Kuukausi: lokakuu 2021

Kuunnelkaa tarkasti, herkistäkää korvanne, nujertakaa ylpeytenne — Herra puhuu! Jer.13:15.

Tästä kai voi vetää johtopäätöksen: ylpeä ihminen ei jaksa olla herkkä. Ylpeä ihminen on tyytyväinen itseensä, ei tarvitse mitään, ei jaksa kuunnella muiden höpötyksiä – hän on itseriittoinen. Sellaisessa tilassa ei myöskään kuule Jumalan puhetta. Ylpeä ihminen kuuntelee halukkaasti itseään.

Pietarista on kerrottu perimätietoa, joka voi olla keksittyä tai ainakin liioiteltua, että kiellettyään Mestarinsa kolme kertaa ja puhjettuaan itkuun, hän ei oikein koskaan lakannut itkemästä. Hänen kokemansa nöyryytys teki hänestä tunneherkän ihmisen. Hän kykeni olemaan paras mahdollinen paimen Jerusalemin seurakunnalle, sillä hänellä oli valmius myötätuntoon toisia kohtaan.

Nöyryytyksistä voi siis olla hyötyä – ne ylläpitävät tunneherkkyyttä ja kykyä myötätunnon kokemiseen. Niinpä sielunvihollinen hyökkää meitä vastaan verisesti saadakseen herkkyytemme tylsymään. Hän haluaa tehdä meistä katkeria, vihaa hautovia ja kostonhaluisia ihmisiä, joiden korvat ovat kuuroutuneet. Joskus voi olla tarpeellista vetäytyä pois myrkyllisistä ihmisistä, joiden ilkeydet saavat tunne-elämämme pois raiteiltaan.

Tv:ssä on pyörinyt suuri keramiikkakisa. Tuomaristoon kuuluu keraamikko nimeltä Keith Brymer Jones, joka saattaa puhjeta kyyneliin, kun näkee onnistuneen lopputuloksen. Ehkä sellainen herkkyys on harvinaista miesten keskuudessa, mutta kuinka hienoa, jos seurakunnan paimenena on herkkäsieluinen ihminen, joka itkee ilosta, kun näkee jonkun seurakuntalaisen onnistuvan ja pääsevän eteenpäin uskon tiellä!

Tunneherkkyys voi olla joskus hieman kiusallista, jos ei esimerkiksi pysty puhumaan liikutuksensa vuoksi, mutta tunneherkät ihmiset ovat hyviä esirukoilijoita. Kyynelien valumisesta rukouskammiossa ei ole haittaa. Yhdenkin sellaisen ihmisen myötätunto ja esirukoustyö voi olla seurakunnassa todella korvaamatonta.

Rohkaisen siis sinua tunne-elämäsi herkkyyden hyötykäyttöön. Jos osaat ilmaista tunteita hyvin, voit olla seurakuntalaisten keskellä paimensieluna. Jos et oikein osaa tuoda esiin tunteitasi ihmisten keskellä, voit kehittää rukouselämääsi ja puhua Jumalalle kahden kesken.

Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta. Ef.6:18.

Jeesuksen ristiä kantamaan he pakottivat erään ohikulkijan, kyreneläisen Simonin, Aleksandroksen ja Rufuksen isän, joka oli tulossa kaupunkiin. Mark.15:21.

Simon Kyreneläinen sai olla helpottamassa Jeesus Nasaretilaisen tuskaa. Ehkä se tuntui päivän työn ja väsymyksen rasittamalta mieheltä siinä hetkessä piinaavalta pakolta, raskaalta epäonnelta, ponnistukselta jota ei olisi halunnut enää kokea. Se tuntui viivytykseltä, päivän rutiinien keskeytykseltä, päivällisen väliin jättämiseltä – mielipahalta kaiken kaikkiaan. Mutta on mahdollista, että Simon kiitti ja ylisti Jumalaa myöhemmin, kun sai olla helpottamassa Vapahtajan tuskaa. Markus oli saanut oppia tuntemaan hänet Aleksandroksen ja Rufuksen isänä. Ehkä nuo nuoret miehet olivat hänen hyviä kavereitaan siihen aikaan, kun Markus kirjoitti kokemuksiaan muistiin, ja Simon Jerusalemin kristillisen seurakunnan jäsen. Valitettavasti emme kauhean paljon tiedä Simonin henkilöstä tai etenkään hänen tunteistaan.

Oletko sinä saanut olla jonkun ristin kantajan reitillä ja tullut temmatuksi mukaan meneillään olleeseen häväistysjuttuun? Ihmisethän kohtelevat julmasti toisiaan nykyäänkin, mutta totuttu ristin kuvasto etäännyttää asiat arjesta. Ristiä saattaa olla vaikea tunnistaa ristiksi ja siksi saatamme yhtyä pilkkakuoroon siinä, missä olisi pitänyt osoittaa myötätuntoa. Tai tarjoamme pastillin Sisu-askista, kuten eräs ’veli’ minulle teki.

…pelastakoon Jumala nyt hänet, jos on häneen mieltynyt! Onhan hän sanonut olevansa Jumalan Poika. Matt.27:43.

Sarkastiset huomautukset, irvistely ja ylimielisyys – siinäpä ristin kantajalle tutut asiat. Risti mielletään useimmiten ansaituksi rangaistukseksi. Siis se risti, joka tänä päivänä meitä saattaa yllättäenkin kohdata: tahalliset väärinkäsittämiset ja suoranaiset valheet, suurennellut erehdykset, pahat juorut, yksityisyyden loukkaukset, vihapuheet ja vahingonteot, ilkivalta, kotirauhan häirintä, varkaudet ja niin edelleen. Mitä tähän voisi lisätä? Kaikenlainen syytetyn motiivien selittäminen pahantahtoisesti. Ihmisten syyttelyn ja sylkemisen päälleen saanut onkin roisto, sillä ”ilkeyttään se niin teki”. Lähimmäisen leimaaminen pahaksi ihmiseksi kuuluu tyypillisiin vihan tekoihin.

Kun joudumme uhriksi ja jonkin vihaisen väkijoukon maalitauluksi, silloin voimme katsella Jeesusta, nähdä hänet ristin kantajana, edeltä kulkeneena, korvaamattomana esikuvana, jonka urhoollisesta kärsimyksestä saamme voimaa kestää omia vastoinkäymisiämme. Hän oli kaikkein syyttömin mahdollinen ja hän on myös syyttömien puolustaja. Daavidin voittolaulu (2.Sam.22) on ristin kärsimykset kokeneen ja uskon taisteluissa voitolle päässeen Jumalan sankarin elämäntarina pähkinänkuoressa. Se kannattaa lukea. Siitä yksi jae:

Herra elää! Kiitetty olkoon puolustajani, ylistetty Jumala, minun turvakallioni! 2.Sam.22:47.