Tekijä: Simo

Posted on

Herran palvelijan perintöosa

Mutta Jumala sanoi Bileamille: ”Älä lähde heidän mukaansa äläkä kiroa sitä kansaa, sillä se kansa on siunattu.” 4.Moos.22:12.

Inventoitko sinä elämäsi vaiheita ja lasket saamiasi kirouksia? Huonot lähtökohdat, kouluvaikeudet, työelämän pettymykset, uskoton puoliso, kapinalliset lapset, kylmä seurakunta ynnä muuta kuuluu kirousten luetteloon. Minä voisin lisätä omaan listaani muutamia hankalia ihmisiä. Työpaikkani toimitusjohtaja inhosi minua ja uhkaili potkuilla.

Jumala on ollut puolellani. Hän on auttanut, etten ole saanut koskaan potkuja. Koulustakin selvisin, vaikka opettajat kiusasivat. Äitini oli minulle ehkä vaikeuksistani suurin, mutta kaikki hänen parjauksensa ja kavalat juonittelunsa ovat aika lailla osoittautuneet tehottomiksi. Entinen seurakuntani elää omassa kuplassaan, oman erinomaisuutensa lumoissa.

Mitä voimme tästä päätellä? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Room.8:31.

Uskoisin, että sinunkin kannattaa panna merkille, miten Jumalan siunaus sittenkin on seurannut sinua elämässä ja ihmisten kiroukset ovat rauenneet tyhjiin. Ihan ilman kolhuja eivät ketkään selviä, mutta jos selviää pelkillä kolhuilla, Jumalan siunaus hyvittää lopulta kaiken. Hänen armonsa runsaus, hänen apunsa luotettavuus ja hänen huolenpitonsa sinnikäs läsnäolo ovat sävyttäneet elämäsi taivalta, eikö vain? Erilaiset kitkerän makuiset kiroukset ovat satuttaneet joskus pahastikin, mutta Jeesuksen seuraaminen ristiä kantaen on lopulta näyttäytynyt suurena armon lahjana. Nyt sieluni syvyydestä odotan hartaasti pelastusta ja taivaaseen pääsyä. Siellä saan kokea:

Nyt on pelastus tullut, meidän Jumalallamme on kuninkuus ja mahti ja hänen Voidellullaan valta. Nyt on Syyttäjä syösty alas, tuo, joka meidän Jumalamme edessä syytti veljiämme päivin ja öin. Ilm.12:10.

Täällä maanpäällisellä matkalla voi toisinaan pelko vallata mielen, kun vihollinen uhkailee. Kiroukset, joita hän syytää suustaan, saavat uskon horjumaan. Mutta voimme aina kääntyä Herran puoleen ja uskoutua Hyvälle Paimenelle. Voimme tietää, että se tulirengas, joka suojasi kerran pahan voimilta, on ympärillämme edelleen. Voimme muistuttaa mieleemme, millainen on Herran palvelijoiden perintöosa:

Jos joku hyökkää kimppuusi, minä en häntä auta. Joka hyökkää kimppuusi, se sortuu jalkojesi juureen… niin jokainen ase, joka taotaan sinua vastaan, on tehoton. Jokaisen kielen, joka käy sinua syyttämään, sinä osoitat valehtelijaksi. Tämä on Herran palvelijoiden perintöosa. Minä annan heille siihen oikeuden, sanoo Herra. Jes.54:15,17.

Posted on

Ahtaan paikan kammo

On ihmisiä, jotka katsovat uskon maailmaa avaimenreiästä. He ovat ehkä omaksuneet jonkinlaisen ovimiehen roolin ja tarkastavat tulijoita. Onko tulijalla varmasti lippu taivaaseen? Tämä voi johtua siitä, että he tuntevat vain evankelistojen Jumalan ja senkin puutteellisesti. Jumala on heille ankara ja vihainen lipuntarkastaja, jonka elokuvateatteriin ei pääse vilungilla. Vanha lippu ei kelpaa, tarkastus on huolellinen. Väärennöksiä ei suvaita. Kaikki livahtamiset tarkastajan ohi johtavat kiinniottoon ja rangaistukseen. Kaikki vilunkia yrittäneet viedään voimakeinoin sivusaliin, jossa näytetään kauhuleffaa.

Tutustuin hiljakkoin erääseen sukulaiseen netissä. Hän oli erään sukuhaaran nuori edustaja ja kyselin häneltä lisätietoja. Hän ei vastannut minulle mitään. Olen pohtinut syytä ja yksi mahdollinen syy on se, että googlettamalla minun nimeni voi todeta aika pian, että olen uskovainen. Ehkä hän oli allerginen uskolle, kuten niin monet nykyään ovat. Se saattaa johtua siitä, että heidät on joku uskovainen joskus vienyt sivusaliin katsomaan kauhuleffaa. Tai sanoisinko: olemme osanneet tehdä uskosta vastenmielisen ja kartettavan ilmiön. Kenties olen itsekin siihen syyllistynyt?

Jotain päinvastaista kuitenkin yritän tämän blogini kautta. Yritän antaa uskosta myönteisen, elämää avartavan kuvan. Yritän rohkaista ja valaa luottamusta huomiseen, joka on Jeesuksen yhteydessä turvallinen ja antoisa. En halua katsoa asioita mistään avaimenreiästä, vaan avata kunnolla ovet ja ikkunat. Jos mahdollista, haluan viedä lukijani avoimen taivaan alle, auringonpaisteeseen ja lempeään sateeseen, lämpimän kesätuulen hyväiltäviksi, rannalle ja korkealle kalliolle. Haluan välttää ahtaan paikan kammoa, sillä sellainen tulee myös ahtaan uskonnollisuuden keskellä. Haluan jakaa Jumalan ajatuksia ja siteerata Raamattua, mutta en missään luokkahuoneessa, mieluummin vaikka kiven tai kannon päällä, linnunlaulun ja perhosten keskellä.

Olen vakuuttunut, että usko on elämää kantava voima, mutta sen täytyy vaikuttaa keskellä elämää, keskellä arkea, keskellä kaikkia ihmeitä, joita Jumala on sirotellut niin paljon ympärillemme. Usko, joka pitää saarnata jostain saarnastuolista, kuulijoiden yläpuolelta, ei oikein istu tähän ajatteluun. Uskonto, jota pitää viljellä neljän seinän sisällä jonkin tiukan opillisen kaavan mukaan, ei oikein sovi jumalakuvaani.

Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän. Room.8:15-17.