Kuukausi: joulukuu 2021

Posted on

Kristuksen rauha

Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Kol.3:12.

Seurakunnassa on mahdollista kokea tämä. Olen itsekin kokenut Paavalin tarkoittamaa ilmapiiriä seurakuntayhteydessä. Mutta aina ei kaikki ole niin seesteistä. Välillä tulee joku vahva persoona ja alkaa syöttää meille omia käsityksiään ja emme oikein tiedä, miten suhtautua. Levottomuus valtaa mielen. Sisäinen rauhani katoaa, kun minun pitää alkaa katsoa maailmaa tuon veljen tai sisaren silmillä. Jos olen ollut vähän nukuksissa jonkin erittäin tärkeän asian suhteen tai en ole ymmärtänyt jotakin teologista kiemuraa, koen syyllisyyttä. En kuitenkaan osaa päättää enkä tunne vetoa muuttaa ajatuksiani.

Niinpä, niitä manipuloijia aina löytyy, jotka vahvoilla mielipiteillään yrittävät pakottaa minutkin muuttamaan mieleni tai kohkaamaan sellaisen asian puolesta, jota en koe omakseni. Joskus he jopa esittävät niin erilaisia kantoja asioihin, että tuntuu paremmalta pitää suunsa supussa ja olla kommentoimatta.

Minä jouduin aikoinaan äitini kanssa painimaan paljonkin tällaisen painostuksen edessä. Irrottauduin jo aikaisin äitini holhoavista otteista, mutta se johti henkisen yhteyden menettämiseen. Olimme kuin tuli ja vesi. Hänhän ei hyväksynyt minua edes pojakseen – tyttärekseen hän olisi minut kelpuuttanut. Minä olin kuitenkin valinnut sukupuoleni väärin. Äitini oli kontrolloiva luonne, joka ei halunnut kontrolloida vain ihmisiä, vaan jopa Jumalaa. Kun Jumala puhui hänelle jo ennen syntymääni, että minusta tulisi profeetta, hän pyrki kauppaamaan kutsumustani muille. En täyttänyt mittaa hänen silmissään. Hän ei ehkä itse huomannut, mutta hänen sisällään kyti viha minua kohtaan. Se viha sai omituisia muotoja ja hän jollakin tavalla paatui siihen. Hänen omatuntonsa ei hälyttänyt, vaikka hän selkäni takana puhui minusta pahaa seurakunnan johtajille.

En suostunut ovimatoksi enkä suostunut seurakunnan mustaksi lampaaksi vain, koska joku henkisesti sairas ihminen parjasi minua. Ei seurakunnankaan pitäisi kenenkään isebelin edessä antautua tanssimaan sellaisen sadistisen ihmisen pillin mukaan.

Tämä on oikeastaan päivän viesti: – Älä sinäkään suostu ovimatoksi. Ole vahva ja luja kaikkea manipulointia ja aivopesua vastaan. Älä suostu holhottavaksi. Sinua saatetaan parjata etkä oikeastaan voi sille mitään. Voit kuitenkin pystypäin olla oma itsesi ja aikaa myöten parjaajasi joutuu häpeään. Säilytä sydämen rauha – se säilyy kun elät lähellä Jeesusta. Sinun ei tarvitse taipua huonon omantunnon kantamiseen siksi, että kuljet omaa tietäsi vihapuheista välittämättä. Pärjäät kyllä vaikka ilman isääsi ja äitiäsi: Vaikka isä ja äiti minut hylkäisivät, Herra pitää minusta huolen. Ps.27:10. Pärjäät kyllä vaikka ilman seurakuntaa: Kun ensimmäisen kerran puolustauduin oikeudessa, ei kukaan tullut avukseni vaan kaikki jättivät minut yksin. Älköön sitä luettako heille viaksi! 2.Tim.4:16.

Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia. Kol.3:15.

Posted on

Oikeat ja väärät profeetat

Kuten olen todennut – vastoin valtavirtaa – että uuden liiton seurakunnassa on edelleenkin profeettoja ja apostoleita, niin voimme tehdä vertailua heidän osaltaan  – ja etenkin nyt profeettojen osalta – vanhan ja uuden liiton välillä. Jotkut protestantit – kuten helluntailaiset – luulevat yleisesti, että profeetat ovat niitä, joilla on profetian armolahja. Kyllä profeetoilla on aina profetoimisen lahja, mutta kaikki, joilla on profetoimisen armolahja, eivät ole profeettoja, jos sitä ajatellaan hengen virkana (vrt.Ef.4:11). Profeetta on siis sananjulistaja, jolla on erityinen profeetallinen voitelu ts. hän tuo esiin profeetallista sanaa milloin tahansa – kesken ruokailun, kesken kadulla juttelun, kesken saarnaamisen. Hän voi tehdä sen niin, että kaikki eivät edes huomaa hänen puhuvan profeetallisia. Ei aina hän itsekään.

Uuden liiton profeetta rakentaa ihmisten hengellistä elämää. Jos hänen sanomansa koskee ulkonaista elämää ja historian käänteitä, hän liikkuu riskialueella. Profetiat Israelin valtiosta ja lopun ajan ilmiöistä ovat riskialuetta, jolla liikuttaessa on helppo erehtyä. Kaikenlaiset poliittiset visiot on syytä unohtaa. Jumalan henki ei ainakaan minulle niistä puhu. Jos profetiat koskevat uskovien hengellistä elämää tai kutsumusta, ollaan paljon turvallisemmalla alueella.

Jos syvennymme vanhan liiton profeettojen tyypilliseen sanomaan, kuten Jeremian profetioihin, ne sisältävät paljon parannussaarnaa, epäkohtien esiin nostamista, tuomioiden julistamista – tulta ja tappuraa. Ne voivat sopia varsin hyvin tämän päivän tilanteisiinkin, mutta olisi syytä pitää mielessä, että edustamme uutta liittoa, emme vanhaa liittoa. Silloin emme suoraan kopioi Jeremialta hänen tulikivenkatkuisia purkauksiaan. Ei sen vuoksi, että ne olisivat jotenkin vääriä analyysejä tämän päivän ihmisistä, vaan siksi, että meillä on eri sanoma. Jeremiallakin oli kyllä armon sanoma tuotavanaan aina välillä, mutta meille evankeliumin ydinsanoman esillä pitäminen on suoranainen velvollisuus.

Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin, jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus. Room.8:3-4.

Jos vanhan liiton aikaan profeetan velvollisuus oli varoittaa Jumalan tuomioista, uuden liiton profeetan velvollisuus on muistuttaa evankeliumista – synnin esiin nostamisen lisäksi on julistettava armon sana, tuotava esiin Kristuksen tarjoama vaihtoehto: sovitus ja anteeksianto, uusi elämä puhtaalta pöydältä, ylösnousemuksen lupaus sille, joka uskoo. Onhan evankeliumin sisältö rikas ja moninainen, mutta jos perusasiat unohtuvat ja perusasenne on vanhasta liitosta kopioitu, ei se ilosanoman rikkaus pääse esiin. Valitettavasti tätä uuden ja vanhan sekoittamista näkee paljon. Jos evankeliumin jyvien seassa on vähänkään lainalaisuuden akanoita, päädytään helposti lainalaiseen uskoon ja uhkailemaan ihmisiä ankarilla tuomioilla. Silloin uuden elämän voima katoaa. Paavali tuo esiin, minkälaista evankeliumin saarnaaminen parhaimmillaan on, kun hän kirjoittaa Tessalonikan uskoville:

Mehän tiedämme, te Jumalalle rakkaat veljet [ja sisaret], että hän on teidät valinnut, sillä evankeliumi ei tullut teidän luoksenne vain sanoina vaan myös Pyhän Hengen voimana, kun me täynnä varmuutta sitä julistimme. 1.Tess.1:4-5.