Hengelliset huoltoasemat

Hän meni miehen luokse, valutti tämän haavoihin oliiviöljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen aasin selkään, vei hänet majataloon ja hoiti häntä. Luuk.10:34 UT2020.

Isälläni oli aamuisin aina radio auki ja hän kuunteli siitä aamuhartauden. Aamuhartaudet aloitettiin radiossa joskus 1932 ja ne taitavat jatkua yhä, vaikka eivät olekaan entisellä paikallaan klo 7:50. Aika monta aamuhartautta olen kuunnellut minäkin elämäni aikana.

On hyvä aloittaa päivä Jumalan sanalla ja rukouksella. On monia tapoja tehdä se. Yksi tapa on lukea jotakin hengellistä välipalaa netistä.

Kivinen kirkko ja jumalanpalvelus kerran viikossa on perinnettä, mutta maailma muuttuu ja myös hengellinen elämä löytää erilaisia ilmentymiä. Kirkon sijasta voi ruokailutauon tarjota hengellinen huoltoasema, esimerkiksi lyhytsaarna netin kautta tai podcast korvanappiin tai lyhytvideo kännykässä. Pitempiä saarnavideoita löytyy kasapäin netistä, mutta jaksaako tunnin saarnaa katsella alusta loppuun? Kiinnostavuuden ylläpitämiseksi on tarjoilun kestoa lyhennettävä ja pidettävä se optimaalisena. Minä tarjoilen lyhytsaarnoja, joiden lukeminen kestää 2-3 minuuttia.

Joku sanoikin, että minun teksteissäni on hyvä puoli se, että ne ovat lyhyitä! Sehän oli melkein yhtä hauska tokaisu kuin se, jonka eräs aloitteleva runoilija sai: ”Täriseekö sun pääs kun sä teet näitä?”

Hengellinen huoltoasema voi toimia myös huoneen nurkassa, jossa on tuoli ja Raamattu. Kuinka virkistävää onkaan aloittaa päivä sanaa lukemalla ja pitämällä sen ohessa rukoustuokio. Se on kuin lataisi kännykkää aamulla, että se jaksaa koko päivän toimia. Ihmisen sielu tarvitsee samanlaista latausta. Aamuhartauden jälkeen voi lähteä virkistyneenä päivän töihin.

Kiitos Herra, että saamme aloittaa päivämme hiljentymällä sanan ääreen. Puhu Herra, palvelijasi kuuntelee. Ole lupauksesi mukaan kanssamme tänään. Ohjaa ja johdata meitä, että osaamme vaeltaa teitäsi, anna Pyhä Henkesi meille, että kykenemme tekemään tahtoasi ja vahvista uskoamme, kun vaikeudet yllättävät. Kiitos, että olet uskollinen ja että olet auttanut tähän asti.

Kiitos, että saamme aloittaa uuden vuoden uskossa rohkeina sinuun luottaen. Kiitos, että siunaat meille tämän alkavan vuoden ja annat hyvyytesi runsautta meille. Olkoon sinun siunauksesi perheemme ja sukumme yllä. Anna armoa Jumalan seurakunnalle tässä maassa ja yltäköön sinun siunauksesi koko kansakuntamme ylle. Sinulta saamme kaiken hyvän.

Minä kuulin, miten kaikki luodut taivaassa, maan päällä ja sen alla ja meressä lausuivat:
»Ikuinen ylistys, kirkkaus, kunnia ja voima valtaistuimella istuvalle ja Karitsalle.» Ilm.5:13 UT2020.

Copyright © 2024 Simo Papunen

Suukapula Lyttääjälle

Mietin Raamatun henkilöä nimeltä Ruut. Hän oli köyhistä oloista, vieläpä pakanakansan riveistä, ja jäi nuorena leskeksi. Hän tuli sitten anoppinsa Noomin kanssa Israeliin. Hän pääsi keräämään maahan pudonneita tähkiä rikkaan Boasin pellolle, vaikka oli Moabista tullut muukalainen. Hän oli siis kerjäläinen, jonka sallittiin koota tähteitä. Vähän kuin roskisdyykkari, jonka annetaan kaivella roskiksista syötävää. Häntä säälitään, kun ei hänellä ole muuta elantoa.

Jos Lyttääjä olisi ollut paikalla, hän olisi saattanut hyvinkin sanoa Ruutille, että et saa kerätä tähkiä täällä, ne kuuluvat israelilaisille, eivät muukalaisille. Jos kerran olet tullut Moabista ja olet vierasmaalainen, ei sinulla ole asiaa tänne.

Ruut sai kuitenkin luvan kerätä maahan pudonneita tähkiä varsin arvovaltaiselta taholta, itseltään tilanomistajalta. Tilanomistaja Boas oli Rahabin poika. Rahab oli majatalon omistajan vaimo, jolla oli porton eli seksityöläisen maine. Hänenkin sukunsa oli vierasmaalainen Israelissa. Hän oli saanut jäädä asumaan israelilaisten keskelle, sillä hän oli tehnyt korvaamattomia palveluksia Joosuan armeijalle israelilaisten tunkeutuessa maahan. Jos Lyttääjä olisi saanut asiat päättää, hän olisi heti karkottanut Rahabin perheen maasta pois.

Kuinka ollakaan – asiat saivat omituisen käänteen: Ruut ja Boas alkoivat seurustella! Lyttääjä oli raivoissaan, mutta hieroi käsiään seuraavaa siirtoaan varten. Laki kielsi moabilaista pääsemästä seurakuntaan (Neh.13:1), joten Boas ei voisi mennä naimisiin Ruutin kanssa! Nyt Lyttääjä oli vahvoilla – laki olisi hänen puolellaan.

Mutta Boas oli päättäväinen mies eikä säikähtänyt Lyttääjän juonista. Ruut ja Boas menivät kaikesta huolimatta naimisiin. Rakkaus oli lakia väkevämpi. Ruut, joka oli kerjännyt Boasin pellolla, periaatteessa omisti nyt sen pellon!

Ruut oli onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, kun lapsikin oli syntynyt. Hän oli nyt onnellinen äiti pojalle, jonka nimeksi tuli Obed. Hänellä oli pojan lisäksi hyvä mies ja kaksi ihanaa anoppia! Ruut oli saavuttanut kaiken, mitä osasi unelmoida. Hän ei tiennyt, että Jumalan suunnitelma oli vielä kesken.

Oletko sinä saanut maistaa Jumalan hyvyyttä ja tullut tyytyväiseksi? Hyvä niin – tyytyväisyys on suuri voitto (1.Tim.6:6). Mutta joskus se laakereilla lepääminen voi olla Lyttääjän työtä. Hän kuiskuttelee aina, että tähän se sitten jäi, mitään enempää ei tapahdu, että sinusta ei sittenkään tullut mitään kummempaa, tavallinen tallaaja vain. Kohta jo hauta aukeaa.

Kunpa osaisimme katsoa tulevaisuuteen aina uskon silmin. Kunpa meillä olisi ne tuntosarvet, jotka näkevät näkymättömän (Hepr.11:27). Kunpa meillä olisi aina viisauden ja ilmestyksen henki (Ef.1:17), ettemme olisi kuin sokeat kissanpennut. Kunpa meidän sisäinen Lyttääjämme osaisi kerrankin pysyä vaiti! Suukapula sille, jos ei muu auta!

Näkikö Ruut, että Obed saisi kerran lapsenlapsen nimeltä Daavid? Ja että Daavid saisi kerran jälkeläisen nimeltä Jeesus? Ei varmaankaan. Joskus vain Lyttääjä näkee tällaisia asioita ja kuiskii omaa propagandaansa, jota myös epäuskoksi sanotaan. Tai pessimismiksi.

Ei anneta epäuskolle periksi, vaan unelmoidaan ja uskotaan ihmeisiin. Ei siksi, että omistaisimme suuren uskon, vaan siksi, että meillä on niin suuri Kuningas!

Kuka on kirkkauden kuningas? Hän on Herra, väkevä ja voimallinen. Hän on Herra, voiton sankari. Ps.24:8.