Eläkää valon lapsina!

Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Ef.5:8.

Paavali opettaa efesolaiskirjeessä tästä aiheesta ja sanoo jotakin hyvin kuvaavaa: Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Ef.5:9.

Hengellisessä elämässä vallitsevat samat lait kuin luonnollisessakin: hedelmäpuut tuottavat hedelmää vain valoisaan vuodenaikaan. Emme saa pimeässä mitään kasvamaan. Jos teemme asioita pimeässä ja muilta salaa, emme saa aikaan mitään hyvää. Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Ef.5:11.

Paavalin ohjeet ovat suorasukaisia, mutta selkeitä. Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. Ef.5:15-16.

Aikamme on rajallinen. Päiväsaikaan, kun olemme hereillä, meillä on paljon pakollisia askareita, jotka vievät suuren osan ajasta. Työ vie noin kahdeksan tuntia päivässä niiltä, jotka työelämässä ovat. Niinpä jos aiomme käyttää vapaa-aikamme tehokkaasti, meidän on keskityttävä. Kaikenlaiseen lorvailuun tai huvituksiin ei kannata tuhlata kallista aikaansa. Paavali tarkoittanee tätäkin, kun sanoo: Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto. Ef.5:17.

Meillä on suuri houkutus käyttää aikaamme turhuuksiin. Siksi olisi hyvä, jos meillä olisi selkeä kutsumustietoisuus ja sydämen palo toteuttaa omaa kutsumustamme. Jos kutsumustietoisuus puuttuu, jokaisen uskovan tulisi kysellä sitä ja pyytää Jumalan johdatusta sen löytämiseen. Siihenkin Paavalilla on ohje: Pyrkikää saamaan selville, mikä on Herran mielen mukaista. Ef.5:10. – Etsivä löytää.

Jos pitää valossa vaeltaa, tarkoittaako se, että pitää koko yksityiselämänsä ladata seurakunnan pastorin korvaan? Pitääkö kaikki tunne-elämänsä kiemurat paljastaa jokaiselle vastaantulijalle? Entä seksijutut? Pitääkö kertoa kaikki yksityiskohtia myöten juorulehdelle?

No, ei varmasti pidä. Valossa vaeltaminen on tärkeä periaate, mutta jokaisella on myös oikeus yksityisyyteen. On osattava vetää raja yksityisen ja julkisen elämän välille. Itse ainakin toivoisin, että toiset osaisivat minun yksityiselämääni koskevat spekuloinnit jättää siihen katuojaan, josta ovat ne onkineetkin. Tai että varsinkin uskovat osaisivat jättää myrkyn kylvämisen yksinoikeuden pimeyden ihmisille. Vastaavasti haluan itse toimia muiden suhteen. Tästä Paavali muistutti Timoteusta:

Torju jumalattomat tyhjät puheet ja vastaväitteet, joita tiedon nimellä kulkeva valhetieto keksii. 1.Tim.6:20.

Korkeimman suojassa

Sinun turvanasi on Herra, sinun kotisi on Korkeimman suojassa. Onnettomuus ei sinuun iske, mikään vitsaus ei uhkaa sinun majaasi. Ps.91:9-10.

Olemme joutuneet todistamaan tänä syksynä pahoja tulvia. Vesi nousee kaduille ja tulvii kellareihin. Toisinaan syntyy maanvyörymiä, jotka raunioittavat taloja. Näitä katselemme yleensä television ja netin uutisista, mutta asia tuli minua astetta lähemmäksi, kun näin unen, jossa kahlasin nilkkoja myöten vedessä. Olin kuitenkin sisällä talossa. Talon lattia oli mennyt vinoon, sillä vettä oli huoneen toisessa päässä enemmän ja toinen pää oli lähes kuiva.

Onhan siinä varoitus, että tällainen on Suomessakin mahdollista. Kun Keski-Euroopan tulvista uutisoitiin tv:ssä, kuuntelin silminnäkijöiden kommentteja ja toimittajien sanomisia tarkkaan. Oliko kenelläkään mielessä mikään muu kuin ilmaston muutos? Oliko moraalinen vastuu ja yleinen jumalattomuus kenenkään ajatuksissa päällimmäisenä?

Eipä ollut. Psalmi 91 kyllä palauttaa meidät maan pinnalle ja ottamaan huomioon Jumalan olemassaolon ja hänen vanhurskauden vaatimuksensa. Siitä saamme lukea myös ne takuut, jotka Kaikkivaltias antaa meille, jos noudatamme hurskasta elämäntapaa ja olemme kuuliaisia Kristukselle. Jumalisen ihmisen lähtökohta on:

Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan. Ps.91:2.

Jumalinen ihminen tietää, että Jumala on tämän maailman luonut ja antanut meille tämän elinkelpoisen planeetan asuttavaksi. Hän tietää, että meidän on noudatettava Jumalan sanaa ja elettävä hänen tahtonsa mukaan, jos mielimme elää turvassa onnettomuuksilta. Meidän tulee elää uskossa, Herraa Jeesusta seuraten, aina hänelle lojaaleina, tunnustaen että hän on Kuningas ja herrain Herra. Niinpä emme tuhlaa aikaamme turhuudessa, emme elä maailmallisesti ja kulje synnin teillä, vaan tunnustamme uskoa, kohtelemme lähimmäisiä oikeuden mukaan, teemme hyviä tekojakin, jos mahdollista, edistämme Jumalan valtakunnan hankkeita, annamme rahaa evankeliumin työhön jne. Kuuntelemme tarkalla korvalla, mitä Herra puhuu. Jos Herra ei puhu mitään, luemme Raamattua, sillä sieltä selviää, mitä hän on jo puhunut. Saattaa se sana tulla joskus vastaan ääneen lausuttunakin, jos olemme korvat auki.

Eikö hän toistakin samaa asiaa, jonka sanoi jo tuhansia vuosia sitten? Mitä Herra siis puhuu tänään?

Herra sanoo: ”Minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun. Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä. Kun hän huutaa minua, minä vastaan. Minä olen hänen tukenaan ahdingossa, pelastan hänet ja nostan taas kunniaan. Minä annan hänelle kyllälti elinpäiviä, hän saa nähdä, että minä autan häntä.” Ps.91:14-16.