oli lähettänyt häntä hakemaan, hänen henkensä elpyi. 1.Moos.45:27.

Jaakob sai nousta elämänsä kuopasta ylös. Ensin hänelle kerrottiin tavallaan evankeliumia (Joosef elää), sitten hän näki ihmeen tapahtuvan (vaunut) ja elämä hänessä virkosi – toivo palasi, usko heräsi eloon. Sama kaava.

Tarvitsemme niitä, jotka tarttuvat käteen ja nostavat meitä. Jos hyvin käy, voimme olla niitä nostajia. Opetelkaamme rohkaisemaan ihmisiä puhumalla evankeliumia – muistaen että evankeliumi ei ole yksinomaan jokin Raamatusta poimittu sanallinen litania, vaan se on asenne, kyky osoittaa myötätuntoa. Se on ennen kaikkea rakkautta.

Jos siis koet olevasi kuopassa, että elämä on kohdellut kaltoin, ei kannata menettää toivoa. Jumala voi lähettää palvelijansa luoksesi nostamaan sinua. Jo se, että luet tätä, on Jumalan teko siihen suuntaan. Ota vastaan uusi toivo, tartu Jumalan lupauksiin, ota vastaan ihmeesi: saat nousta jaloillesi, saat kävellä, hypähdellä ja ylistää Herraa! Herra on voimallinen elvyttämään sinunkin uskonelämäsi.