Mihin sijoitat pelimerkkisi?

Meillä on kaikilla suurin piirtein saman verran aikaa, samat rajoitukset mutta myös mahdollisuudet, jonkin verran erilaiset lahjat, mutta myös yhteinen päämäärä, yhteinen elämän tarkoitus. Jos olemme uskossa ja määrittelemme itsemme Raamatun maailmankuvan mukaan ja otamme kiintotähdeksemme Raamatun jumalakuvan ja sitä myöten kristilliset arvot, olemme aika lailla samassa veneessä. Suuntaamme mielemme likipitäen samaan suuntaan, ajattelemme samoja asioita, rukoilemme yhteisiä rukouksia, työskentelemme samojen päämäärien hyväksi ja loppujen lopuksi – erotumme maailmasta.

Maailmassa nimittäin on aivan erilaisia pyrkimyksiä, joista apostoli Johannes sanoo: Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä. 1.Joh.2:16. Voin tutustua lähemmin kaikkeen, mitä maailmassa tapahtuu, kun avaan television. Joskus katson urheilua ja jään miettimään, miksi joku nuori ihminen omistautuu jollekin urheilulajille. Joku pelaa lätkää, toinen futista, kolmas koripalloa. Sitten heidän tavoitteensa on päästä ammattilaisiksi. Sillä tavalla he voivat saada sievoiset tulot, mutta entä elämän tarkoitus? Onko se tehdä maali, heittää kori, kaataa vastustaja, olla sadasosan nopeampi kuin toinen?

Eihän siitä jää mitään. Kaikki tulokset ovat pelkkää kangastusta tai hetken huumaa. Pelaaminen on pohjimmiltaan pelkkää leikkiä, aikuisten huvia. Tarjoaahan se jännitystä sekä pelaajille että katsojille. Hyvänä puolena voi pitää sitäkin, että varmasti on parempi purkaa adrenaliininsa urheilussa kuin sotakentällä. Silti.

En voi mitään sille, että säälin niitä nuoria ihmisiä, jotka ovat päättäneet pyrkiä urheilu-urallaan ammattilaisiksi. Miten paljon parempi olisi vaikka tiedeura? Entäpä jokin yleishyödyllinen tavoite esim. kehittyvien maiden hyväksi? Onneksi meillä uskovilla on yllin kyllin hienoja tavoitteita. Olen nähnyt, kuinka joku on lähtenyt lähetyskentälle, joku ryhtynyt evankeliumin julistajaksi. Joku käyttää musiikillisia lahjojaan ja laulaa Jumalan kunniaksi. On monia tapoja olla Jumalan käytössä. Kun elämän tarkoitus on kohdallaan, päämäärä selvä, lopputulos ei ole pelkkää tyhjää. Jumalan taloudessa pienikin sato moninkertaistuu.

Katso, tulee aika, sanoo Herra, jolloin kyntäjä kulkee leikkaajan kannoilla ja rypäleiden polkija kylväjän kintereillä. Silloin vuoret pursuavat nuorta viiniä ja kukkulat lainehtivat rehevyyttään. Aam.9:13.

Hedelmällisen elämän resepti on loppujen lopuksi yksinkertainen – pitää vain erottautua maailmasta ja antaa elämänsä Herran käyttöön.

Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet [ja sisaret]: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. Room.12:1-2.

Pura ja rakenna

Sinun tulee repiä ja särkeä, tuhota ja hävittää, rakentaa ja istuttaa. Jer.1:10.

Siinä on pähkinänkuoressa profeetan virka. Jeremia oli vanhan liiton profeetta, joten uuden liiton profeetan pitää tiedostaa, millainen ero on vanhalla ja uudella liitolla. Uuden liiton profeetan tulee osata kertoa ihmisille ennen kaikkea evankeliumia. Profeetan leima tai sinetti siihen tulee, jos viesti sisältää profeetallista sanaa eli jotakin, mitä ei näe luonnollisilla silmillä, vaan jonka Pyhä Henki ilmoittaa. Tällainen ilmestystieto on aina kaikessa hengellisessä viestinnässä tärkeintä. Paavali tuo ilmi tärkeysjärjestyksen näin:

Jos joku muu läsnäolijoista saa ilmestyksen, edellisen puhujan tulee vaieta. 1.Kor.14:30. Kielillä puhuminen, sen selittäminen sekä profetoiminen oli syytä työntää sivuun, jos joku sai ilmestyksen. Ilmestys ei tarkoita välttämättä mitään visuaalista. Ilmestys on vain yliluonnollista tietoa. Mutta usein se on myös visuaalinen mielikuva.

Seurakunta tarvitsee profeettoja, jotka voivat toimia yliluonnollisen tiedon kanavina. Heidän tehtävänsä on rohkaista uskovia, profetoida heille – selvittää mikä on nykytilanne, mihin Jumalan henki heitä vie, mihin tulee pyrkiä ja miltä tulevaisuus näyttää – ja tuoda esiin myös ilmestyksiä, jos Herra niitä suo.

Jos sinulla on sydämessäsi sellainen kutina, että Jumala haluaa sinun profetoivan ja ylipäätään puhuvan yliluonnollisesta todellisuudesta, haluan onnitella sinua. Profeetallisesta sanasta on kysyntää, sillä on tilausta nyt kun kaikenlainen pulina tunkee korviimme. Jos Herra sinulle puhuu, sinun tulisi etsiä kanava puhua ne viestit eteenpäin. Ehkä sinun kohdallasi se kanava ei ole seurakunnan puhujapönttö, vaan sinun tulee käyttää muita viestinnän keinoja. Minä en juuri kuulijoita saanut seurakunnassa, mutta täällä netissä on postauksillani ollut vähintään satoja lukijoita. Minulle on suositeltu liittymistä johonkin seurakuntaan, mutta siellä on epävarmaa, saanko ikinä puheenvuoroa. Jos saan, kuulijoina on noin 25 iäkästä mummelia. Arvostan heitä, mutta arvostan myös kaikenikäisiä täällä netissä.

Varjopuolena profeetan elämässä on ankara vastustus. Ihmiset eivät kehtaa aina sanoa, mitä ajattelevat, mutta pimeyden henkivallat osaavat kyllä tehdä elämästä hankalaa. Parjaus ja panettelu, erilainen mustamaalaaminen on yleistä. Myös omat koirat purevat. Uskovien keskinäiset kiistat ovat välillä aivan käsittämättömiä.

Tämän oli kuitenkin tarkoitus olla rohkaisu. Painotan siis, että Jumalan tahdon tekeminen, oman kutsumuksen hoitaminen vastuksista välittämättä, tuottaa aina syvintä tyydytystä. Ei sellaista iloa saa mistään. Maailma ei tarjoa mitään sen veroista, mitä Jeesus voi antaa.

Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. 1.Piet.1:8-9.