Kuukausi: lokakuu 2021

Leo-Pekka Tähti on Suomen tunnetuin ratakelaaja. Hän on saavuttanut useita kultamitaleita sadan metrin ratakelauksessa paralympialaisissa. Tänä syksynä (2021) hän sai ’vain’ hopeaa.

Seurakunta on siitä jännä kilparata, että siellä terveet ja vammaiset kilpailevat samassa sarjassa. Siellä saattaa käydä niin, että seurakunnan leopekkatähti ei pärjää alkuunkaan juoksulajeissa. Niinpä tarvitaan paljon näkökykyä, jotta erotetaan, missä lajissa kukin on hyvä, ja pidätytään tuomitsemasta syyttömiä. Ei ole tavatonta, että seurakunnan leopekkatähteä nöyryytetään, koska hän ei osaa lainkaan juosta…

Jumala on kaikkitietävä ja näkee jokaisen ominaisuudet. Siksi myös ylimmän tuomarin virka on suotu Kristukselle, sillä hänellä on kaikki tarvittava tieto meidän elämästämme. Hän näkee salatutkin asiat. Hän erottaa, kuka on hyvä juoksemaan ja tietää, kuka on hyvä ratakelauksessa. Hän näkee, milloin henkilö on tehnyt parannuksen syntielämästään ja milloin ihminen on saanut syntinsä anteeksi. Hän on selvillä kaikesta, mikä liittyy jumalasuhteeseemme ja henkilökohtaiseen uskoon.

Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili. Hepr.4:13.

Hän tuntee meidän ominaisuutemme pienintä yksityiskohtaa myöten – onhan hän meidät luonut ja meitä kasvattanut. Hänellä on varmasti suunnitelmat valmiina seuraavaa koulutusta varten. Hän huomaa etenkin kaikki sairaudet ja vammat ja varaa meille aikoja taivaallisiin hoitoihin. Jeesus tunnisti itsensä Jesajan profetiasta (Luuk.4:21):

Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan. Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan. Heitä kutsutaan Vanhurskauden tammiksi, Herran tarhaksi, jonka hän itse on istuttanut osoittaakseen kirkkautensa. Jes.61:1-3.

Tunnistatko itsesi näistä potilaista, Jeesuksen erityishoidettavista? Siinä on varsinkin mielenterveyden kannalta mainittu tärkeitä hoitoja, luvattu lääkitystä ja ulkoista ja sisäistä parantumista vähän jokaiselle. Aina emme parane vaivastamme, mutta pystymme kompensoimaan sairauttamme kehittämällä jotakin tilalle. Jeesuksen ansiosta meillä on mahdollisuus olla oman elämämme tähtiä (jos ei muuta niin leopekkatähtiä). Voimme palvella Herraa niillä voimavaroilla, jotka olemme saaneet. Ja mehän tiedämme, mitä vähillä eväillä voi saada aikaan, jos annamme ne Kristuksen käsiin.

Sitten hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja lausui kiitoksen. Hän mursi leivät ja antoi palat opetuslapsilleen, ja nämä jakoivat ne kansalle. Samoin hän jakoi kaikkien kesken ne kaksi kalaa. Kaikki söivät kyllikseen. Mark.6:41-42.

Eräs mies tuli kysymään Jeesukselta: ”Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän?” Matt.19:16.

Sama kysymys toistuu eri evankeliumeissa ja sama kysymys toistuu yhä tänäkin päivänä. Kysymyksessä on positiivista se, että se tähtää elämään sisälle pääsemiseen, mutta se on silti väärä kysymys. Iankaikkista elämää ei peritä siksi, että on tehty hyvää. Omat ansiot eivät riitä. Oikeastaan asia on juuri päinvastoin: pitää myöntää, että on syntinen, huono, jopa kelvoton – sitten voi taivaan portit aueta. Niin absurdia se on. Ihmekös, jos Paavali sanoi evankeliumia hulluudeksi:

Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. 1.Kor.1:18.

Publikaani (Luuk.18:13) ja syntinen nainen (Joh.8:11) saivat Jeesuksen silmissä armon. He myönsivät syntisyytensä ja kaipasivat anteeksiantoa. Juuri heidän kaltaisiaan Jeesus tuli pelastamaan. Hän tuli etsimään kadonneita, pois poikenneita, sorrettuja ja hyljeksittyjä.

Sellaisena minäkin sain tulla Jeesuksen luo. Ihmiset tuomitsivat minua eri tavoin ja syystäkin syyttivät. Kristus veti minua vastustamattomasti puoleensa. Koin, kuinka hän rakasti minua kaikesta huolimatta. Hän ymmärsi, oli myötätuntoinen ja hyväksyi. Hän oli kaikkien syyttäjien vastapaino.

Siitä on aikaa ja minullekin tekisi hyvää uudistua uskossani ja päästä ensirakkauteen. Mutta olen huomannut, että uskossa eläminen vaatii monella tapaa määrätietoisuutta, lujaa vakaumusta, kykyä uudistua ja kasvaa hengellisesti. Olen huomannut, ettei se kaikilta onnistu. Hyvien tekojen illuusio vaanii uskoon tulleita. Liian monet saarnamiehet vielä lisäävät vaatimuksia, nostavat rimaa, ruoskivat seurakuntalaisia, syyttävät epäonnistujia. Jotkut jopa kulkevat suurennuslasin kanssa etsimässä jotakin tekosyytä, jonka perusteella voisivat tehdä tyhjäksi hyvänkin vaelluksen.

Haluaisin siis sanoa: uskossa kasvaminen ei tapahdu omasta ponnistelusta, kuvitellusta pyhittymisestä tai mistään. Jos on saanut pääsylipun taivaaseen, sen voi säilyttää hyvässä sydämessä, vilpittömässä uskossa ja luottamuksessa Jumalan armoon Kristuksessa. Kasvua ja eteenpäin menoa tapahtuu, jos on tapahtuakseen. Yleensä kyllä tapahtuu, mutta hyvin hitaasti ja huomaamatta, mitään kerskaamista siinä ei ole. Joka päivä vain jätämme itsemme Jumalan armon varaan.

Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Ef.2:8-9 KR38.