Kuukausi: joulukuu 2021

Daavidin rukous. Herra, kuule rukoukseni, vastaa minulle, minä olen köyhä ja avuton. Ps.86:1.

Psalmi 86 on alusta asti heikon ihmisen avunhuutoa Jumalan puoleen. Tiedämme hyvin, kuka se heikko ihminen oli, varsinkin kun se sanotaan heti psalmin alussa. Kysymys oli Daavidista. Rukouksen kirjoittamisen aikaan hän oli jo kuningas. Joku Daavidin hovin jäsen varmaankin muotoili psalmin tekstin. Se sitten julkaistiin jossakin kokoelmassa, jossa oli muitakin lauluja ja rukouksia ja Israelin kansan historiaa katsottuna sydämen tuntojen tasolta.

Daavid ei tunnu haluavan pröystäillä kuninkaan asemastaan. Hän oikeastaan tekee saman kuin Paavali joitain vuosisatoja myöhemmin (1.Kor.11.23-30): – Hän asettaa näytteille oman heikkoutensa. Hän havainnollistaa Jumalan armon, voiman ja kirkkauden, kun esittää itsensä täysin avuttomana.

Jotenkin soisin oppivani tämän ja tiedostavani oman heikkouteni, jotta Jumalan armo pääsisi näkyviin. Mutta enhän minä osaa sitä. Häpeän esittää itseni heikkona ja epäonnistuneena, erehtyvänä ja avuttomana. Luemme eteenpäin psalmia 86:

Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi, runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille, jotka sinua avuksi huutavat. Ps.86:5.

Emme oikeastaan kaipaa ihmisten sääliä emmekä halua valittaa kohtaloamme, mutta aika ajoin on pakko sanoa suoraan, millaisessa ahdingossa elämme. On myönnettävä, että tunnen itseni epävoivoiseksi ja huudan apua:

Jumala, sortajat käyvät kimppuuni, häikäilemättä he tavoittelevat henkeäni. He eivät sinusta piittaa. Ps.86:14.

Kurkkua kuristaa pelko. Paniikkimieliala pyrkii pintaan. Rukous on takertumista viimeiseen toivoon:

Anna merkki, joka lupaa minulle hyvää. Häpeä vihamiehilleni! Saakoot he nähdä, että sinä, Herra, autat ja lohdutat minua. Ps.86:17.

Eräs englanninkielinen käännösversio sanoo: ”Näytä minulle rakkautesi niin että kiusaajani katsovat monttu auki!” Daavidin ja Paavalin kohdalla Jumala vastasi voimallisesti rukouksiin. Rukous ei rauennut tyhjiin heidän elämässään, miksi se johtaisi sinutkaan pettymykseen?

Voimme säilyttää toivon. Ei sen vuoksi, että olisimme jotenkin erityisiä, vaan siksi, että Jumala on niin erityinen. Hän haluaa näyttää voimansa ja auttaa avutonta, joka häneen turvaa. Sen vuoksi saamme viedä hätämme, mikä se onkaan, hänen tietoonsa turvallisin mielin.

Mutta myöhemmin he muuttivat mielensä, ottivat heidät takaisin ja panivat heidät uudelleen orjantyöhön. Jer.34.11.

Jeremia kertoo tilanteesta, jolloin israelilaiset olivat ottaneet maanmiehensä ja -naisensa takaisin orjikseen, vaikka olivat ensin heidät vapauttaneet. Jeremia moitti heitä: Mutta sitten te muutittekin mielenne, ja niin te tuotatte häpeää minun nimelleni. Jer.34:16. Juutalaisten – Jumalan omaisuuskansan jäsenten – ei kuulunut elää orjina. Se oli paitsi koko kansan häpeä, myös Jumalan häpeä. Olihan Jumalan valtakunnan kansalaisten vapaus uskon kulmakiviä myös vanhassa liitossa.

Uuden liiton aikaan oli hengen vapaus vielä tärkeämpi asia. Jeesus vapautti lain orjuudesta, siihen takaisin vaipuminen oli tyhmistä tyhmintä. Se oli uskon väärin käsittämistä ja suuri erehdys. Paluu lain orjuuteen ja takaisin vanhaan liittoon peruuttaminen – se oli tuhoisaa sekä yksilön että seurakunnan elämän kannalta. Evankeliumin voima katoaisi, Pyhän Hengen johtajuus menettäisi arvonsa. Siksi Paavali moitti ankarasti galatalaisia, joiden hän näki liukuneen takaisin vanhaan uskontoonsa. Siitä olivat merkkinä ympärileikkauksen pitäminen uskon kulmakivenä, samoin juutalaisten juhlapyhien tarkka viettäminen ja sapatin vieton korostaminen – yleensäkin lain kirjaimen ankara noudattaminen ja pakanakristittyjen hyljeksintä.

Te mielettömät galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna! Gal.3:1.

Seurakuntaa on ollut tarpeen palauttaa evankeliumin kuuliaisuuteen aika ajoin. Martti Luther teki olan takaa töitä, että saisi aikalaisensa käsittämään, mikä voima evankeliumissa on ja että paluu alkuvoimien orjuuteen – luottamaan hyviin töihin – olisi kaiken hengellisen kasvun ja hengellisen elämän loppu. Laki tarvittiin, jotta ihminen tulisi syntiseksi, mutta minkäänlainen omavanhurskaus ei ollut vastaus syntiongelmaan. Ainoastaan usko Jeesukseen saattoi syntisen pelastaa. Nykyään meillä on vahva luterilainen kirkko, joka on ajautunut toiseen ääripäähän: syntiseksi ei tarvitse enää tulla, joten evankeliumiakaan ei juuri tarvita. On vain loputon vapaus elää miten kukin haluaa. Vapaat suunnat taas ovat paljolti ajautuneet toiseen ääripäähän – lain orjuuteen. Se ei aina ilmene tulikiven katkuisina tuomion julistuksina – ne pidetään piilossa – mutta pinnan alla on kirjoittamattomia sääntöjä, joita tulee noudattaa. Julma farisealaisuus vallitsee ja hyttysiä siivilöidään ahkerasti. Tai luodaan sellaisia uusia sääntöjä, että esimerkiksi Facebookia ei saa käyttää, koska se voi johtaa aviorikokseen! (Toivottavasti tämä tapaus jäi yksittäiseksi, mutta mitä sammakoita joidenkin ’pastorien’ suusta pääseekään!)

Niinpä jos haluamme tähän maahan herätyksen, meidän tulee irrottaa ihmiset uskonnon kahleista ja lopettaa ihmisten piiskaaminen lain vaatimuksilla, kielloilla ja käskyillä. Meidän tulee johdattaa liiallisessa vapaudessa elävät Jumalan sanan kuuliaisuuteen ja lain alla elävät ilosanoman äärelle. Meidän tulee julistaa ihmisille evankeliumia Kristuksesta ja päästää syylliset vapaiksi Jeesuksen nimessä!

Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. Gal.5:1.