Tekijä: Simo

Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla, ja hän sanoi: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet salannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.” Luuk.10:21.

Jouduin oikein pysähtymään tämän jakeen kohdalla, kun tajusin, että siihen kätketty totuus ei ollut minulle vielä ihan kristallinkirkas. Miksi ”järkevä ja viisas” ihminen ei olisi sopiva ymmärtämään Jumalan valtakunnan asioita? Täytyykö olla lapsenmielinen? Lapsellinen peräti?

Ei lapsellinen, vaan lapsenmielisen avoin, ennakkoluuloton, puhdassydäminen, teeskentelemätön, vastaanottavainen. Jeesus antaa ymmärtää, että Jumalan tuntemiseen pääsevät ne, joille Jumalan valtakunnan asiat ilmoitetaan. Ihminen, joka kaivaa esiin selityksiä, joka kaavailee teologisia malleja, joka yrittää saada asioista omin päin selvää, ei välttämättä siinä onnistu – tärkeää on kuunnella silloin, kun Jumala puhuu ja olla avoin ja herkkä Jumalan sanan kuulemiselle. Lapsen taito on ottaa vastaan – ei luennoiminen. Kaikki järkeilijät ja viisaat ja oppineet, he aina luennoivat ja puhuvat muut hiljaisiksi.

Niinpä rohkaisen sinua tänään ottamaan vastaan Jumalan puhetta. Jumala puhuu kyllä ja puhuu monella suulla. Hän puhuu Raamatussa, mutta hän puhuu myös arkisten askareiden keskellä. Hän järjestää kaikenlaista elämän draamaa, jotta tajuaisimme. Kun menet väärää tietä, Jumala pysäyttää. Hän järjestää sinulle erilaisia hankaluuksia ja esteitä, kun et muuten osaa pysähtyä. Hän kääntää sinun suuntaasi joskus pakon voimalla. Hän ei aina käytä sanoja, hän puhuu vauhdin hiljentämisestä, kun sinä kaadut. Hän suosittelee sanan lukemista, kun sinun sielusi valtaa tyhjyys. Hän ottaa sinulta jotakin pois, jotta sinä olisit tyhjin käsin, kun hän haluaa antaa sinulle jotakin.

Kirjanoppineisuus – sellainenkin, jota minä harrastan – saattaa olla este Jumalan asioiden ymmärtämiselle ja niiden sisäistämiselle. Ihmisen aivot eivät ole luodut profeetallisen sanan vastaanottamista varten. Ihmisen aivot ovat huono työkalu silloin, kun pitää uskoa. Uskoon tarvitaan kyllä ymmärtämistä, mutta myös sydäntä. Tarvitaan tunteet ja vielä lisäksi tahto – vasta kuuliaisuudessa vastaan otettu sana muovautuu Jumalan ilmoitukseksi. Vasta sen kautta Jumalan kynä kirjoittaa sen sinun sydämesi tauluun ja siitä tulee osa sinua.

Älä siis aseta liikaa painoarvoa ihmislähtöiselle opetukselle ja Raamatun ruotimiselle. Kun Henki sinua täyttää, sinä kykenet ottamaan lapsen lailla vastaan Jumalan sanan ja sisäistämään sen profeetalliset merkitykset. Tavoittele hengen täyteyttä ja sinä kasvat.

Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Ilm.2:7.

Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet, sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: ”Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne! Kosto lähestyy, tilinteon hetki. Jumala itse tulee ja pelastaa teidät.” Jes.35:4.

Jesajan kirjan luku 35 on kuin uni keskellä synkkiä näkymiä. Kun ensin ”koston päivä kohtaa Edomin” ja sitten ”Sanherib uhkaa Jerusalemia”, niin siinä välissä on tämä ”Kukkiva autiomaa ja pyhä tie”. Se on kuin psalmi keskellä elämän synkeyttä. Käännöstä vain korjaisin hieman ja muuttaisin ”tilinteon hetki” muotoon ”palkanmaksun päivä”. Sen kuvasto on samankaltaista kuin myöhemmin jaksossa nimeltä ”Uusi taivas ja uusi maa” (Jes.65:17-25). Siinä siis viitataan Jeesuksen tulemukseen ja uuden maailman luomiseen. Onko se ”tuhatvuotinen valtakunta” vai ”taivas”, en tiedä. Olen lukenut luvun 35 moneen kertaan, mutta en pysty kuvittelemaan sitä, ihmettelemään vain. ”Pyhä tie”, joka syntyy, on ihmeellinen.

Ja sinne syntyy tie, valtatie, sitä kutsutaan Pyhäksi tieksi. Epäpyhä ei saa sille astua: Herran tien kulkijoille se kuuluu, heille yksin. Siellä ei tyhmäkään eksy. Leijona ei nouse sille tielle, ei yksikään raateleva peto, ei yksikään. Vain vapaiksi lunastetut sitä vaeltavat. Jes.35:8-9.

Täällä meille on varattuna kaita tie, mutta kerran on oleva valtatie, hyvin ainutlaatuinen tie, turvallinen ja hyvä kulkea. Sillä tiellä ei voi eksyä. Se on vapaiksi lunastettuja varten. Sillä tiellä huoli ja huokaus pakenevat ja ilo valtaa sydämet (jae 10).

Saammehan me täällä maallisen vaelluksenkin aikana kokea iloa, mutta se ilo, jota Jesaja kuvaa, vaikuttaa olevan hyvin pysyvää laatua – ikuista. Turvallisuus, josta hän puhuu, vaikuttaa olevan erityisen vankkaa tekoa. Koko tämä tulevaisuuden näky on osoitettu niille, jotka sydämessään hätäilevät, jotka ovat uupuneita ja horjuvat.

Olisiko tämä tulevaisuuden näky juuri meitä varten tänään? Kaipaatko sinä sydämen levollisuutta, uutta ja tuoretta turvallisuuden kokemista, elpynyttä voimaa kaiken väsymyksesi keskelle? Onko uskosi alkanut horjua? Oletko tullut epävarmaksi ja alkanut kysellä ”Mitä hyötyä tästä uskosta on?” Jos niin on, sinua kutsutaan tänään katselemaan taivaallisia näkyjä tulevaisuudesta, joka on varattu ”Herran tien kulkijoille”. Sinulle sanotaan tänään: ”Ole luja, älä pelkää! Jumalasi ilmestyy! Jeesus tulee ja pelastaa ne, jotka häneen turvaavat!”