Simo – Sivu 365 – Usko kasvuun

Into on hyvä, jos asia on hyvä – näin aina eikä vain silloin kun minä olen luonanne. Gal.4:18.

Suomen kielessä ei ole sanaa, joka vastaisi englannin kielen ilmaisua ”enthusiasm”. Kun ihminen on ”enthusiastic” hän on haltioitunut ja täynnä intoa. Hän pursuaa iloa ja toimintatarmoa. Sellaisia meidän uskovaisten tulisi olla. Sanan kreikankielinen vastine tarkoittaa ”täynnä jumalaa”. Jos olet viettänyt aikaa pienten lasten kanssa ja ihmettelet, mistä he saavat energiaa niin paljon ja ”duracell-paristonsa”, näet mitä sana ”enthusiastic” tarkoittaa käytännössä.

Se ei ole tahdonvoimalla aikaansaatu suorite eikä muutenkaan mitään keinotekoista. Jos me olemme uskossa intomielisiä, positiivisia, näyn valtaamia, täynnä menemisen meininkiä, olemme luultavasti täynnä Pyhää Henkeä ja elämme ensirakkaudessa Herraan. Valitettavasti suomalainen mentaliteetti luonnostaan vastustaa tällaista ja niinpä sana ”enthusiastic” kääntyy suomen kielessä usein muotoon ”hurmahenkinen” – kuinkas muuten.

Tosiasia kuitenkin on, että tarvitsemme moniin uskon hankkeisiin intoa ja innostusta, tosissaan asiaan paneutumista. Oikeastaan se on sellainen perusvire, joka meillä tulisi olla, jotta uskomme säilyisi elävänä. Into on se ote, joka pitää meidät liikkeellä ja kurssissa. Ensirakkaus Herraan on kuin tuuli purjeissa. Ilman intoa on vaikea palvella toisia ja antaa runsaskätisesti omastaan.

Niin kuin teillä on runsain mitoin kaikkea, uskoa, puhetaitoa, tietoa, kaikkinaista intoa ja sitä rakkautta, joka meistä on tarttunut teihin, niin teidän tulee myös olla runsaskätisiä tätä lahjaa antaessanne… Saattakaa työnne nyt loppuun! Halusitte sitä innokkaasti, viekää se siis päätökseen mahdollisuuksienne mukaan! 2.Kor.8:7,11.

Voimme aina pyytää Jumalalta tätä oikeaa intoa. Hän antaa meille Pyhän Hengen voiman ja voitelun – sisäisen palon – jotta voimme täyttää ne teot, jotka Jumala on meitä varten valmistanut (Ef.2:10). Matka voi uuvuttaa. Saatamme väsyä. Taipaleemme voi olla erämaata ja meitä janottaa. Joudumme kiusaukseen luovuttaa. Mutta Jumalan sana ruokkii meitä ja antaa voimaa jatkaa. Ehkä hän lähettää enkelinsä meillekin, kuten Elialle:

Mutta Herran enkeli tuli uudelleen, kosketti häntä ja sanoi: ”Nouse ja syö, muutoin matka käy sinulle liian raskaaksi.” 1.Kun.19:7.

Jumalalla on monia tapoja rohkaista palvelijaansa, ruokkia sanallaan, valaa uutta intoa henkensä kautta, vahvistaa sielua, lähettää enkelinsä palvelemaan ja sytyttää meissä vaivoin palava uskon liekki uuteen roihuun. Niin jaksamme jälleen vaeltaa elämän tietä kohti päämäärää.

Iloiten te saatte lähteä matkaan, ja onnellisesti te pääsette perille. Vuoret ja kukkulat riemuitsevat teidän edessänne, ja kaikki metsän puut taputtavat käsiään. Jes.55:12.

Häpeä on inhimillinen tunne. Voi olla vaikea päästä eroon kipeästä muistosta, jonka jokin mokamme aiheuttaa. Aina, kun tuo vanha asia nousee muistojemme syvyyksistä tietoisuuteemme, tunnemme häpeää, vaikka asiasta voi olla kulunut jo kauan aikaa.

Aika ei sovita syntejä. Vain Jeesuksen veri puhdistaa. Mutta vaikka olemme ottaneet vastaan anteeksiannon ja uskomme saaneemme asian anteeksi, voi häpeä silti nousta tunteena esiin. Tuskin meillä on parempaa lääkettä häpeään kuin Jumalan sana. Luemme vaikkapa Pietarin kirjoittamaa tekstiä:

Katso, minä lasken Siioniin kulmakiven, valitun kiven, jonka arvo on suuri. Joka häneen uskoo, ei joudu häpeään. 1.Piet.2:6.

Jeesus on kantanut ristille meidän syntimme ja sairautemme – myös häpeämme. Hän ottaa meiltä pois häpeän ja me saamme uskossa nostaa katseemme häneen.

Ne, jotka katsovat häneen, säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät punastu häpeästä. Ps.34:6.

Joillakin ihmisillä on sellainen itsetunnon vamma, että he punastuvat pienimmästäkin aiheesta. Olen itsekin aikoinaan kärsinyt tällaisesta ja tiedän, miltä se tuntuu. Pyhä Henki on hoitanut minua ja olen päässyt ongelmastani. Mutta olen nähnyt seurakunnan keskellä muitakin uskovia ihmisiä, joilla on samanlaista vaivaa. He vaikuttavat niin syyllisiltä ja häpeissään olevilta ilman syytäkin. Tällaista ei saa sekoittaa oikeaan syyllisyyteen. Heidän häpeän tunteensa pakottaa heidät painautumaan uskossa lähelle Herraa ja heillä on sen vuoksi särjetty ja nöyrä henki.

Sen tähden ei Jumalakaan häpeä heitä, vaan sallii itseään kutsuttavan heidän Jumalakseen, sillä hän on heitä varten jo rakentanut valmiin kaupungin. Hepr.11:16.

Nosta siis katseesi, sinä Jumalan oma, sinä Herran rakas opetuslapsi. Älä ole häpeissäsi. Sinun häpeäsi on pyyhitty pois ja sinua kutsutaan seisomaan lujasti Kristus-kalliolla.

…kun sinut kutsutaan, valitse pöydässä kaikkein vaatimattomin paikka. Silloin isäntä tulee ja sanoo sinulle: ’Ystäväni, siirry tänne lähemmäksi’, ja sinä saat suuren kunnian kaikkien vieraiden nähden. Joka itsensä korottaa, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se korotetaan. Luuk.14:10-11.