Kuukausi: syyskuu 2021

Mutta jos teidän sydäntänne hallitsee katkera kateus ja riidanhalu, älkää vastoin totuutta kerskuko kuvitellulla viisaudellanne. Jaak.3:14.

Saatan katsoa maailmaa vähän omasta avaimenreiästäni, mutta minua häiritsee tämä villeihin vihapuheisiin hurahtaminen. Ihmiset eivät jaksa enää olla lempeitä ja myötätuntoisia, vaan joka asiaan haetaan kiistelyn hengessä erimielinen näkökulma. Kyllä kriittinen saa olla ja pitääkin olla, jotta kaiken maailman kultit eivät nielaise meitä mukaansa. Mutta nyt seurakunnissakin on virtauksia, jotka suosivat kielteistä ennakkoasennetta. Tervettä uskoa ilmenee vähän, mutta jos sitä jossakin ilmenee, niin se on heti ’menestysteologiaa’, ’lihallista ylpeyttä’ ja ’ahneutta’ ja mikä kielteinen leima siihen nyt keksitäänkin. Ehkä olisi parasta laatia kyltti ja kirjoittaa siihen: ”Varoitus: toimiva usko voi aiheuttaa kateutta!”

Kovin nopeita ja kylmiä tuomioita jaetaan. En nyt sinua, hyvä lukijani, epäile mistään, mutta jos joskus on kiusaus tuomita – kuten minullakin on usein – niin istu hetkeksi alas, laske kymmeneen ja mieti näitä: Tiedänkö todella kaikki asiaan vaikuttavat tekijät? Olenko todella selvillä syylliseksi katsomani henkilön taustoista ja vaikuttimista? Kuuntelinko syylliseksi luulemani henkilön vihamiehiä? Eikö tässä parjauksessa, jota kuulin, olekin vihollisen henki? Miksi ryntäisin yhdessä syyttäjän kanssa Jumalan ihmistä vastaan?

Älä eksy joukon mukana tekemään pahaa äläkä riita-asiassa todistaessasi vääristä totuutta enemmistön mielen mukaiseksi. 2.Moos.23:2.

Yksikin aiheeton syytös, jonka lausut muiden kuullen, voi viedä sinun uskonelämääsi huonoon suuntaan. Kun äkkipikaisista tuomioista tulee tapa, kehittyy paatumus. Sitten alkaa vihapuhe purkautua suusta ulos, parjaus ja panettelu myrkyttää ympäristöä.

Voin tunnustaa, että minulla on paljon vihamiehiä. Osan heistä olen itse hankkinut – enimmäkseen vahingossa – osan olen tahallaan tuupannut kauemmaksi. Ajattelen näin: on parempi ottaa etäisyyttä johonkin ikävään ihmiseen kuin aloittaa loputon riitely ja erimielisyyksien vatvominen. Kun olen joidenkin kohdalla näin tehnyt, olen sulkenut suuni enkä ole sanonut selän takana heistä juuri mitään, en pahaa sanaa ole pukahtanut. Joskus tosin tulee tilanteita luottamuksellisissa keskusteluissa, että sielunhoidollisista tarpeista johtuen sanon suoraan, mitä ajattelen. Mutta sellaisen oikeuden annan muillekin.

Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Fil.4:5.

On parempi kaikkien kannalta, että ollaan pidättyviä tuomioiden lausumisessa, suhtaudutaan lempeästi ja ymmärtäväisesti lähimmäisiin, lopetetaan syyttely ja vihapuheet. Sielunvihollinen sotkeutuu mielellään kaikkeen epäluulon ja epäluottamuksen kylvämiseen ja myrkyttää sillä tavoin ihmissuhteet. On tärkeää tunnistaa Hyvän paimenen ääni, mutta yhtä tärkeää on erottaa pahan paimenen ääni. Tarvitsemme henkien erottamisen lahjaa.

Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. 1.Kor.13:13.

Amerikkalainen tv-pastori Joel Osteen kertoi olleensa vaimonsa kanssa vierailulla puutarhassa, jossa kasvoi erilaisia kaktuksia. Jotkut kaktukset olivat 10-20 metrisiä, mutta jotkut vain miehen korkuisia. Joel pohdiskeli vaimonsa kanssa, olivatko eri kokoiset kaktukset eri lajia. He saivat tietää, että eivät olleet. Ne olivat samaa lajia, mutta osa oli jäänyt pienikokoisiksi johtuen varjosta. Muut kasvit varjostivat – sekä aurinkoa että sadetta – ja katveen takia ei kasvu ollut edennyt parhaalla mallilla.

Siinä on tietysti hengellinen opetus. Emme aina ymmärrä oman kasvumme rajoja, vaan luulemme päässeemme niin pitkälle kuin mahdollista. Ovathan geenimme huonot, kasvuympäristömme epäsuotuisa eikä sukummekaan osaa tukea, seurakuntakin on surkea. Pastori on keskinkertainen työssään jne. – Siirrämme syyn ulkoisiin tekijöihin, vaikka se katve ja varjostus, joka haittaa kasvuamme, voikin olla oma valinta. Hyväksymme ystävyyteemme ihmisiä, jotka eivät edistä hengellistä elämäämme eivätkä tue meitä. Annamme panoksemme Jumalan valtakunnan työhön tukemalla toisia, joiden näky on ”ihan muuta”. Emme jaksaneet vaalia omaa näkyämme.

Veljeni kiusasivat minua, panivat vartioimaan viinitarhojaan. Omaa tarhaani en ehtinyt hoitaa. Laul.l.1:6.

Niinpä tarvitsemme pysähtymistä ja paluuta ydinasioihin: evankeliumiin ja Jeesuksen rakkauteen, joka kerran kosketti niin syvältä minuakin. Tarvitsemme Herran läheisyyttä, Pyhän Hengen voitelua. Tarvitsemme oman näkymme löytämistä uudelleen. Tarvitsemme keskittymistä siihen, mitä Herra on meille uskonut, määrätetoisuutta mennä uskossa sitä kapeaa polkua, jolta muiden työn hohdokkuus välillä meitä eksyttää sivuun.

Niinpä haluan muistuttaa sinua siitä, miten Jeesus sinua rakastaa. Hän rakastaa kuin omaa lastaan. Hän kannustaa ja rohkaisee. Rakkaani, kaikki sinussa on kaunista, sinä olet täydellinen! Laul.l.4:7. Et ole keskinkertainen, et ole huonolahjainen, et ole ynnämuu – sinä olet valittu, sinä olet arvokas, sinun kutsumuksesi on tärkeä, sinun onnistumisesi merkitsee Herralle paljon, sillä hän luottaa sinuun. Jos et vielä yllä parhaimpaasi, hän kannustaa sinua eteenpäin. Hän rohkaisee sinua jättämään taaksesi sen, mikä haittaa kasvuasi:

Jätä Amanan huiput, jätä Senirin ja Hermonin laet, leijonien lymypaikat, pantterien vuoret! Laul.l.4:8.

Sinun kasvullasi ei ole rajaa, mutta kasvu on aina hidasta. Kasvua tapahtuu päivittäin, vähän kerrallaan. Tule siis pois muiden varjosta. Siirry pois kuivasta paikasta puron varteen, isojen puiden katveesta kirkkaaseen aurinkoon. Herra siunaa vielä sinun elämääsi ja palvelutyötäsi.