Pettymysten siemenet

voikukkaOnko sinun elämässäsi suunnitelmia, jotka ovat menneet myttyyn? Onko sinulla ollut unelmia, joista ei ole tullut mitään?

Haluan sanoa pari sanaa sellaisesta tutusta raamatun vertauksesta ja hengellisestä asiasta kuin siemenestä. Oletko miettinyt koskaan, mikä siemen on? Siemenhän on jotakin, joka sisältää ”koko kasvin” – sen juuret, sen varren, sen lehdet, sen kukkimisen, sen hedelmät – kaiken. Mutta siemenessä se on pakattu häviävän pieneen tilaan, missä mikään kasvin ominaisuuksista ei ole näkyvissä. Siemen on ikään kuin ajatus kasvista tai suunnitelma siitä, minkälainen se kasvi joskus olisi – se on unelma kasvin näköisestä elämästä. Hengellisessä mielessä voitaisiin puhua näystä, joka on olemassa, jolla on rikas sisältö, mutta joka ei ole vielä toteutunut.

Jeesus sanoi, että vehnän jyvä voi tuottaa satoa, mikä 30, mikä 60, mikä 100 jyvää. Siis siemen, joka saa armon kasvaa täyteen muotoonsa, tuottaa – uusia siemeniä!

Tavanomainen tulkinta on, että tuo uusi sato edustaa Kristukselle voitettuja sieluja. Mutta nuo elämäsi pettymykset ja täyttymättömät toiveet voivat olla myös niitä siemeniksi pakattuja elämän alkioita, jotka eräänä päivänä Jumala herättää eloon. Saatat valittaa itsesäälin vallassa, että eipä siitäkään tullut mitään ja sekin suunnitelma meni myttyyn – ei minun elämässäni ole mikään onnistunut! Laskepa huviksesi, montako jyvää on jemmassa. Onko kymmentäkään? Sinun pitäisi toivoa itsellesi lisää pettymyksiä, että pääsisit sataan asti!

Monet odottavat elämältä pelkkää kukkimista. Mikään ei ole mitään, jos se ei näytä joltain, ole värikästä ja vedä puoleensa pörriäisiä. Odota mieluummin siemenien hiljaista ja joskus myös kivuliasta kehittymistä ja anna kaikki elämäsi siemenet Jumalalle. Hän voi herättää ne eloon.

Mutta hyvään maahan pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuultuaan pysyvät siinä puhtain ja ehein sydämin ja kestävinä tuottavat satoa. Luuk.8:15.

Kaikki sinun vikasi

Mistä sinut tunnetaan? Tunnetaanko sinut virheistäsi? Ehkä sinut tunnetaan siitä, että olit lapsena rasavilli, elit vaikean murrosiän, sorruit nuorempana usein juopottelemaan etkä jaksanut elää parisuhteessa kuin lyhyen ajan kerrallaan? Ehkä sinut tunnetaan siitä, että ajoit isäsi auton ojaan? Ehkä sinut muistetaan keskeytyneiden opintojen takia? Ehkä sinut muistetaan siitä, että et ole jaksanut tehdä kunnollista uraa, vaan olet ollut toistuvasti työtön? Ehkä vanhemmuutesi on vajavaista ja toteutuu lähinnä elatusmaksujen maksamisessa?

Ihmisillä on taipumus muistaa meidät virheidemme kautta. He ajattelevat ensimmäiseksi jotakin puutetta, mikä meidän elämäämme varjostaa. ”Sillä on ollut niitä mielenterveysongelmia ja se on yrittänyt itsemurhaakin”.

Olisi hyvä, jos joskus muistettaisiin, mitä hyvää olemme saaneet aikaan, mitä ansioita meillä on, mitä lahjoja. Olisi hyvä, jos huomiomme keskittyisi siihen sinnikkyyteen, jolla olemme selviytyneet kuitenkin, siihen kärsivällisyyteen, jolla olemme nujertaneet elämäämme varjostavat asiat. Olisi hyvä, jos ihmiset osaisivat unohtaa virheemme ja antaa meille uuden mahdollisuuden.

Onneksi meillä on Kristuksen kirkkauden evankeliumi! Se kertoo meille, että mitään ei ole menetetty, elämä ei ole pilalla, virheet voidaan unohtaa, huominen on uusi mahdollisuus. Kristus avaa meille uuden näkökulman, uuden toivon. Hän tasoittaa meille tien tulevaisuuteen, hän avaa meille uusia ovia. Hän ei hylkää meitä surkeutemme kuoppaan, vaan nostaa ylös ja tarvittaessa kantaa meitä eteenpäin. Hän on Hyvä Paimen, joka tuli etsimään kaikkia eksyneitä, hylättyjä, virheisiinsä sortuneita. Nyt hän kutsuu meitä, mutta ei nimittele pahansuovin sanoin, ei heti muistuta kaikista virheistämme, vaan sanoo:

Rakkaani, kihlattuni, olet vienyt sydämeni! Yhdellä silmäyksellä sinä sen veit, yhdellä kaulanauhasi helmellä. Miten ihanaa on sinun rakkautesi, rakkaani, valittuni! Mitä on sinun rakkautesi rinnalla viini! Ihanammin kuin kaikki balsamit tuoksuvat sinun voiteesi! Laul.l.4:9-10.