Tekijä: Simo

Posted on

Sinun elämäsi mantelinkukat

Kuule minua, riennä avukseni! Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat. Ps.31:3.

Psalmi 31 on Herraan turvaavan rukous ja sen sanoja käytti myös Jeesus ristillä: Sinun käsiisi minä uskon henkeni. Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala. Ps.31:6.

Joskus voimme joutua pilkan kohteeksi, ihmisten vainon maalitauluksi, vihapuheiden ja vihatekojenkin saartamiksi. Koulu- tai työpaikkakiusaaminen on yksi tällainen vitsaus, joka usein koettelee ihmisiä. Näissä koettelemuksissa tarvitsemme uskoa ja syvää luottamusta Jumalaan. Tarvitsemme myös taitoa rukoilla, sanoittaa omaa hätäämme, ja siinä psalmit auttavat meitä. Sydämen vuodattaminen Herralle on parhaita terapiamuotoja, mitä tiedän. Tilanteet, joissa sisimmästämme nousee syvä avunhuuto, ovat niitä elämän käännekohtia, joissa uskon merkitys korostuu. Usko voi kasvaa enemmän lyhyen ahdingon aikana kuin pitkän onnellisen jakson aikana. Niinpä sellaista luottamusta, jota psalmi 31 tuo esiin, ei saada sattumalta. Kuuntele tätä:

Kuinka suuri onkaan sinun hyvyytesi! Se on ehtymätön aarre niille, jotka sinua pelkäävät. Kaikkien nähden sinä annat apusi niille, jotka turvautuvat sinuun. Sinä suljet heidät armosi suojiin, otat heidät turvaan majaasi. Sinne eivät ulotu ihmisten juonet, eivät syyttävät puheet. Ps.31:20-21.

Kun ihmisten juonittelut ja syyttävät puheet ympäröivät meitä, silloin syvä luottamus siihen, että pääsemme lopulta turvaan ja Jumala antaa apunsa julkisesti, ei ole mikään sattuma tai onnenkantamoinen – siinä ilmenee uskon ihmeellinen hedelmä. Siitä ei seuraa jokin ohimenevä tunne, vaan pysyvä hengellinen kasvu. Sellainen on oleva uskon pääomaa, joka kantaa tulevinakin päivinä, joka auttaa seuraavissa kamppailuissa. Siksi jokainen oppitunti on hyödyksi ja jokaisesta voitosta jää pysyvä jälki. Uskoisin, että seitsenhaarainen kynttilänjalka osaltaan valaisi tätä elämän luonnetta, sillä jokainen haara kasvoi mantelinkukan muodostaman ’nivelen’ kautta. Mantelinkukka kuvasi uudistumista ja hengellisen kasvun uutta vaihetta. Jokainen kukinto jäi paikalleen pysyväksi merkiksi tapahtuneesta kasvusta. Voit siis luottaa, että sinunkin uskosi mantelinkukat ovat nupulla ja puhkeavat, kun Jumala ohjaa sinun elämäsi kulkua. Kuvaavaa on, miten psalmi 31 päättyy uskoa pursuavaan lauseeseen:

Rohkaiskaa mielenne, olkaa lujat, kaikki te, jotka panette toivonne Herraan! Ps.31:25.

Posted on

Jätätkö verkot kuivumaan?

soutuveneLopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: ”Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne.” Tähän Simon vastasi: ”Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään.” Luuk.5:4-5.

Tämä on kaikille tuttu tilanne, mutta meillä on suuria vaikeuksia tunnistaa sitä elämässämme. Se tulee meitä vastaan vähän erilaisina versioina. Kuulemme Hengen kehotuksen ja sanomme vastaan. Pidämme itseämme asiantuntijoina, hengellisen työn ammattilaisina, kuten Pietari piti itseään kalastajan ammatin taitajana. Ammattiylpeys esti häntä tottelemasta. Osaamme muka arvioida tilanteen ja todeta, että sellainen teko olisi hyödytön. Niinpä mekin saatamme sanoa: ”Ei tämä käy, sillä tämä ei ole seurakunnan aloite”. ”En voi jakaa ehtoollista, se kuuluu ainoastaan papeille”. ”Emme voi tehdä sitä täällä, kun tämä rakennus ei ole kirkkotila”. ”Emme voi siunata, kun ei ole valmista siunauskaavaa”. ”Asia on kyllä hyvä, mutta olen liian ujo”. ”Oma blogi olisi kyllä mukava luoda, mutta lukisiko sitä kukaan?” ”Sellainen uhraus tekisi minusta loppuiäkseni köyhän”.

Mikä onkaan se peruste, johon sinä vetoat, kun Henki sinua kehottaa? Kysyn tätä myös itseltäni. Olen erilaisten ovelien verukkeiden mies. Siksi myös Henki kehottaa minua harvoin mihinkään. Jos niin joskus käy, yritän heti sanoa, että minä keksin jotakin viisasta sanottavaa tästä aiheesta netissä sitten, kun saan inspiraation…

Mutta Jeesus katsoi Pietariin ja sitä katsetta oli vaikea välttää. Oletko sinä huomannut, että Jeesus osaa puhua silmillään, ilman sanoja? Hän ei ole ankara, vaan odottaa lempein ilmein. Hänen hiljaisuutensa on aika paljon puhuvaa. Joutuu miettimään sitä veruketta, jonka hätäpäissään tuli sepittäneeksi. Oliko se nyt oikea? Pitäisikö sittenkin?

Pietari päätti antaa periksi: ”Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.” Luuk.5:5.

Niinpä tällaisena huonona, hyvin ammattiylpeänä mutta tottelemattomana verukkeiden keksijänä, uskallan rohkaista sinua kaikesta huolimatta ja kehottaa noudattamaan kaiken uhallakin sitä kehotusta, jonka Jumalan henki on sydämellesi laskenut. Loppujen lopuksi et kuitenkaan kestä sitä katsetta, joka seuraa vaiti sinun ”verkkojesi huuhtomista”.

On selvää, että jos jätät verkot kuivumaan, kadut lopun ikääsi. Jos lasket verkot veteen, saat nähdä Jumalan ihmeen.

Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät. Luuk.5:6.