Kuukausi: lokakuu 2021

Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata. Job 33:14 KR38.

Jos haluamme kuulla Jumalan äänen, meidän on syytä lukea Raamattua. Pyhän kirjan lukeminen on varmin tapa saada selville Jumalan ajatukset, hänen suunnitelmansa, hänen lupauksensa – paitsi yleisellä tasolla se toimii erittäin hyvin myös henkilökohtaisella tasolla. Sen lisäksi on hyödyllistä kuunnella, mitä sanottavaa Jumalan ihmisillä on. Sananjulistajat voivat kyllä puhua joskus terveen opin vastaisesti tai pinnallisesti, mutta pitkän päälle luotettavat henkilöt seuloutuvat esiin.

Jumala puhuu monin tavoin, joskus unissa, joskus valveilla. Hän puhuu niiden tapahtumien kautta, joita kohtaamme arjessa. Jokin poikkeava sattuma voi olla Jumalan puhetta. Hän varoittaa tai neuvoo, korjaa suuntaa, yllättää johdatuksellaan.

Herkkyyttä seurata Jumalan antamia johdatuksia arjessa voimme rakentaa lukemalla paljon sanaa tai kuuntelemalla sananjulistusta. Kun hengen korvat ja silmät ovat auki, ne rekisteröivät asioita ja Hyvän Paimenen sauva kaitsee askeliamme.

Jos Jumalan tahdon ymmärtäminen on sinulle tärkeää, sinun kannattaa kehittää tätä herkkyyttä. Jumalan sanan lukeminen on tärkeää, mutta myös viipyminen rukouksessa. Kun hiljennämme sydämemme ja alamme kuunnella, Jumalan henki pääsee puhumaan. Rukoushetkeä ei kannata aloittaa puhumalla, vieläpä omien asioiden tuputtamisella heti ja malttamattomasti pikaratkaisua odottamaan, vaan hiljentymishetki alkaa Raamatun lukemisella ja luetun tekstin mietiskelyllä. Rukous on parasta aina, kun se on enimmäkseen esirukousta. Otamme jonkun toisen ihmisen tarpeet esille. Käymme läpi omaa perhettä, ystäviä ja sukulaisia.

Oletko kehittänyt itsellesi säännöllistä hiljentymistapaa? Muistuttaako se yhtään kuvailemaani mallia? Daniel oli tunnettu siitä, että hän piti säännöllisen rukoushetken kolmesti päivässä. Edes kuninkaan kielto ei häntä estänyt:

Kun Daniel sai tietää, että tällainen määräys oli annettu, hän meni taloonsa. Sen kattohuoneen ikkunat olivat Jerusalemiin päin, ja kolme kertaa päivässä Daniel polvistui siellä ja rukoili ja kiitti Jumalaansa, niin kuin hänellä ennenkin oli ollut tapana. Dan.6:10.

Danielista voi ottaa mallia, kun hän ”kolme kertaa päivässä polvistui, rukoili ja kiitti”. Ihminen, joka yksityiselämässään palvelee Herraa näin antaumuksellisesti, sitoutuneena siihen, mitä Jumala sanoo ja tekee, on hurskas ihminen, hyvä esimerkki kaikille. Haluammeko me kuulla Jumalan äänen?

”Tervetuloa Hermannin nuorisoseuraan!” sanotaan, kun joku valittaa joutuneensa huonon onnen tai muun ikävän käänteen kärsijäksi. Se on tapa osoittaa myötätuntoa ja sanoa, että itse kokee juuri samoin.

Mutta jos olet huonon onnen vakituinen seuralainen ja joudut kärsimään ihmisten huonoa kohtelua jopa seurakunnassa, taidat olla saanut kutsun ”Paavalin nuorisoseuraan”. Ehkä kuulut niihin uskoviin, jotka on erityisesti valittu olemaan sillä tavalla apostolisia uskovia, että he joutuvat vastakkain silmäätekevien ja muidenkin kanssa. Sitten nousee esiin vallankäytön ikävä puoli: isolla kengällä painetaan ryppyilijät maan rakoon. Jeesushan oli tällainen ”Nasaretin nuorisoseuran” jäsen, josta Raamattu sanoo:

Minä asetan Siioniin kiven, johon he kompastuvat, kallion, johon he loukkaavat itsensä. Mutta joka häneen uskoo, ei joudu häpeään. Room.9:33.

Niinpä sinunkin historiasi maan päällä saattaa olla luettelo tapahtumista, joissa sinua nöyryytetään perin pohjin, mutta joissa olet loppujen lopuksi syytön, jopa täysin viaton osapuoli. Saatat joutua vastakkain jonkin ihmisen kanssa vahingossa, tahattomasti, vastoin omaa tahtoasi. Tiedä siis: Jumala johdatti sinut siihen pinteeseen. Sinusta tuli ”kompastuskivi”, sinä päädyit koettelemaan vastapuolta. Tällaisen koettelemisen tarkoitus on aina sama: otetaan selville, käyttäytyykö kyseinen henkilö kuten uuden liiton uskovan tulee. Mitataan hänen hengellinen kuntonsa ja otetaan selville, missä kohtaa hän menee uskossaan – onko hän vielä pikkulapsi vai jo kasvanut aikuiseksi. On siis aivan mahdollista, että koeteltava henkilö myös läpäisee kokeen.

Jos ajattelen omaa historiaani, voin tunnistaa sieltä monia ihmisiä, joiden kanssa tämä edellä mainittu koe on toteutettu. Arviolta yhdeksän kymmenestä reputtaa. Mutta samalla täytyy myöntää, että olen itsekin reputtanut monta kertaa. On siis ilmeistä, että kyseessä on Jumalan kasvatuskeino.

Emme siis välttämättä harmittele jokaista ikävää tapausta, jokaista mielipahaa tuottanutta kohtaamista – emme harmittele, koska tiedämme, että juuri niissä Jumala toimii. Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa… Room.8:28. Mutta jos kaikista henkisistä mustelmista ja ruhjeista tulee itsesäälin aihe ja loputon valitusvirsi ja kaipaamme rohkaisua, voimme lukea, millaista elämä Paavalin nuorisoseurassa on:

Meitä herjataan, mutta me siunaamme. Meitä vainotaan, mutta me kestämme. Meistä puhutaan pahaa, mutta me puhumme hyvää. Tähän päivään saakka olemme olleet koko maailman kaatopaikka, ihmiskunnan pohjasakkaa. 1.Kor.4:12-13.

Paavalin matkassa olemme hyvässä seurassa. Jos koet olevasi ihmisten sylkykuppi, olet saanut kunnian olla ihmiskunnan pohjasakkaa. Se tarkoittaa: olet Kristuksen ruumiin ehkä kaikkein kunnianarvoisinta solukkoa. Sinun merkityksesi hänen ruumiinsa jäsenenä on salattu, mutta suuri.

Kun Jumala yhdisti jäsenet ruumiiksi, hän antoi vähempiarvoisille jäsenille suuremman kunnian, jotta ruumiissa ei syntyisi eripuraisuutta vaan jäsenet yhteen kuuluen huolehtisivat toinen toisestaan. 1.Kor.12:24-25.