Tekijä: Simo

Kun polttopuu loppuu, tuli sammuu, kun panettelija poistuu, riita laantuu. Sananl.26:20.

Juoruaminen, panettelu ja parjaus, takanapäin puhuminen – siinäpä yleisimmät uskovien synnit! Oletko samaa mieltä? Omalta osaltani voin ainakin tunnustaa, että sorrun pahan puhumiseen aina silloin tällöin ja saatan laukoa pahansuopia ajatuksia ihmisistä, jotka eivät ole läsnä. Mutta minä myös taistelen tätä taipumustani vastaan, yritän hillitä itseni, rukoilen voimaa elää oikein ja siistiä suuni.

Olen paraikaa lukemassa Matt Mitchell’in kirjaa ”Resisting Gossip”, joka pureutuu kattavasti tähän seurakuntaa vaivaavaan tautiin. Valitettavasti sitä ei ole saatavana suomeksi. Mutta ongelma on vakava ja jotta se korjaantuisi, asiasta pitää puhua. Usko tulee kuulemisesta tässäkin asiassa, ja kun ymmärrämme, miten tuhoavaa kaikenlainen takanapäin puhuminen on – juoruilu, panettelu, parjaus – silloin alamme karttaa sitä. Voimme ymmärtää ja joskus kokeakin, miten syyttä meidän maineemme voi tuhoutua pahojen juorukellojen takia. Parjaavat ja juoruavat ihmiset saavat aikaan riitoja myös seurakunnassa ja heidän takiaan ystävykset voivat joutua välirikkoon. Juonittelija rakentaa riitaa, panettelija erottaa ystävykset. Sananl.16:28.

Keskellä pahan puhumista voi keskustelun kääntää eri suuntaan tai peräti toiseen aiheeseen. Aina se ei tehoa. Joskus on syytä vetäytyä pois panettelijoiden seurasta ja karttaa juonittelijoita ja pahan puhujia. Silloin voi itsekin välttyä joutumasta keskelle parjausta ja pahantahtoista juoruilua. Toisaalta, kun vetäydytään pois pahanpuhujien seurasta, on suuri vaara, että joutuu itse juorujen kohteeksi. On silti parempi valita seuransa oikein. Jos elää kaikessa opetuslapsen tavoin, oman maineensa voi jättää Jumalan huoleksi.

Kuule siis, sinä Jumalan ystävä, sinä Herran rakas opetuslapsi: sinä olet Kristuksen rakkauden kohteena ja erityissuojeluksessa. Hän levittää siipensä sinun suojaksesi eikä sinun tarvitse pelätä mitään pahaa. Hän puolustaa sinua kaikkia parjaajia vastaan ja tekee heidän juonensa tehottomiksi. Jokaisen kielen, joka käy sinua syyttämään, sinä osoitat valehtelijaksi. Jes.54:17. He tosin hautovat sinua vastaan katalia tekoja, mutta heidän hankkeensa epäonnistuvat, sillä Herra on sinun apunasi. Hän suojelee ja varjelee sinua ja vie sinut turvaan. Hän on sinulle kilpi ja suojamuuri, kallio, jonka turviin hän sinut kätkee.

Herra, pelasta minun sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä. Ps.120:2. Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon. Ps.36:10.

Kuulin kerrottavan eräästä arkeologisesta aarteesta, jota restauroitiin. Se oli vain savipatsas, mutta kun se oli alkanut lohkeilla, sitä haluttiin korjata. Paikkaus ei kuitenkaan ottanut sujuakseen, vaan paikkaus aiheutti lisää säröilyä. Niinpä koko kalleus päätettiin siirtää konservointia varten erilliseen työpajaan. Kun sitä nostettiin nosturin ja liinojen avulla, todettiin, että se painoi oletettua enemmän. Varovaisuudesta huolimatta jalustasta lohkesi pala irti. Lohkeamasta voitiin todeta, että patsaan sisus oli metallia – itse asiassa tarkemmin tutkittaessa sen todettiin olevan puhdasta kultaa. Tuo mittaamattoman arvokas veistos oli päällystetty savella, jotta varkaat eivät kiinnostuisi siitä.

Tiedätkö, että sinä olet kuin tuo suunnattoman arvokas veistos, joka on päällystetty savella?

Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. 2.Kor.4:7.

Meidän arkinen elämämme on kuin tuo savinen pintakerros, jota me huolella vaalimme. Kun siihen tulee säröjä – ja elämä kolhii jokaista – me yritämme sitä paikata. Menemme terapeutille ja sielunhoitoon, jotta eheytyisimme. Käymme kuntosalilla, juoksulenkillä, kampaajalla ja kosmetologilla, jotta näyttäisimme hyvältä. Harva tulee ajatelleeksi, että juuri se särkyminen, se murtuminen, jota meille tapahtuu, on omiaan tuomaan esiin meistä sen, mikä meissä on kaikkein arvokkainta. Kun kerran olemme pelastuneet, tulleet uskoon ja meissä asuu Kristuksen ylösnousemusvoima, olemme sisältä puhdasta kultaa.

Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista. 1.Piet.3:4.

Muistakaamme siis, millainen on kutsumuksemme arvo. Kun ymmärrämme, millaisen armon olemme saaneet Kristuksessa, emme ole leväperäisiä ja välinpitämättömiä. Tiedämme myös, että uskomme koetellaan. Ei sen takia, että olemme savea, vaan sen takia, että olisimme sisältä puhdasta kultaa.

Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. 1.Piet.1:7.