Kuukausi: lokakuu 2021

...olen oleva teidän Isänne, ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni. Näin sanoo Herra, Kaikkivaltias. 2.Kor.6:18.

Tänä aamuna muistelin taas isoäitiäni. Valitettavasti hän oli mummu vain paperilla. Kyllä hän oli isoäitini biologisesti, mutta henkisellä tasolla ja tunnetasolla hän ei ollut isoäiti. Sitä kuvasti hyvin se tilanne, joka tuli vastaan hänen syntymäpäivillään. Minua kätellessään hän kysyi: ”Kuka sinä olet?” Kun vastasin hänelle, kuka olin, hän ei sanonut mitään. Voisin kuvitella, että joku muu olisi sanonut ”tervetuloa” tai jopa ”olenkin kaivannut sinua”, mutta hänellä ei ollut mitään varastossa minua varten.

Sinäkin saatat välillä surra, että olet saanut huonot lähtökohdat elämältä. Ehkä vanhempasi olivat sairaita tai alkoholisteja tai heitä ei ollut ollenkaan. Kasvoit lastenkodissa tai sijaisvanhempien luona. Ehkä sinulla oli vanhemmat, mutta he kohtelivat sinua kaltoin.

Orvoksi (joko biologisesti tai tunne-elämältään) jääneen lapsen Jumala on valmis ottamaan syliinsä ja kasvattamaan omana lapsenaan. Muistot orpoudesta voivat olla vahvoja ja kipeitä läpi elämän, mutta samalla on mahdollista tiedostaa, että Jumala on Jeesuksen kautta kykenevä antamaan sen, mitä meiltä on evätty. Kristuksen rakkaus sisältää myös hyvityksen siitä orpoudesta, jota vanhempien puuttuminen merkitsee. Hän on ollut minullekin puuttuva isoäiti ja kaivattu isoisä. Hän on toiminut äitinä ja isänä, kun he ovat epäonnistuneet tai laiminlyöneet minua. Kipu, joka sieluani repii, hellittää Kristuksen rakkauden ja armon sylissä.

Niin kuin Kristuksen kärsimykset ovat tulleet runsaina meidän osaksemme, samoin on Kristus tuonut meille runsaasti lohdutusta. 2.Kor.1:5.

Kun luemme sanaa, opimme tuntemaan taivaallisen Isämme, hänen rakkautensa ja huolenpitonsa. Emme jää katkeriksi, emmekä jää vaille lohdutusta. Saamme huomata, että Jumala on Kaikkivaltias – hän pystyy hyvittämään kaiken, mitä olemme jääneet paitsi. Oikeastaan hän antaa meidän orpouteemme jotakin sellaista bonusta, jota emme heti tajunneetkaan – rikkinäinen ihminen, jonka Jeesus korjasi, on nyt enemmän kuin ehjä ihminen! Olemme rikkaita, koska jouduimme menemään läpi hylkäämisen tuskasta. Nyt emme enää sure huonoja lähtökohtiamme, vaan kiitämme Isää, joka kantoi meitä kivikoissa, ja luotamme häneen vankasti.

Minun Jumalani on Kristuksen Jeesuksen tähden antava teille taivaallisen kunniansa rikkaudesta kaiken, mitä tarvitsette. Fil.4:19.

Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon? Ap.t.19:2. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi. Ap.t.2:4.

Kielillä puhumista voidaan pitää merkkinä Pyhän Hengen kasteen saamisesta, vaikka jotkut hengellä kastetut eivät puhu kielillä – tai kielet eivät jää. On myös sellaista kriittistä suhtautumista kielillä puhumiseen, jossa peruspointtina on vaatimus puhua jotakin tunnettua kieltä. Näinhän ensimmäisenä helluntainakin tapahtui. Paikalla olleet ulkomaalaiset todistivat: Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä?… toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoomme kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia — ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja. Ap.t.2:8,11. Kriittisesti kielillä puhumiseen suhtautuvat ihmiset edellyttävät, että kielillä puhuminen olisi apuväline lähetystyössä ja puhuttu kieli ohjaisi oikeaan osoitteeseen.

Koko tämä kriitikoiden ajatusmalli taitaa olla aika lailla ihmislähtöinen, järkeilty ja epäuskoinen lähestymistapa, sillä emme tyhjentävästi tiedä kielillä puhumisen merkitystä. Armolahjat yleensäkin ovat uskon asia, suurelta osin salattua Hengen toimintaa, jonka dynamiikka on ihmiselle lähtökohtaisesti epäselvä. Kaiketi Jumala on tarkoittanut, että liikkuessamme armolahjojen alueella, emme ole omien lahjojemme ja osaamisemme varassa – tietämisen vankeja – vaan käytämme nimenomaan taivaallisia kykyjä, Jumalalta saatuja lahjoja, yliluonnollisen maailman lähestymistapoja. Profetoiva ihminen tietää, mitä luonnollinen ihminen ei tiedä. Kielillä puhuva puhuu, mitä luonnollinen ihminen ei ymmärrä.

Kielillä puhuva ei näet puhu ihmisille vaan Jumalalle; kukaan ei ymmärrä häntä, Hengen valtaamana hän puhuu salaisuuksia. 1.Kor.14:2.

Helposti hengellisistä ilmiöistä tehdään oppikysymyksiä, mutta en ole kuullut, että kukaan edellyttäisi ’tulenlieskojen’ näkymistä, kun joku saa Hengen kasteen. Oppimestarit ovat maailman ovelimpia ihmisiä: he huomioivat osan asioista ja jättävät osan pois. He rakentavat normeja näistä itse valikoimistaan aineksista. En halua olla oppimestari, vaikka jokin opillinen selkäranka aina terveellä uskolla on. En siis vaadi, että näkemykseeni on muidenkin uskottava, mutta kielillä puhumisessa ei minun käsitykseni mukaan puhuta suoraan Jumalalle, vaan jollekin poisnukkuneelle pyhälle, joka ”keskustelee” kielillä puhuvan kanssa ja rukoilee tämän kanssa yhdessä. Siinä on siis kyse rukouksesta taivaan suuntaan ja kun selitetään kieliä, siinä on kysymys Hengen ilmoituksesta, jonka kyseinen edesmennyt pyhä kertoo viestinä taivaasta – saatuna Jumalan Hengeltä, jonka ajatuksia hän kykenee seuraamaan meitä huomattavasti paremmin. Kielillä rukoilemisessa käytetään siis kaikkia kieliä, joita seurakunnan aikana on käytetty – myös kuolleita kieliä.

Saat miettiä tätä rauhassa, sillä se avaa aika mielenkiintoisia näkymiä. Nyt kielen tunnistaminen antaa suuntaa, mistä päin maailmaa tuonpuoleinen rukouskumppanimme on kotoisin. Hän on todennäköisesti juutalainen, jos puhut jotakin muinaista kieltä, kuten minä. Ylläoleva lainaus Apostolien teoista nimittäin totesi, että paikalla olleet kielten tunnistajat olivat juutalaiseen uskoon kääntyneitä muunmaalaisia. Tietysti muutkin kuin juutalaiset tulevat kysymykseen, mutta silloin ensimmäisenä helluntaina ei juuri ollut muita edesmenneitä pyhiä kuin juutalaisia. Tuonpuoleinen rukouskumppani voi siis olla yhtä hyvin edesmennyt pakanakristitty, jonka oman aikansa painotukset on mahdollista melkein aistia. En silti kehota keskittymään yhteyden saamiseen vainajahenkien kanssa – pois se meistä – vaan keskittymään Pyhän Hengen täyteyteen. Pyhä Henki on kuin kuoronjohtaja, joka antaa ääniraudastaan oikean sävelen taivaalliselle kuorolleen ja valitsee laulun sanat.

En halua venyttää tätä ’pyhäinpäivän’ tekstiäni nyt enempää, mutta haluan saada sinut kiinnostumaan asiasta ja pyytämään Pyhän Hengen kastetta, jos et ole sitä vielä kokenut. Minä sain Hengen kasteen yli 40 vuotta sitten, joten kaipaan saada sen uudestaan. Saisin vauhtia omaan kielillä puhumiseen, joka tahtoo näivettyä ja sammuakin välillä. Siis innolla anomaan ja uskossa odottamaan, sillä Jumalan suureen armoon saamme turvata tässäkin asiassa. …totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät. Luuk.11:13.