Tekijä: Simo

Kun Joosef näki, että hänen isänsä pani oikean kätensä Efraimin pään päälle, se oli hänestä väärin, ja hän tarttui isänsä käteen siirtääkseen sen Manassen pään päälle. Ja hän sanoi isälleen: ”Ei noin, isäni, tämä tässä on esikoinen. Pane oikea kätesi hänen päänsä päälle.” Mutta isä ei suostunut, vaan sanoi: ”Tiedän, poikani, tiedän. Myös Manassesta on tuleva kokonainen kansa, ja hänkin on kasvava mahtavaksi, mutta hänen nuorempi veljensä tulee vielä mahtavammaksi ja hänen jälkeläisistään kasvaa kansojen paljous.” 1.Moos.48:17-19.

Jaakob siis toi esiin profetian ja ennusmerkin ristin merkityksestä, kun hän siunatessaan Joosefin poikia laittoi kätensä ristikkäin ja sillä tavoin nosti Efraimin Manassen edelle. Tämän ennusmerkin mukaan Jeesuksen Kristuksen ristin kautta alhaiset korotetaan, halveksitut nostetaan korkeaan asemaan, ihmisten arvojärjestykset kumotaan.

Muistathan Gideonin, joka oli sukunsa vähäisin (ainakin omasta mielestään), mutta josta tuli sukunsa ja koko Israelin suurmies? Jumalalle tuntuu olevan tyypillistä tehdä vastaavia tekoja. Tämä ominaisuus Jumalan luonteessa on ilmaistu myös näin: Hän nostaa köyhän tomusta, hän kohottaa kurjan loasta Ps.113:7.

Tämä antaa toivoa meille, jos koemme olevamme heikkoja, vähäpätöisiä, merkityksettömiä – sellaisiksi usein koemme itsemme. On tervettäkin kokea oma pienuutensa ja olla nöyrä. Mutta kun Jumala puhuu meille, sielussamme alkaa kasvaa jotakin. Kun kuulemme julistettavan sanaa ja sana koskettaa, meidän sisimmässämme alkaa kehittyä jotakin. Kun Jumalan henki alkaa innoittaa meitä, sydämessämme alkaa itää jotakin. Kun kuulemme Jumalan säveliä, sielussamme alkaa soida jotakin. Sitä sanotaan uskoksi. Usko kurottaa ihmeisiin, Jumalan suuriin tekoihin. Ei ole ylpeyttä ajatella Jumalan ajatuksia eikä ole suurellista uskoa, että Jumala kykenee tekemään suuria asioita hänelle antautuneen ihmisen kautta. Ei ole kysymys silloin itsensä korottamisesta tai suurista luuloista, vaan uskosta Jumalan voimaan ja luomiskykyyn.

Niinpä sinäkin saat uskoa, että Herralla on sinun elämällesi hyvä suunnitelma. Hänen suunnitelmansa kurottaa aina eteenpäin, korkeammalle, suurempiin ja voimallisempiin asioihin kuin missä juuri nyt ollaan. Usko katsoo aina eteenpäin ja ylöspäin. Jumalan kädessä olet soitin, joka soi uutta sävelmää. Jumalan sinfoniassa olet nuotti, jonka edessä on ylennysmerkki. Myös sinulle, joka olet ollut nöyrä Herran palvelija, Jumalan henki sanoo tänään:

’Ystäväni, astu ylemmäksi’. Luuk.14:10 KR38.

Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani. Ps.42:6.

Raamattu puhuu paljon tunne-elämään liittyvistä asioista, mutta ei juurikaan käytä sanaa ”tunne/tunteet”. Raamattu käyttää tunne-elämämme alueesta nimitystä ”sielu”. Käsite ”sielu” voi olla sisällöltään laajempikin kuin vain tunne-elämä – ehkä ihmisen persoonallisuus asuu sielussa, se minuus, joka on kuolematon – mutta tunteet ovat sielunelämää ja esimerkiksi järki luokitellaan kuuluvaksi henkiseen puoleemme. Ruumis, sielu ja henki on se klassinen kolmijako, joka kuvaa ihmisen olemusta.

Vanha luonto, jota on perinteisesti kutsuttu hengellisessä sanastossa ”lihaksi”, asuu erityisesti sekä ruumiin että sielun alueella. Vaistot ja vietit, ruumiin halut, ovat henkeä vastaan. Tämä on kaikille tuttua. Mutta monet ihmiset eivät ole vielä tajunneet, että heidän tunne-elämänsä on myös liitossa ”lihan” kanssa ja pahimmassa tapauksessa pimeyden voimien kanssa. Hengellinen kasvu ja ”pyhittyminen” ovat usein sitä, että ihminen oppii vastustamaan omia negatiivisia tunteitaan (masennusta, huolia, pelkoa) – joskus myös positiivisia. On ihmisiä, jotka rakastuvat helposti ja he ihastuvat enimmäkseen vääriin henkilöihin. Niin kipeältä kuin tuntuukin tukahduttaa omat tunteensa, joskus se on ainoa hengen tie.

Rohkaisen siis sinua arvioimaan omia tunteitasi entistä kriittisemmin. Onko jokainen tunteesi ja vaikutelmasi yhdensuuntainen totuuden ja Jumalan tahdon kanssa? Miksi inhoat jotakin Jumalan ihmistä? Miksi tykkäät jostakin henkilöstä, joka on täysi hulttio? Miksi aina menet tunteittesi mukaan ja annat periksi mielihyvähakuisuudellesi?

Ole rohkea kulkemaan hengen tietä, vaeltamaan Jumalan sanan kuuliaisuudessa, pysymään sielullisten pyyteiden ristille viemisessä ja kaiken tunteilun kriittisessä arvioimisessa ja mukavuudenhalun torjumisessa. Näillä periaatteilla selviämme pitkälle. Tunne-elämänsä voi kyllästää halujen ja itsekkäiden pyyteiden sijasta myös hengellä:

Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Ps.103:2.