Kuukausi: marraskuu 2021

Posted on

Suljetun oven siunaus

Hän avaa, eikä kukaan sulje, hän sulkee, eikä kukaan avaa. Jes.22:22.

Kun Paavali oli evankelioimassa ja etsimässä johdatusta, minne kääntyä ja keille julistaa, hän kääntyi tiiminsä kanssa kohti Bityniaa, mutta joutui toteamaan: Jeesuksen Henki ei sallinut sitä… Ap.t.16:7. Paavali löysi tiensä Mysian kautta meren yli ja tuli Troakseen. Suljettu Bitynia merkitsi avattua Eurooppaa!

Olen kai kertonut monta kertaa, kuinka minä nuorena miehenä harrastin kirjoittamista ja halusin kirjoittaa romaaneja. Ajattele, jos minä olisin saanut romaanini kauppoihin ja ryhtynyt tuottamaan samanlaisia keksityn historian tarinoita, joita kauppojen hyllyt pullistelevat – mitä hienoa siinä olisi! Hukkaan olisi mennyt aika ja kutsumustyö. Parempi olla tässä marginaalissa, jossa olen, mutta tehdä työni Jumalalle.

Mikä ovi sinulta onkaan sulkeutunut? Mikä työpaikka sinulta meni sivu suun? Mikä luottamustoimi seurakunnassa oli haave vain? Sinä sen itse parhaiten tiedät, mutta Jumalan henki puhuu selvää kieltä: se ovi sulkeutui, jotta jokin parempi ovi voisi avautua. Jos Jeesus ei ole sallinut sinun ryhtyä haluamaasi työhön, hän avaa sinulle toisen työn, joka on paljon siunatumpi. Sinun pitää nyt olla määrätietoinen, elää uskon hengessä, lopettaa murjottaminen, kestää vastoinkäymisesi ja venyttää kestokykyäsi. Aikanaan saat nähdä, mihin Jumala sinua johdattaa, mikä näköala sinulle avautuu, mitkä lahjat olet saanut, mikä työ on sinua varten. Saat nähdä kutsumuksen, jossa on sinun nimesi, näyn joka on räätälöity sinulle. Sinä saat voitelun, jota kukaan muu ei voinut saada.

Ei jokainen suljettu ovi ole pahasta. Ei jokainen hylkääminen ole korjaamaton onnettomuus. Se tilaisuus, joka meni ohi, se ihminen, joka jätti sinut, se seurakunta, joka vähät välitti sinun näystäsi, se toimii kuin sysäys, joka laittaa sinut liikkeelle. Jumala näki sinun tarvitsevan tämän sysäyksen ja Jeesus on liikenteen ohjaajana, kun jatkat matkaasi. Sinussa on enemmän potentiaalia, enemmän lahjoja kuin tiedätkään, sillä taivaallinen voitelu, jonka olet saanut, on ainutlaatuinen ja yliluonnollinen. Sinun ei siis ole määrä jäädä paikallesi, askartelemaan omien pienten toiveittesi leikkikentällä, vaan sinun on määrä ajatella suurempia, toimia laajemmin, nostaa siipesi, nousta korkeammalle, elää palkitsevampaa elämää. Sinun on määrä olla siunauksena monille, kun Jumalan armo tekee työtään kanssasi.

Minä tiedän sinun tekosi. Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut, eikä kukaan voi sitä sulkea. Ilm.3:8.

Posted on

Elämäsi jumalanpalvelus

Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Ef.3:16.

Uskosta tulee helposti abstraktia. Siitä tulee kauniita lauseita, yleviä periaatteita, enkelien kieltä. Joskus kun katson tv:stä jumalanpalvelusta, ihmettelen, kuinka steriiliä uskosta on tullut. Raamattua toistetaan, virsiä lauletaan laahaavalla nuotilla, ollaan hartaita, kuljetaan kaavuissa, kannetaan kynttilöitä, tehdään ristinmerkkejä. Uskosta on onnistuttu tekemään ääritylsää.

Eihän hengellisen elämän ole tarkoitus olla tylsää, vaan erittäin jännittävää, suurten odotusten täyttämää, joskus pettymysten sävyttämää, joskus juhlallista. Kun luemme Raamattua ja seuraamme Raamatun henkilöiden elämää, huomaamme, että siellä on äärimmäisen vähän mitään liturgiaa tai kaapuja tai uskonnollisia kulkueita. Saattaa siellä niitäkin olla, mutta enimmäkseen siellä on elämänmakuista, suolaista ja kirpeää ilon ja surun vaihtelua, yllättäviä käänteitä, mahtavia tunteita, uskomattomia ihmeitä. Miten oikein eksyimme tästä elämänmakuisesta jännittävästä seikkailusta tylsään uskoon, jossa pyöritään kaikenlaisen pitkästyttävän toiston ympärillä?

Meidän sisäisen olemuksemme tulee vahvistua ja voimistua – kyllä – mutta se tapahtuu eletyn elämän keskellä, pääsääntöisesti arjessamme, kun Jumala on mukana meidän päivittäisessä elämässämme. En halua mitätöidä seurakunnan kokoontumisten merkitystä, mutta olen oppinut enemmän niiden ulkopuolella ja niistä huolimatta – oppinut mitä? Paavali kiteyttää asian taas kerran niin hyvin:

Toivon, että he rakkauden yhteen liittäminä saisivat rohkeutta ja saavuttaisivat rikkaimman ja syvimmän tiedon: tulisivat tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä. Kol.2:2-3.

Tulisivat tuntemaan Kristuksen! Mikä onkaan sitä tärkeämpää? Kristusta ei voi oppia tuntemaan vain fraasikirkon kaavoihin kangistetussa ilmapiirissä, vaan elävässä elämässä. Sen todellisen elämän – reaalimaailman – keskellä meitä haastetaan uskomaan, kun työ menee alta, kun terveys pettää, kun puoliso jättää, kun lapset kapinoivat. Tarvitsemme kristillisten arvojen ja uskon periaatteiden kautta syntyviä ratkaisuja. Tarvitsemme rukousta ja neuvon ja voiman pyytämistä taivaasta. Uskomme kasvaa, kun saamme vastauksia, kun Jumalan käsi alkaa ohjata, kun Herra ilmestyy ja tekee ihmeitä. Hänen avaamansa ovet, hänen tasoittamansa tie, hänen johdatuksensa on se, mikä on kaikkea liturgiaa arvokkaampaa. Se on sitä Kristuksen tuntemista eletyn elämän kautta, mistä Paavali puhuu.

Annetaan Jumalalle tilaisuus osallistua arkeemme. Viedään hänen eteensä kaikki asiamme. Jättäkäämme keinotekoinen uskonnollisuus, olkaamme rehellisiä, suoria ja avoimia. Eletään vuorovaikutuksessa Herran kanssa. Etsitään viisauden ja tiedon aarteita, kun kerran tiedämme, mistä niitä löytää. Olkaamme kiitollisia, jättäkäämme voivotus ja nähkäämme elämän rikkaus ja Jumalan hyvyys.

Ylistetty olkoon hänen armonsa kirkkaus, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa! Ef.1:6.