Kuukausi: lokakuu 2021

Lukijani ovat varmaankin jo huomanneet, että en juurikaan arvosta seurakuntien panosta oman hengellisen elämäni tukijoina. Tämä ei ollut ennakkoasenteeni, vaan se on lopputulema kaikesta kokemastani. Yksi pettymyksen aihe oli se tosiasia, että helluntaiseurakunnissa ei ollut minkäänlaista kykyjen etsintää, ei mitään apua, jotta uskoon tulleet löytäisivät omat lahjansa ja kehittäisivät niitä. Aivan alkeissa pyörittiin: oliko usko nyt oikeata, oliko sydän Jeesuksen verellä pesty, oltiinko todella uudestisyntyneitä, mahtoiko kaste oikeasti toteutua, oliko omatunto hyvä ja mieli riittävän nöyrä, käytös kunnollista, Pyhä Henki oikeasti sydämessä, oliko vaellus kristillistä vai vieläkö syntielämä jatkui jne. – Voi hyvä tavaton…

Uskoon tulleita pitäisi ohjata hengelliseen kasvuun eikä jäädä pyörimään koko ajan lähtötelineissä. Urheilukisoissa joskus näkee, kuinka lähtö otetaan uusiksi monta kertaa. Onko mitään pitkästyttävämpää?

Jos kasvua alkaa ilmetä, jossain vaiheessa alkaa esiin nousta kysymys: Mikä onkaan Jumalan tahto minun kohdallani? Onko hänellä varattuna minulle oma kutsumustyö?

Kutsumuksessa on usein kysymys lahjoista ja kyvyistä. Vaikka Jumala on suvereeni ja kaikkivaltias ja kykenee ihmeisiin, hänkin toimii kykyjenetsijänä. Hän uskoo tehtäviään niille, joilla on sen suorittamiseen edellytykset. Toisinaan lahjakkuuden ei tarvitse olla mitään erikoista. Eräs nuori seurakuntalainen oli mukana vaatteiden kierrätyksessä. Lähetystyöhön lahjoitetut vaatteet piti lajitella. Oma taitonsa siinäkin, mutta pitkän päälle työ kysyi enemmän uskollisuutta kuin taitoa. Rättiralli ei jaksanut monia kauan kiinnostaa. Mutta tämä mainittu nuori nainen jaksoi uurastaa ja missä hän onkaan nyt? Intiassa lastenkodin johtajistossa – ollut jo kauan.

Oletko sinä laatinut hengellisen CV:n Suuren Kykyjen Etsijän tarpeita ajatellen? Oletko mitannut oman uskollisuuskertoimesi? Voin tunnustaa, että minulla se on huono. Mutta tätä kristillisen sisällön tuottamista nettiin olen jo puuhannut yli 20 vuotta – siitä olen Herralle kiitollinen.

Laajasti ottaen on kysymys sinunkin kohdallasi persoonallisuudesta ja Jumalan kutsusta, jotka kohtaavat toisensa. Kelpoisuutta Jumalan valtakunnan työhön ei voi saada samalla tavalla kuin ammattitutkintoa. Kirkot saattavat sellaista uskotella ja tarjoavat papin tai diakonin virkaa. Voithan sinä tarjoukseen tarttua, jos se kiinnostaa. Mutta jos puhutaan apostoleista, profeetoista ja paimenista – niihin tarvitaan armoitus (kuten moneen muuhunkin). Tarvitaan Hengen voitelu.

Rohkaisevaa tässä kaikessa on se, että Jumala jakaa lahjojaan, antaa heikoille voimaa, tekee vähässä uskollisista paljon haltijoita. Päätä sinäkin tavoitella taivaallista kutsumusta. Saatat huomata, että se on odottamassa sinua. Riennä siis ja tule remmiin!

Hän on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsullaan, ei meidän tekojemme perusteella vaan oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti, jonka hän jo ennen aikojen alkua soi meille antamalla meille Kristuksen Jeesuksen. 2.Tim.1:9.

Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Ef.6:11.

Hengellinen sodankäynti on aika ajoin pinnalla. Pyhä Henki voi korostaa sitä toisinaan ja aihe pysyy seurakunnan huomion kohteena, mutta joskus tämäkin korostus menee yli ja hengellisestä sodankäynnistä voi tulla kulttiaihe. Sielunvihollisen käskeminen olisi tärkeä taito soveltaa silloin, kun se tapahtuu Pyhän Hengen neuvosta. Muuten saatamme joutua tilanteisiin, jotka muistuttavat ylipappi Skeuaksen poikien henkien manaamista (Ap.t.19:14-16). Ei ole suositeltavaa tehdä paholaisen pois ajamisesta mitään valkoista magiaa.

Mutta – jos olet puettu Jumalan täyteen taisteluvarustukseen, on sillä vähän samanlainen vaikutus ympäristössäsi kuin sotilaalla, joka on armeijan varusteissa ja hampaisiin asti aseistettu. Vaikutus on huomattava, jos liikutaan vihollisen alueella ja tullaan havaituiksi. Ampuminen alkaa välittömästi.

Tähän rinnalle voisin jakaa muiston eräästä työaamusta. Kävelin työpaikalleni kaikessa rauhassa ja ulko-ovella oli eräs firman työntekijä tupakalla. Jo kaukaa kuulin, kuinka hän alkoi kirota minua. Nimitteli ilkeillä sanoilla, mutta kun tulin lähemmäs ja kysyin, mitä hänellä oli mielessään, ei hän kertonut. Päin naamaa ei uskaltanut sanoa, kiehui vain raivoaan muuten.

Paholainen pelkää Jumalan lapsia, varsinkin niitä, jotka ovat aikuisia ja kulkevat sotavarustuksessa. Pahat henget jo lähtökohtaisesti pakenevat meitä, niiden ulos ajaminen olisi helppoa, elleivät isäntäihmiset pidättelisi niitä. Tavallista on, että ne isäntänsä/emäntänsä selän takaa huutelevat ilkeyksiään eivätkä helposti lähde livohkaan.

On jopa rohkaisevaa saada joskus kiviä niskaan. Jumalattomat varsin usein ilmaisevat heti tavatessa, millä puolella rintamaa he ovat. Surullista toisaalta on, kun uskovat joskus paljastavat, että eivät oikein tiedä, missä joukkueessa pelaavat.

Aloin miettiä näitä, kun käsite ”vanhurskauden haarniska” oli jonkun amerikkalaisen käännöksen mukaan ”God’s approval as your breastplate” eli pitäisi pukea ylleen ”Jumalan hyväksyntä rintasuojukseksi”. Olen itse nimennyt omissa rukouksissani rintahaarniskan ”rakkauden, uskon ja vanhurskauden haarniskaksi”. Se on yhdistelmä kahdesta raamatunkohdasta eli Ef.6:14 ja 1.Tess.5:8. Mutta Jumalan hyväksyntäähän käsite vanhurskaus tarkoittaa.

Mediassa keskustellaan tänä päivänä paljon varusmiespalvelusta ja mietitään, josko naisetkin saataisiin tavalla tai toisella mukaan talkoisiin. On huomattava, että lapsia ei sentään vielä rekrytoida armeijaan. Tämä on päivänselvää kaikille. Niinpä on selvää, että Jumalan täysi taisteluvarustus kuuluu vain uskossaan aikuisille. Sitä voi suositella vähintään yhtä innolla kuin varusmiespalvelusta. Onko tässä myös hengellisen iän testi?

Yö on kulunut pitkälle, päivä jo sarastaa. Hylätkäämme siis pimeyden teot ja varustautukaamme valon asein. Room.13:12.