Kuukausi: syyskuu 2021

Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat. 1.Moos.3:19.

Onko siis väliä, miten tulen haudatuksi – polttohautauksella vai perinteisellä arkkuhautauksella? Satuin lukemaan artikkelin, jossa kerrottiin Euran Luistarin muinaishaudoista eli ihmisistä, jotka oli haudattu viikinkiaikana. Muinoin Suomessakin haudattiin vainajat polttamalla, mutta kristinuskon tulo muutti hautaustavat. Luistarin vainajista ei ole varmuutta, minkä vuoksi heidät haudattiin ruumishautoihin eikä heitä poltettu. Kristinuskon tulo Suomeen ajoittuu vähän myöhemmäksi. Itse uskon, että hautaustavan muutos oli kuitenkin kristinuskon vaikutusta, vaikka varsinaisesti usko rantautuikin Suomeen vähän jälkijunassa.

Kristillinen hautaustapa johdetaan luonnollisesti Raamatusta. Ruumishautaus oli käytössä jo Aabrahamin perheessä. Kun seurataan raamatunhistoriaa, jonka aikajänne on tuhansia vuosia, huomataan, kuinka polttohautaus on enimmäkseen käytössä vain pakanoilla. Jeesusta ei polttohaudattu. Jeesuksen ruumista kohdeltiin arvokkaalla tavalla eikä häneltä rikottu luita. Näin tapahtui, jotta toteutuisi kirjoituksen sana: ”Häneltä ei saa rikkoa ainoatakaan luuta.” Joh.19:36.

En halua mitään jyrkkiä opillisia linjoja vetää, mutta minusta polttohautaus on kammottava toimitus. Erityisesti luiden jauhaminen jossakin myllyssä pieniksi rakeiksi on erityisen makaaberia. En voi pitää ihmisperäisen luujauhon ja tuhkan viskaamista mereen tai maastoon mitenkään arvokkaana hautaamisena. Sellaista hautausta en soisi edes vihamiehelleni. Melkein pahinta on, jos omaisen tuhkat säilytetään jossakin uurnassa, vieläpä näytteillä. Lopun ajan jumalattomista sanotaankin pahaenteisesti:

Niin kuin kynnetty ja kuokittu maa, niin ovat heidän luunsa hajallaan tuonelan portilla. Ps.141:7.

Niinpä, kun hautaamme omaisiamme – varsinkin jos kyseessä on kristitty vainaja – olen sitä mieltä, että meidän on syytä saatella heidät viimeiselle matkalle arvokkaasti ja kristillisen tavan mukaan. Antakaamme poisnukkuneen rakkaamme tomumajalle aito mahdollisuus tulla maaksi jälleen ja palata maan tomuun.

Olen puhunut vaimoni (ja tyttärenikin) kanssa tulevista hautajaisistani – jos kuolen ennen heitä. Haluan perinteisen arkkuhautauksen. En niin kauheasti tarvitse saattoväkeä enkä kaipaa erityisemmin ketään pappiakaan haudalleni löpisemään. Toivoisin vietettävän iloiset hautajaiset siksi, että saamme tavata kirkkauden maassa, ja siksi, että evankeliumi on voimassa ja Kristuksen sovitustyö kantaa yli kuoleman rajan. Siis ylistys Jumalalle! Kunnia Kristukselle!

Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema? 1.Kor.15:55. 

Kaiken on Herra tehnyt tarkoituksiaan varten… Sananl.16:4.

Pahankin Jumala voi kääntää hyväksi. Kun Pimeyden voimat hyökkäävät kimppuumme, emme aina näe tilanteessa Jumalan osuutta. Mutta hän käyttää näitä tilanteita – jos ei muuhun niin – kasvattamaan meidän luonnettamme.

Oli eräs äiti, uskovainen, mutta miesten vihaaja. Hänellä oli uskovainen poika, noin 12-vuotias. Äiti ja poika istuivat naapurin olohuoneessa ja keskustelu koski hengellisiä tai vähintäänkin seurakunnan asioita. Yhtäkkiä pojan äiti kohdisti poikaansa vihaista huomiota, koska tämä istui sohvalla ns. äijähaarassa. Poika oli luonnollisesti nolona, mutta ihmetteli jälkeenpäin, miksi tuollainen vihan purkaus oli tarpeen. Eihän hän ollut tehnyt tai ajatellut mitään pahaa. Mutta poika alkoi ymmärtää, että pahan voimat voivat hyökätä uskovaisenkin ihmisen kautta kuin salama kirkkaalta taivaalta, ilman syytä, sillä sielunvihollinen vihaa kaikkia ihmisiä, etenkin uskovia.

Tällaista vähän kovakouraista käsittelyä Jumala sallii meille, jotta kasvaisimme. Voimme erottaa paremmin, mikä on pimeyttä, mikä valoa. Mikä on rakkautta, mikä vihaa. Mikä oikeutta, mikä vääryyttä. Oppia samalla omassa elämäntavassamme noudattamaan paremmin Jumalan tahtoa.

Niinpä jos tänä päivänä sinulla on vastassasi kiusaajia työpaikalla tai lannistajia kotona – vastustusta, joka nousee sinun persoonaasi tai uskoasi vastaan – sinä saat olla luottavaisella mielellä. Jeesus näkee ja kuulee. Hän voi käyttää pahan voimia omiin tarkoituksiinsa. Hän ehkä näkee, että tarvitset luonteen kasvatusta, uskon kypsymistä, sitkeyttä ja sisua lisää selvitäksesi kaikesta lopulta voittajana. Vaikka sinusta tuntuu surkealta ja epätoivo pyrkii puseroon, Jeesus vahvistaa sinun kestäväisyyttäsi. Jos syy ei ole sinussa, kuljet ristin tietä kuitenkin. Sinun kruunusi kirkastuu. Raamattu kertoo, kuinka Paavali ja Silas olivat Pisidian Antiokiassa joutuneet vainon kohteeksi ja heidän oli pakko siirtyä Ikonioniin. Mitalilla oli toinen puoli:

Mutta opetuslapset olivat täynnä iloa ja Pyhää Henkeä. Ap.t.13:52.

Antakoon siis Herra sinulle ilon koettelemuksesi keskellä. Pietari antaa myös hyvin tyhjentävän kuvauksen siitä, miten kärsimysten kestäminen johtaa iloon:

Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. 1.Piet.1:7-9.