Kuukausi: marraskuu 2021

Miksi olisitte yhtä itsepäisiä kuin egyptiläiset ja farao? Joutuivathan hekin päästämään israelilaiset pois maastaan sen jälkeen kun Herra oli kurittanut heitä. 1.Sam.6:6.

Olen tavannut monia itsepäisiä ihmisiä. Onpa minuakin kehuttu itsepäiseksi. Mutta itsepäisyys ja voimakas oma tahto eivät ole niitä ominaisuuksia, joita Jumala meiltä odottaa. Saamme olla rukouksessa kestäviä ja sinnikkäitä – se on eri asia. Mutta emme saa väkisin ajaa läpi omia tavoitteitamme, jos ne eivät ole linjassa Jumalan tavoitteiden kanssa.

Jos aiomme kasvattaa otsaamme oman tahdon sarvea, saamme varautua siihen, että Jumala jossain vaiheessa murtaa meidän tahtomme. Näin hän toimi Jaakobin kohdalla, joka joutui jatkamaan matkaansa ontuvana (1.Moos.32:31) – luuletko että sinä saat hellävaraisempaa kohtelua?

Eräs odottava äiti halusi, että syntyvä lapsi olisi tyttö. Hänellä oli ennestään vain poikia ja tytön saamisesta tuli hänelle pakkomielle. Kun hän sitten taas sai pojan, hän oli hyvin vihainen vauvalleen. Hän ei antanut periksi, vaan rikkoi mieluummin oman lapsensa ja kirosi tämän. Elämänsä loppuun asti hän vihasi poikaansa. Hänen elämänsä motto näytti olleen: Minä en murru, toiset saavat murtua minun sijastani.

Minkälaisia tahdonvoiman näytöksiä sinä olet nähnyt? Usein niitä ihannoidaan. Ajattele vaikkapa Niskavuoren emäntää tai nuijamiesten päällikköä Jaakko Ilkkaa. Ajattele diktaattoreita, jotka mieluummin kuolivat kuin antoivat periksi.

Kerjäämme Jumalan kuritusta kuin Egyptin faarao, kun päätämme jääräpäisesti jatkaa uhmaamista. Oikeastaan Jumalan käsi on monesti ainoa, joka saa aikaan tervehdyttävän murtumisen. Kun annamme periksi, kun taivumme Jumalan tahtoon, silloin padot aukeavat. Kun murrumme itkuun ja lopetamme vastarinnan, silloin vedet alkavat virrata janoiseen maahan. Kun taivaallinen salama välähtää, alkaa virkistävä sade. Se voi tehdä kipeää, sillä jotakin menee silloin säröille meidän sydämessämme. Meidän sydämemme kaikkeinpyhimmän verho repeää, mutta mikä siunaus siinä onkaan – Jumalan Henki saa puhaltaa vapaasti meidän sielumme syvimpiin sopukoihin asti.

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Ps.34:18. Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa. Jes.66:2.

Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. Room.5:8.

Toisinaan käy niin, että uskovan elämässä tulee eteen hetkiä jolloin tuntee itsensä peräti kelvottomaksi ja pettyy itseensä, koska on niin syntinen ja leväperäisyydestä tai jostain heikkoudesta on antanut periksi jollekin mieliteolle. Mieluusti olisi halunnut kieltää itseltään sortumisen sellaiseen alhaiseen tekoon, mutta minkäs teet – mennyttä ei voi korjata. Omien normiensa alittaminen saa aikaan syyllisyyttä ja jopa pelkoa Jumalaa kohtaan. Olenko liukumassa pois Jumalan tahdosta ja luopumassa uskosta?

Parannus on varmasti terveellinen reaktio, mutta joskus se syyllisyys jää päälle. Oma kelvottomuus kalvaa. Huomaamme, että emme pystyneet täyttämään Jumalan lakia ja noudattamaan käskyjä. Nyt olemme pulassa. Katolisilla on rippi ja synninpäästö, onko meillä suomalaisilla edessä vain pitkä murjotus päätämme riiputtaen?

Jos olet käynyt läpi tällaisia vaiheita, voin ehkä auttaa sinua toteamalla, että siinähän sinulle opetetaan uskon vanhurskautta! Meidän tulee kerta kaikkiaan oppia, että pelastus on kokonaan Kristuksen ansiota ja omavanhurskauteen ei ole mitään tietä avattuna. Vaikka käskyjen noudattaminen on hyvä asia, meidän tulee ymmärtää, että voima siihenkin tulee Jumalalta – omin voimin emme pitkälle pärjää. Luottamus omaan lain noudattamisen kykyyn on pettävä tie. Mutta aina, kun meidät tipautetaan maan pinnalle, se on hyväksi, sillä riippuvuus Kristuksesta on tärkeää. Hänestä tulee meille elintärkeä voiman lähde, hänestä tulee rakas yli kaiken. Meidän tulee kasvaa häneen kiinni. Tajuamme vihdoin: hän on kaiken elämän lähde ja varsinkin uskon vanhurskauden lahjoittaja.

Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, armoa armon lisäksi. Joh.1:16.

Armo on taivaan valuuttaa. Armon saanut voi jakaa armoa toisillekin. Turha ihmisiä on kiusata lain vaatimuksilla tai kirkkokunnallisilla pukeutumissäännöillä ja jumalanpalveluksiin osallistumispakolla ja ihmisten uskoa tenttaamalla tai millään, mikä on jonkin uskonlahkon jäsenyydestä kumpuavaa. Jos lahkoon kuuluminen kiinnostaa, niin kannattaa aloittaa ’nasaretilaisten lahkosta’ (Ap.t.24:5).

Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. 1.Kor.1:30.

Niin, sinun syntisi on jo annettu anteeksi.