Kuukausi: marraskuu 2021

Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin. Hepr.10:24.

Lähimmäisenrakkaus ja huolenpito toisista voi ilmetä monella tavalla. Maanläheiset ihmiset tekevät konkreettisia palveluksia, älyllisesti lahjakkaat tukevat ehkä enemmän henkisiä pyrkimyksiä. Jokainen palvelkoon omien lahjojensa ja kykyjensä mukaan. Mutta jos kerran olemme uskovia, silloin esiin nousevat asiat, jotka tukevat hengellistä elämää. ”Kannustakaamme toisiamme”, sanoo Heprealaiskirjeen kirjoittaja. Paavali sanoo saman asian hieman eri sanoin: rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Room.12:8.

Tarvitsemme seurakunnan tukea, jotta jaksamme elää uskossa. Voi kuitenkin olla, että sinä käsität sanan ”seurakunta” aivan eri tavalla kuin minä. Minä sisällytän siihen kaikki uudestisyntyneet uskovat, jotka suinkin ovat ääneni kuuluvilla. En tarkoita mitään ihmisten luomaa organisaatiota, joka kokoontuu jossain huoneistossa tai kirkkotilassa tai rukoushuoneessa jonkin nimen alla. Minun ”seurakunnassani” on rukouslistani perusteella ainakin puolet sellaisia, joita en ole koskaan tavannut muualla kuin netissä.

Ymmärrän niin, että yhteys on olemassa uskovien välillä, koska meillä on sama Jumala, sama Vapahtaja, sama Henki, sama Raamattu. Voimme rukoilla toistemme puolesta, sillä rukous ei ole kiinnitetty mihinkään paikkaan tai aikaan. On erityisen tärkeää harrastaa hengen yhteyttä rukoillen. Rukous on anomista, mutta myös siunaamista. Kun nostamme kätemme rukoukseen veljen tai sisaren puolesta ja lausumme siunauksen sanoja, Pyhä Henki virtaa hänen sydämeensä, ilo valtaa hänet, voima koskettaa, sana puhuttelee. Sellainen voimavaikutus voi olla hetkellistä, mutta se voi myös olla pitkäjänteistä ja vaikuttaa hengellistä kasvua. Kun uskonsisar tai -veli saa vahvistua meidän esirukouksemme vuoksi, se heijastuu takaisin ja kantaa meitä itseämmekin. Kun kaikki osallistuvat esirukoukseen toisten puolesta, kokonaisuus vahvistuu, seurakunta voi hyvin.

Usein se kannustus ja rohkaisu, jota annamme, kumpuaa esiin tästä esirukouksen virrasta. Seurakunnan yhteinen rukous on kuin pohjavesi, joka kastelee hengellisen elämämme puutarhan. Pitäkäämme siis kastelulaitteen hanat auki. Antakaamme Jumalan armon virrata jatkuvan esirukouksen muodossa. Hänen armonsa aurinko paistaa edelleen ja aikaansaa kasvua (vrt.1.Kor.3:6). Siis:

Pysyköön veljesrakkautenne elävänä. Hepr.13:1.

Sanoin aiemmin, että yhdistän kehossani kansalaissodan valkoiset ja punaiset. Niin, yhdistän sielussani myös luterilaiset ja helluntailaiset. Jokainen ihminen on mosaiikki: isän ja äidin yhdistelmä. Neljän isovanhemman sekoitus. Jos ajatellaan koko sukupolvien ketjua, saadaan syvämosaiikkia – käsittämätön kokoelma erilaisia perintötekijöitä.

Hengellisesti ajatellen meidän tulisi olla Kristuksen ruumis. Siis kaikkien tuhansien uskonsuuntien muodostama mosaiikki, jossa ei mikään yksittäinen palanen kuvaa Kristusta, vaan kaikki yhdessä. Jos haluaa nähdä Kristuksen kokonaan, täytyy vetäytyä kauemmaksi yksittäisistä kirkoista ja nähdä, että sittenkin nuo vanhat kirkot ja uudet uskonsuunnat ovat samaa kuvaa – edustavat vain eri värejä. Ne ovat ikäänkuin mosaiikinomainen hologrammi, jossa jotkut vanhat osat häipyvät taka-alalle ja uudet osat ovat etualalla. Jotkut ovat tarkkapiirteisiä, jotkut suttuisia. Jotkut ovat tummia, jopa mustia, kun taas jotkut osat loistavat valoa tai hehkuvat kultaisina.

Kun Jumala yhdisti jäsenet ruumiiksi, hän antoi vähempiarvoisille jäsenille suuremman kunnian,  jotta ruumiissa ei syntyisi eripuraisuutta vaan jäsenet yhteen kuuluen huolehtisivat toinen toisestaan. Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muutkin sen kanssa. Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen. 1.Kor.12:24-27.

Meidän tulisi hyväksyä yhteyteemme kaikki Kristuksen ruumiin jäsenet, kärsiä yhdessä kärsivien kanssa, iloita riemuitsevien kanssa. Liian paljon jaksamme olla nyreitä ja kateellisia, muista riippumattomia, eristäytyviä ja ylemmyydentuntoisia. Olen itsekin näitä kaikkia, enempi tai vähempi. Saisimmepa herätyksen – Pyhä Henki kokoaa aina kristityt yhteen eri uskonsuunnista.

Huomaan, että mosaiikki on hyvä vertaus kuvaamaan Kristuksen ruumiin moninaisuutta eikä liene sattumaa, että monet kirkkojen koristelut ovat historian saatossa olleet juuri mosaiikkeja.

Hyväksykää siis toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi. Room.15:7.