Tekijä: Simo

Maan ääristä minä huudan sinua, kun sydämeni nääntyy. Sinä viet minut turvaan, kalliolle, jolle itse en jaksaisi nousta. Ps.61:3.

Jumala haluaa olla vuorovaikutuksessa kanssamme. Hän ei tarkoittanut, että meillä on kaikki uskonnollinen tieto siihen pisteeseen asti, että tulemme toimeen omillamme. Jumalan päämäärä meissä ei ole tietoviisas ja teologiset koukerot ulkoa osaava ihminen. Hänen päämääränsä on luoda kanssamme suhde – rakkaussuhde, joka ei ole jotakin hypertunteellisuutta, vaan vakaa kiintymyssuhde, jossa eletään vapaaehtoisessa riippuvuudessa taivaan Isän kanssa.

Miten Jumala johdattelee meitä tähän? Monin tavoin, yksi tapa on luoda elämämme keskelle jokin huutava pula, kipeä tarve, epätoivon syy. Hän johdatti Jeesuksen erämaahan ja hän voi johdattaa sinut tilanteeseen, jossa sinun ”sydämesi nääntyy”, jotta sinä ”huutaisit häntä avuksi”. Siinä epätoivossasi sinä saatat kokea, että olet tilanteessa, jossa et kykene auttamaan itse itseäsi. Joudut elämäntilanteeseen, joka on sinulle liian vaikea. Et selviä omin avuin.

Tällainen tilanne on hedelmällinen sinun jumalasuhteesi kannalta. Sinä hakeudut Jumalan avun piiriin, sinä rukoilet ja huudat häntä avuksi. Sinä koet, että et selviydy yksin, tarvitset yliluonnollista apua. Sinä et jaksa omin voimin selvittää ihmissuhdesotkujasi. Sinä et jaksa omin avuin hillitä omaa temperamenttiasi, vaan sinä pillastut aina ja satutat toisia. Sinä et pysty rajoittamaan rahankäyttöäsi, vaan velkaannut. Sinun seksuaalisuutesi ei pysy aisoissa, sinun juomisesi repeää ja etenet ryyppy päällä, sinä kerta kaikkiaan hajotat oman elämäsi, kun et jaksa. Koet, että sinun edessäsi on sileä, jyrkkä ja pystysuora kallionseinämä.

Siihen sinä saat Jumalan avun, kun ojennat kätesi, pyydät armoa, suostut autettavaksi, tunnustat uskoa, annat elämäsi Jeesukselle. Hän kuulee sinun avunhuutosi ja nostaa sinut kalliolle, Kristus-kalliolle, sinun pelastuksesi perustukselle, sinun uuteen turvapaikkaasi, jonne et jaksanut itse kiivetä. Hän todellakin nostaa sinut ja antaa sinulle tulevaisuuden ja toivon, uuden elämän hänen yhteydessään. Sinä saat todistaa muillekin, mitä Herra on tehnyt:

Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi. Tämän kuulevat monet, tuntevat pyhää pelkoa ja turvaavat Herraan. Ps.40:4.

Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Room.8:3.

Laki oli hyvä ja Jumalan antama, mutta ihminen synnin orja. Laki ei kyennyt pelastamaan ihmistä, sillä lain rikkomisen jälkeen laki ei kyennyt muuhun kuin tuomitsemiseen. Evankeliumi on lain antiteesi. Jumalan armo Kristuksessa pelastaa lain tuomitseman syntisen.

Oletko sinä joutunut kuulemaan syytöksiä ja tuomioita uskoontulosi jälkeen? Oletko sinä joutunut kestämään itsesyytöksiä, kun omatuntosi moittii sinua? Noina hetkinä, kun syyllisyys painaa, ymmärrämme selvimmin lain ja armon eron. Tajuamme kirkkaasti, että ”laki on synnin voima” (1.Kor.15:56), ja olemme yksin armon varassa. Kristus sanoo meille: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.” Joh.8:11.

Tavoite on kirkas – tulee luopua synnistä. Se ei kuitenkaan tapahdu noin vain, vaan tarvitaan kasvamista uskossa. Jumalan armo Kristuksessa antaa meille tilaa parannukseen, mahdollisuuden uskossa kasvamiseen ja aikaa muuttumiseen. Jumalan armo siis saa sen kasvun aikaan, ei ojentaminen, syyttely ja tuomitseminen.

Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä. Tit.2:11-13.

Jumala ei antanut kansalleen ensiksi lakia ja sitten vapauttanut heitä Egyptin orjuudesta. Hän vapautti ensin orjuudesta ja antoi sitten lain. Uudessa liitossa asiat tapahtuvat samassa järjestyksessä: ensin pelastus ja sitten pyhitys.

Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Luuk.6:37.