Tekijä: Simo

Kun hän sitten taas oli lähdössä poimimaan, Boas sanoi väelleen: ”Antakaa hänen poimia myös lyhteiden välistä älkääkä sättikö häntä. Voitte lyhteistäkin kiskaista muutaman tähkän ja jättää hänen poimittavakseen. Ette saa moittia häntä.” Ruut 2:15-16.

Boasin antamat ohjeet ovat varteen otettavia tänäkin päivänä. Emme toki enää lyhteitä sido eikä tämän päivän ruokajono ole pellolla, mutta kuten Jeesus sanoi: Köyhät teillä on luonanne aina, ja te voitte tehdä heille hyvää milloin tahdotte, mutta minua teillä ei aina ole. Mark.14:7.

Usein annamme elämänsä vaikeuksissa kamppailevalle ihmisille huonoa palautetta ja lisää syitä olla allapäin. Boas halusi neuvoa työmiehiään jättämään kaiken moittimisen ja sättimisen sikseen. Nykyään meitä kehotetaan olemaan positiivisia ja jättämään kaikki vihapuhe pois – sama asia kuitenkin.

Miksi se on niin vaikeata? Puolisollani voi olla sata hyvää ominaisuutta, mutta huomaan vain ne pari, jotka ärsyttävät. Sillä tavalla luon kotiini huonoa ilmapiiriä. Jos jaksaisin antaa kehut, kun on aihetta, puoliso saattaisi parantaa tapojaan niiden ominaisuuksien suhteen, jotka ärsyttävät.

Jos tietäisimme, miten suuri siunaus kätkeytyy Boasin tapaan toimia, mekin alkaisimme tehdä samoin. Puhuisimme ihmisistä hyvää ja antaisimme vinkkejä, miten auttaa heitä vaivihkaa. Jos vain sydämessämme olisi myötätuntoa toimia oikein ja puhua rohkaisevasti! Jospa Pyhä Henki saisi olla neuvonantajamme! Jospa osaisimme jättää jälkeemme tähkiä – huomaamatta, numeroa tekemättä.

Olen tässä oppipoika itse. Korkealta en puhu. Mutta mikään ei estä pyrkimästä parempaan ja oppimasta uusia asioita. Jumalan sana nostaa esiin näitä kehitystarpeita. Ihmisten välinen vuorovaikutus pitää näitä tavoitteita esillä. Rauta rautaa hioo, ihminen hioo ihmistä. Sananl.27:17. On tarkoitus, että hiomme toisiamme ja annamme sitä positiivista palautetta, joka auttaa toista pääsemään eteenpäin. Jos alamme käyttää rautaa vasarointiin, saamme vain lommoja aikaan.

Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin. Hepr.10:24.

Työpaikallani sattui useamman kerran, että eräs työtoveri tuli kysymään minulta neuvoa. Hänellä oli ongelma, jota hän ei kyennyt itse ratkaisemaan. Niinpä hän selitti asian perusteellisesti minulle ja sitten – ennen kuin ehdin sanoa mitään, hän oivalsi jotakin, kääntyi ja lähti. Ovelta hän sitten huikkasi: ”Nyt mä tiedän, keksin sen itse… Kiitos, kun olit kipsipäänä!”

Asian selittäminen ääneen toimi. Aivot pystyivät työskentelemään tehokkaammin ja luovemmin ja oivaltamaan samalla jotakin, mitä ei hiljaa mielessään miettimällä onnistunut keksimään. Tätä menetelmää kannattaa soveltaa myös niiden ongelmien kanssa, joita meillä on omassa elämässämme, asioissa jotka olemme vieneet Jumalalle, koska ne ovat niin vaikeita ratkaista. Olemme saattaneet siis jo päästä lähelle asian ratkaisua – asian jättäminen Jumalan eteen on jo osa ratkaisua.

Mutta pitäisikö meidän selittää asia vielä juurta jaksain Herralle ja puhua se ihan ääneen? Samalla voisi päähän pälkähtää hyviä oivalluksia, mahdollisia ratkaisuehdotuksia, tiekartta perille hyvään lopputulokseen? – Ainakin kannattaa yrittää.

Jumalalle puhuminen on yksi parhaimpia harrastuksia, mitä voi keksiä. Raamattu kuvaa meille entisaikojen pyhien rukouselämää ja opettaa meitä hiljentymään. Kristillisessä perinteessä ei paljonkaan puhuta mietiskelystä, mutta rukoileminen on mietiskelyä, hiljentyminen myös. Joogalle on siis kristillinen vaihtoehto. Rukous on kristityn tapa hiljentyä ja mietiskellä. Se vaatii oikean asenteen, ei niinkään oikeaa asentoa. Kokemus osoittaa, että ääneen rukoileminen on hyödyllistä. Kielillä rukoilemista ei juuri edes voi tehdä suu kiinni.

Seurakunnan kanssa tai pienryhmässä rukoileminen on hyödyllistä senkin vuoksi, että se tapahtuu ääneen. Jumalan sanakin on hyvä sanoa ääneen, sillä ääneen lausuttu sanan lupaus toimii. Usko lähtee liikkeelle, kun uskon sisältö ilmaistaan ääneen.

Jumala siis odottaa meiltä, että nöyrrymme tarpeeksi pyytääksemme häneltä apua. Hän haluaa kuunnella. Hänen täytyy saada kuulla meidän ongelmastamme ja kuulla se meiltä itseltämme, kun me sen selvin sanoin hänelle esitämme. Hän ei välttämättä sano mitään meidän luonnollisille korvillemme, hän puhuu meidän sydämemme korviin oivalluksia, luovia ratkaisuja, uusia ideoita.

Kuunnelkaa tarkasti, herkistäkää korvanne, nujertakaa ylpeytenne – Herra puhuu! Jer.13:15.