Jumalan lähettilään kutsumus

Kenelle minä puhuisin, kuka ottaisi varoitukseni varteen? Kaikki he ovat kyllä kansaasi, mutta korvansa he ovat sulkeneet, eivät he kuule ääntäsi. Herran sanaa he pitävät pilkkanaan, eivät siitä välitä. Jer.6:10.

Profeetan ja yleensäkin sananjulistajan ongelma on, että ihmiset eivät kuuntele. Hyvät puhujat voivat pelkällä puhetaidolla saada kuulijoita, mutta tarvitaan hyvä kirjoittaja, oikea sanaseppo, jos halutaan vangita lukijoiden huomio.

Minulla ei ole kaksisia kirjoittajan taitoja, mutta minulla on kyllä tähän kirjoittamiseen liittyvä kutsumus. Jumalan sanan julistaminen ei loppujen lopuksi riipu luonnollisista lahjoista. Tarvitaan Hengen voitelu. Jos jotain kaipaan lisää, niin juuri voitelua – Pyhän Hengen tuoretta inspiraatiota.

Huomasin yllätyksekseni, että blogissani ei ole seuraavaa lainausta: Minä, Herra, panin sinut tutkimaan kansaani niin kuin jaloa metallia tutkitaan. Sinun piti koetella sitä, ottaa selville, miten minun kansani elää. Jer.6:27. Outo puute, sillä siinä on lausuttu jotakin keskeistä minun henkilökohtaisesta uskon polustani. Aivan liian usein olen elämäni aikana kokenut joutuneeni koetinkiveksi, kompastuksen aiheeksi, testin tekijäksi, lakmuspaperiksi joka testaa, onko lähimmäiseni uskossaan kasvanut vai kasvamaton. En useinkaan olisi halunnut joutua kenenkään koettelijaksi. Mieluummin olisin väistänyt sellaisen roolin.

Olenhan minä itsekin joutunut aika ajoin testattavaksi eikä sekään ole aina mieluista. Huomaamme siis, että uskon elämässä toimii tällainen laki: sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo. Joh.21:18.

Mutta Jeremialla oli aito profeetan kutsumus ja hän on tämän puheena olevan koettelijan arkkityyppi. Hän syväluotasi Israelin kansan ja teki lahjomattoman testin, jossa kansan jumalisuus ja hurskaus punnittiin. Jeremia vertasi Israelin kansaa metalliin, joka sulatetaan. Eri metallit sulavat eri sulamispisteessä ja sen perusteella ne voidaan erottaa toisistaan. Lyijy sulaa alhaisimmassa lämpötilassa ja kulta vasta korkeimmassa. Kupari ja hopea sijoittuvat siihen väliin. Jeremian sulatusuunista valui pelkkää kuonaa ja lyijyä!

Jumalan sanan julistajan kutsumus on arvokas asia. Hän odottaa, että hänen julistuksensa otetaan vastaan, häntä kuunnellaan. Sananjulistaja ei katso hyvällä, jos jotkut vastaavat herjauksella tai vihapuheella. Eikä hän kauheasti ilahdu mistään kissavideoistakaan. Kissavideot voivat olla hauskoja, mutta ne eivät kuuluu sananjulistuksen yhteyteen. Säästetään ne lapsille. Oikea reaktio on kuunnella ja panna merkille, mitä Jumala puhuu.

Rohkaisen siis olemaan korvat auki ja huomioimaan niiden miesten ja naisten viestit, jotka he ovat Jumalalta saaneet. Jumala puhuu välillä parannusta, mutta pohjimmaltaan hänen sanansa ovat aina täynnä armoa ja totuutta (Joh.1:14). Koronaepidemia on saanut pehmentää monia sydämiä ja tehdä monista ihmisistä vastaanottavaisia Jumalan evankeliumille. Kullan sulamispiste on lähellä ja saavutetaan kohta Suomen kansan keskuudessa. Ihmiset ovat löytäneet rukouksen mahdollisuuden uudestaan. On tullut aika huutaa Jumalan puoleen.

Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, te käännytte rukoillen minun puoleeni, ja minä kuulen teitä. Jer.29:11-12.

Tunteiden laineilla

Malta mielesi, hillitse vihasi! Älä kiivastu — se johtaa vain pahaan! Ps.37:8.

Ihmisten luonne vaihtelee kovasti myös tunteiden kokemisessa. Joku on herkästi innostuva hosupekka, joku toinen taas on niin jähmeä, että tuskin mikään heilauttaa. Hengellisen ihmisen pitäisi välttää molempia, liikaa hosumista ja tunteiden mukaan menemistä, mutta myös tunteiden turruttamista.

Joskus kuulemme jonkun murrosikäisen itsemurhasta tai sellaisen yrittämisestä vain koska nuoren ihastus on antanut pakit. Miten oikein osaisimme evästää näitä kullannuppuja, että tuskasta ei pääse itsarilla. Sillä tavoin tuska ja kipu ja hylkäämisen kärsimys jäävät vain entistä pahempina historiaan – kuin murheen pilvi joka laajenee joka suuntaan. Eikähän se pakkien antajakaan nyt mikään jumalolento ollut!

Välillä hämmästyn ihmisten vihan määrää. Joku vihaa auttajaansa, koska tämä ei auttanut loputtomasti. Joku vihaa toista ihmistä vain koska on vainoharhainen. Joku on ikääntyessään tullut vanhaksi kärttyisäksi ukoksi, joka murahtelee pienimmästäkin syystä kaikille.

Milloin oikein alamme opetella yhtä elämän top10 läksyä – tunteiden hallintaa? Puhun tästä, kun minäkin saatan joskus heittäytyä hankalaksi ja saarnata vaimolle jostakin keittiöjutusta – hän kun ei näytä kuunnelleen koskaan samasta aiheesta pitämiäni aikaisempia saarnoja! Hän on sarvikuono, joka sanoo aina vastaan – ja sekös nostaa kierroksia…

Onnellisuus – se ei ole toisista ihmisistä kiinni. Onnellisuus on jotakin, jonka saa Jumalan kädestä. Onneen pääsee käsiksi, kun tietää, että on saanut kaiken, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan (2.Piet.1:3). Onneen riittää kiitollinen asenne. Tunteiden hallintaan riittää Pyhän Hengen osallisuus. Hän pitää kielteiset tunteet kurissa. Hän vapauttaa, jos jäämme tunnelukkoon. Jos himot meitä hallitsevat, hän kääntää meidän katseemme toisaalle ja rauhoittaa meidät. Hän opettaa meidät rukoilemaan ja sillä tavalla ohjaa tasaiselle tielle:

Te himoitsette, mutta jäätte vaille, kiihkon ja kateuden vallassa te vaikka riistätte hengen toisiltanne, mutta ette silti saavuta päämääräänne. Te taistelette ja iskette yhteen, mutta jäätte vaille, koska ette pyydä. Ja vaikka pyydätte, te ette saa, koska pyydätte väärässä tarkoituksessa, kuluttaaksenne kaiken mielihaluissanne. Jaak.4:2-3.

Olkoon siinä tämän päivän rohkaisu, sillä moitteen voi aina kääntää nurinpäin: jos voin elää toisin, saan osakseni siunauksen. Jos en anna tunteiden viedä halujeni suuntaan, voin elää Jumalan tahdon mukaan. Luovutan siis itseni Hengen hallintaan ja harjoitan itseäni – mihin?

Harjoita itseäsi oikeaan uskoon. 1.Tim.4:7.