Tekijä: Simo

Olemme vajavaisia ihmisiä vielä uskovinakin monessa suhteessa. Tunne-elämämme saattaa heitellä meitä ja pienetkin asiat aiheuttaa myrskyn sielussamme. Sitten huono ja alavireinen mieliala voi jäädä päälle ja alamme valittaa ääneen elämämme surkeutta. Joskus saamme rukouspalstankin kautta kuulla näitä ihmisten valituksia, jotka toisaalta tuovat avunpyytäjän hädän aidosti esiin, mutta toisaalta antavat mitä ilmeisimmin yksipuolisen kuvan avunpyytäjän tilanteesta. Nimittäin aina pitäisi olla tuotavana myös kiitosta.

Ajattele, että olet saanut syntyä Suomeen, tänne pohjoismaisen hyvinvoinnin keskelle. Ajattele, että olet saanut käydä koulua, oppia lukemaan. Ajattele, että saat lukea omakielistä Raamattua ja tutustua sitä kautta Jeesukseen, joka rakasti sinua kuolemaan asti ja rakastaa edelleen. Ajattele, että sinun ei tarvitse asua bambumajassa. Ajattele, että sinun ei tarvitse rakentaa majaasi joka vuosi uudestaan, kun tulvat ja monsuunisateet pyyhkäisevät sen mennessään, ja mieti sitäkin, että joku saa olla onnellinen, jos onnistuu pakenemaan myrskyn alta pois. Ajattele, että sinä saat vapaasti harjoittaa uskontoasi eikä ääriainekset uhkaa sinun henkeäsi sen vuoksi, että olet kristitty. Ajattele, että saat olla osallinen vapaasta tiedonvälityksestä ja käyttää internetiä.

Ajattele, että sinulla on läheisiä ihmisiä. Monien kohdalla on elämä siunannut heitä puolisolla ja lapsilla. Minua itseäni on Jumala siunannut jopa lapsenlapsilla. Ajattele, että saat olla terve tai ainakin melkein. Ajattele, että jos sairastut vakavasti, pääset suhteellisen nopeasti hoidon piiriin. Ajattele, että saat syödä joka päivä eikä vain joka toinen. Ajattele kaikkia siunauksia, joita olet saanut kokea elämäsi aikana. Kiitä niistä Herraa, Kaikkivaltiasta Jumalaa, sillä:

Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi. Jaak.1:17.

Sovitaanko, että elämme tätä elämäämme tässä kiitoksessa, vaellamme kiitollisella sydämellä tätä maallista vaellustamme, vaikka elämä tuo välillä raskaitakin päiviä ja kipeitä asioita, vaikeita ongelmia, joiden kanssa voi joutua epätoivoon? Sovitaanko niin, että emme suostu tekemään tästä elämämme kokonaisuudesta, joka on kuitenkin Jumalan lahjaa, mitään loputonta itkuvirttä? Sovitaanko niin, että nostamme katseemme ylös ja virvoitamme mielemme ajattelemalla taivaallisia? Ja mitä ikäviin ihmisiin tulee, onhan meille annettu selkeä ohje:

Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. Hepr.12:3.

Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi. Matt.6:21.

Missä sinun aarteesi on? Onko sinun aarteesi sinun mielitiettysi, puolisosi, lapsesi tai lapsenlapsesi? Vai onko se sinun talosi, autosi, veneesi tai kesämökkisi? Onko sinun kallein aarteesi sinun urasi, oppiarvosi, asemasi ja maineesi? Jos olet uskova, silloinhan kallein aarteesi liittyy kristilliseen uskoon, mutta onko se seurakuntasi, kutsumustyösi, kirkkosi tai kenties sinulle luvattu palkka hengellisestä työstäsi?

Kai meidän suurin aarteemme tulisi olla Jeesus, hänen ansaitsemansa pelastus ja ikuinen lepo taivaassa? Virsi 183 väittää, että ”On meillä aarre verraton, se kalliimpi on kultaa”. Tuo tuttu virsi ylistää Jumalan sanan arvoa ja merkitystä.

Vaikka hengellinen elämä kaikkine rikkauksineen on suuri aarre, ajattelen usein yhtä siivua siitä eli palvelutyöstä saatavaa palkkaa. Uudessa testamentissa on paljon kohtia, joissa viitataan ”suureen palkkaan”. Uskonsa tähden vainotuille luvataan suuri palkka (Matt.5:12, Luuk.6:23). Myös kaikki palvelukset, joita teemme Kristuksen omille, ansaitsevat palkan (Matt.10:42, Mark.9:41). Vertaus viinitarhan työmiehistä kertoo meille, millä tavalla Jumala maksaa palkkaa työmiehilleen (Matt.20:1-16). Hyvistä töistä, rukouksista ja paastoista voi myös saada palkkaa, mutta jos haluaa niistä kunniaa ihmisten edessä, ei sitä enää jää maksettavaksi taivaassa (Matt.6:2,5,16). On parempi, jos emme saa palkkaamme ihmisten toimesta, vaan palkka jää Jumalan maksettavaksi. Oletettavasti se on paljon suurempi ja kasvaa vielä korkoakin taivaan pankissa.

Autuas olet, kun aika tulee, sillä he eivät pysty palkitsemaan sinua. Sinä saat palkkasi silloin, kun vanhurskaat herätetään kuolleista. Luuk.14:14.

Niinpä kannustan sinua, joka koet, että et ole saanut ansaitsemaasi palkkaa tai mitään tunnustusta hyvästä työstäsi. Yksi mieliohjelmani TV:ssä on Pomo piilossa, sillä sen lopussa aina palkitaan hyvät työntekijät. Liikutun aina, kun nuo työlleen omistautuneet vihdoin saavat kiitosta hyvin tehdystä työstä. Useimmiten he ovat jääneet vaille kiitosta ja tunnustusta. Nyt he saavat kunniaa, kiitosta ja ylimääräisiä palkkioita, koska ovat osoittaneet olevansa tunnollisia, ahkeria ja luotettavia työntekijöitä. Hyvä asenne jo sinänsä on eduksi. Uskon, että näin tapahtuu kerran Jumalan edessä. Silmänpalvojat joutuvat häpeään ja kunnolliset ja kuuliaiset ihmiset palkitaan. Niinpä sinäkin saat luottaa siihen, että Jumala näkee sinun palvelutyösi ja palkitsee sinut kerran. Sinulle on eduksi, että ihmiset eivät ole sinua palkinneet. Sinun hiljainen ja nöyrä olemuksesi, sinun vaatimaton luonteesi ja sinun kärsivällinen puurtamisesi nostetaan kerran parrasvaloihin. Sinä saat loistaa, sinun arvosi nousee. Voit päästä ensimmäisten joukkoon, kun jotkut ensimmäiset ovat joutuneet viimeisille sijoille. Sinun aarteesi löytyy juuri sieltä, missä sinun sydämesi on aina ollut.

Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Matt.6.20.