Noudattakaa minun käskyjäni ja pitäkää minun lakini, niin saatte asua turvallisesti maassanne. 3.Moos.25:18.
Tämä Raamatun totuus on tietenkin vanhasta liitosta, mutta sama periaate pätee uudessa liitossa. Jos elämme kansakuntana joka suhteessa Jumalan tahdon mukaan, ei minkäänlainen vihollinen tunkeudu maahamme, ei länsirajan kautta eikä itärajan kautta.
Katselin tv:stä muutama päivä sitten dokumenttia, jossa kerrottiin Ihantalan torjuntavoitosta. Minun on myönnettävä, että kun näytettiin suomalaisten tykistökeskitystä vihollisen niskaan, katselin sitä tippa linssissä ja ajattelin: ”Pitikö tänne yrittää väkisin tulla maata ryöstämään? Siitäs saitte!”
Eihän se kauhean vanhurskaasti ollut ajateltu, mutta siinä nousi esiin perinteinen käsitys isänmaallisuudesta. Jos ajattelemme asiaa tarkemmin, ymmärrämme ettei tuossa tulimyrskyssä kuolleista yksikään ollut päättänyt lähteä valtaamaan Suomea. Kyllä se valtaaja kaikessa rauhassa poltteli piippuaan palatsissaan. Niinpä asemoin itseni takaisin vanhaan tuttuun pasifistin poteroon ja palautin mieleeni Jeesuksen opetuksia. Kuinka vaikeaa onkaan noudattaa käskyä ”älä tapa”, jos rajan yli tullaan aseiden voimalla…
Tarvitsemme siis syvällistä tulkintaa Raamatun opetuksista, jotta voimme käyttää Jumalan sanaa kompassina elämässä. Eräs toinenkin asia on tuottanut minulle päänvaivaa: lasten kasvatus. Raamattu neuvoo kurittamaan lapsia, oikein lyömään heitä, mutta nykytiedon valossa se on väärin. Mietin tätä ristiriitaa. Eikö Jumala osaa neuvoa, että lapsia ei pidä lyödä?
Tulin siihen tulokseen, että tämäkin asia vaatii Raamatun tekstin oikeaa tulkintaa. Meidän täytyy ymmärtää, että äitejä ei kehoteta lapsiaan lyömään – kuritus kuului isälle. Toisekseen: lapset olivat vastuussa teoistaan vasta 12-vuotiaina, joten sitä nuorempien ruumiillinen kurittaminen oli väärin. Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain. Sananl.13:24. Sana ”varhain” täytyy lukea siis maltilla, ettei ala hakkaamaan puolustuskyvyttömiä pieniä lapsia. Minä kammoan lasten ruumiillista kurittamista, koska olen sellaisesta itse saanut tunnevamman (äidin väkivaltaisuudesta johtuneen dissosiaatiohäiriön).
Voimmehan tietysti vedota siihen, että Raamattu edustaa muinaista kulttuuria eikä meidän niin ollen tarvitse sitä noudattaa. Varmasti jotain voimme suodattaa siitä pois tämän takia, mutta valtaosan tekstistä voimme lukea elämänohjeeksi – muistaen aina, milloin jokin asia edustaa uutta tai vanhaa liittoa. Kunpa seurakunnissa jaettu opetus olisi tässä suhteessa pätevää! Ehkä voimme jakaa rohkaisua opettajille silloin, kun opetus on Hengen mukaista.
Herran pelko on tiedon perusta, vain hullu halveksii viisautta ja opetusta. Sananl.1:7.
Usko kasvuun 