Tekijä: Simo

Minä kadotin onneni päivät, unohdin, millaista on elää rauhassa. Minä sanoin: ”Kaiken olen menettänyt, Herra on vienyt minulta toivon.” Valit.3:17-18.

Elämässä tulee aallonpohjia, jolloin synkät tunnelmat valtaavat mielen. Tuskin kukaan selviää elämästä ilman vastoinkäymisiä ja vaikeuksia, jotka koettelevat elämänhalua. Meidän luonteemme yksi tärkeimpiä mittareita on se, miten toivumme näistä ankeista kokemuksistamme. Jos olemme uskossa, on näissä elämän laaksoissa mahdollisuus kasvaa huomattavasti. Tällä tavoin uskovalla kasvaa sekä luonne (koko persoonallisuus) että kristillinen usko (ja kyky toivon säilyttämiseen) ja ne nivoutuvat yhteen. Emme saavuta tällaista kasvua ilman koettelemuksia. Kovia kokeneet muistavat, kuinka helposti Jumala joutuu tulilinjalle. Valitusvirren tavoin syytämme Jumalaa siitä, että hän on syyllinen meidän kovaan kohtaloomme.

Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. 1.Kor.13:13. Tämä jae kohdistaa huomiomme rakkauteen. Mutta on hyvä ymmärtää myös toivon merkitys. Toivo on tärkeä koettelemusten keskellä. Jos menetämme toivomme, saatamme menettää elämänhalumme ja päätyä jopa itsemurhaan. Niinpä kun uskovaa koetellaan, ei ainoastaan usko ole testissä, vaan myös toivo – toivo paremmasta, toivo selviytymisestä, toivo muutoksesta ja uudesta voimasta, toivo taivaasta ja ikuisesta elämästä. Siinä missä usko jo murenee, toivo vielä elää. Niinpä saamme kokea Jeremian kanssa myös toivon uuden viriämisen:

Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä: Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa. Sieluni sanoo: ”Herra on kaikkeni, häneen minä turvaan.” Valit.3:21-24.

Jostain sieltä sielun syvyyksistä aina löytyy se toivon kipinä ja uskon sitkeys. Jumala on istuttanut sen uskovan ihmisen sisimpään. On lohdullista, että usko on sittenkin niin sitkeää laatua oleva ”kasvi” ja sen elinvoima riittää silloinkin, kun koemme ylivoimaisia vaikeuksia. Jumalan meidän sieluumme istuttama usko on vahvaa, sitkeää, elinvoimaista – kuolematonta. Jos se välillä nuutuukin, se virkistyy aina nopeasti Raamatun sanasta ja rukouksesta.

Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. Hepr.12:1-3.

Yritän aina rohkaista ihmisiä rukoilemaan ja haluan itsekin osallistua esirukoustyöhön ja käyttää siihen aikaa. Olen saanut nähdä paljon rukousvastauksia, niin omassa elämässäni kuin toistenkin elämässä. Mutta vaikka rukous yleensä mielletään sanalliseksi, on rukous enemmän kuin sanoja. Esimerkiksi paastorukous on rukousta, jossa otetaan käyttöön muutakin viestintää kuin sanat. Ruoan sivuun laittaminen on ele, joka kertoo Jumalalle, että rukousvastauksen saaminen on ruokaakin tärkeämpi asia.

Tätä ajatusta voi kehitellä laajemminkin ja ymmärtää, että loppujen lopuksi koko meidän elämäntapamme voi olla rukousta. Elämäntavallani viestitän taivaan Isälle, että palvelen häntä ja olen hänestä riippuvainen. Jos koko elämäni kertoo Herralle, että palvelen häntä kaikesta sydämestäni, mielestäni ja voimastani, silloin olen osallinen hänen huolenpidostaan automaattisesti.

Raamatun profetioissa lopun ajoista kerrotaan myös ilmastonmuutoksesta ja siitä, että tulee maailmanlaajuinen nälänhätä. Profeetta Habakuk kuvaa maapallon synkkää tulevaisuutta näin: Sillä ei viikunapuu kukoista, eikä viiniköynnöksissä ole rypäleitä; öljypuun sato pettää, eivätkä pellot tuota syötävää. Lampaat ovat kadonneet tarhasta, eikä ole karjaa vajoissa. Mutta minä riemuitsen Herrassa, iloitsen autuuteni Jumalassa. Hab.3:17-18. Myös Jesajan kirjan luku 32 kertoo jakeesta 10 alkaen vastaavasta kehityksestä. Kun luemme eteenpäin, löydämme Jumalan lupauksen kansalleen: Silloin vanhurskauden hedelmä on rauha, vanhurskauden vaikutus lepo ja turvallisuus iankaikkisesti. Ja minun kansani asuu rauhan majoissa, turvallisissa asunnoissa, huolettomissa lepopaikoissa. Jes.32:17-18 KR33.

Tulkoon maailmanlaajuinen nälänhätä tai mitä tahansa, Jumala pitää huolen omasta kansastaan. Mutta meidän tulee elämäntavallamme ja puheillamme antaa todistus koko maailmalle, että palvelemme Herraa Jeesusta Kristusta. Rohkaisen siis tänään itseäni – ja toivoakseni myös sinua – olemaan Kristuksen kirje, elämään aidossa uskossa ja todistamaan Jumalan armosta ja hyvyydestä: että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa… Fil.2:15.