Tekijä: Simo

Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä. Matt.1:21.

Lapsena kirjoitin joulupukille kirjeen ja lahjatoivomuslistan. Se laitettiin ulos ikkunalaudalle, jotta tontut voisivat hakea sen. Kas kummaa, aamulla olikin jäljet lumessa ja kirje kadonnut! Nyt joulupukki varmaankin täyttää toiveeni!

Joulupukkisatu on vähän jokaisen kärsittävä – muodossa tai toisessa. Monille on käynyt niin, että samalla kun joulupukki on paljastunut saduksi, myös Jeesuksesta on tullut satuolento. Ainakin tavan takaa kuulen jumalattomien kommenteista, että Raamattu on satukirja. Tälle ajalle tyypillinen epäusko jaksaa ihmetyttää, mutta Jeesus tunsi ilmiön omana aikanaan:

Ihmisten epäusko hämmästytti häntä. Mark.6:6.

On sinänsä pieni ihme, jos jaksamme uskoa, mitä Raamattu sanoo luomisesta ja pelastuksesta. Oikeastaan se on Jumalan teko. Uskon vastakohtana toimii jonkinlainen realismi, tosiasioiden rajoittama maailma, jossa tosiasoita edustavat näkyvät ilmiöt. Näitä tosiasoita tutkii tiede ja kertoo meille, mitä ei tarvitse uskoa, koska se on totta. Tiede katsoo parhaimmaksi olla spekuloimatta mitään tuonpuoleisista, vaikka se metafysiikan tunnistaakin käsitteenä. Niinpä tiede osaltaan on syypää Raamatun leimaamiseen satukirjaksi.

Samaan aikaan meillä uskovilla on jatkuvana haasteena uskossa kasvaminen. Nimittäin mekin epäilemme edelleen vahvasti kaikenlaisia Raamatun kertomia asioita ja hänen antamiaan lupauksia. Jumalan todellisuus on mystinen, täynnä salaisuuksia. Huomaamme jääneemme uskon varaan, vaille konkreettista tietoa. Joudumme luottamaan pelkkään sanan ilmoitukseen, kun emme näe kohdetta tarkasti. Kohde voi olla juuri tuonpuoleinen todellisuus tai ehkä vain huomisen todellisuus täällä maan päällä. Emmehän tiedä sitäkään.

Jotta voimme kasvaa uskossamme, meidän tulee oppia luottamaan lapsen tavalla taivaalliseen Isään. Ja Jeesukseen. Ja Pyhään Henkeen. Ja Jumalan sanaan. Vahva usko ei oikeastaan ole muuta kuin pitkän kokemuksen kautta lujittunut usko. Olemme harjaantuneet uskomaan ja luottamaan. Huomaamme, että usko onkin loppujen lopuksi kestävyysurheilua. Mutta onhan usko myös kiintymyssuhde, joka tuottaa syvää tyydytystä ja iloa. Usko joulupukkiin alkoi horjua jo pienenä ja sadun lumo haihtui pian kokonaan, mutta mitä kauemmin olemme uskossa Jeesukseen, sitä vankemmin uskomme ja sitä kiintyneempiä Vapahtajaamme meistä tulee.

Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. 1.Piet.1:8-9.

Joulu on kuin ilosanoma Jeesuksesta tarjoiltuna suklaakuorrutuksen kera. Sanoma Jeesuksen syntymästä on piilotettuna lahjakasan alle, tunnelmallisten joululaulujen säveliin, hyvien ruokien ja mukavan seurustelun keskelle. Se on vähän kuin eturuoka tai jälkiruoka, miten halutaan. Jeesus osallistuu perhejuhliimme vähän kuin salaa, vähän kuin joku edesmennyt sukulainen, jonka kuva on kaapin päällä.

Joulu on sekä aito että epäaito. Jeesus on tärkeä henkilö, koko kaikkeuden tärkein ja meidän elämämme keskipiste, mutta hänen syntymäpäivänsä on täynnä pakanallista koristelua kuusineen päivineen, pukkeineen ja tonttuineen. Olemme tottuneet tähän sekamelskaan, mutta tarkemmin ajatellen se on kyllä aika outo soppa.

Ehkä Jeesuksen syntymäpäivää ei pitäisi viettää ollenkaan, kun kerran tarkka päivämääräkin on täysin hämärän peitossa, jopa vuosi. Miksei Jeesus-lasta juhlita sydänkesällä? – Monet ovatkin määritelleet uskonsa sisällön niin, että joulu ei kuulu siihen. Eivät ainoastaan jehovantodistajat, vaan muutkin. Jouluun liittyy niin ristiriitainen juhlaperinne, että monet itsensä apostolisiksi uskoviksi tunnistaneet henkilöt karsastavat joulun viettoa.

Minä en ole jaksanut joulua siivota pois elämästäni. Joulu on minulle kuin kahvipulla. Syön sitä, mutta en suosi makeita vaihtoehtoja. En ryve joulun tunnelmissa. Annan lahjoja, syön paistia, tapaamme läheisiä. Saatamme käydä aattohartaudessa, jos ei korona estä. Yritän keskittyä joulussakin hengelliseen sisältöön, vaikka se kuulostaakin tekopyhältä.

Niin, mitä hyötyä siitä olisi, jos kaiken jouluun liittyvän sekamelskan siivoaisi? En tiedä – onhan kristinusko muutenkin melkoinen sekametelisoppa. Joka suhteessa pitää siivota pois kaikenlaista uskonnollista krääsää, torjua monenlaisia uskomuksia, harhaoppeja peräti, ja keskittyä olennaiseen. Sehän on uskonelämän normaali prosessi. On osattava olla valikoiva, mutta ei mikään narsisti, joka kulkee koko ajan nokka pystyssä ja halveksii muita. Emme voi tehdä pikkuasioista pääasioita emmekä niiden pois siivoamisestakaan tehdä uskonelämän keskeistä sisältöä. Sellainen ylihurskas intoilu olisi lopultakin vain ylpeyttä.

Nämä omatekoista hurskautta… vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä. Kol.2:23.

Hyvää joulua kaikille lukijoilleni. Viettäkää tämä pitkä viikonloppu uskossa, mutta rennosti. Levätkää hyvin. Joulua voi viettää monella tavalla ilman huonoa omaatuntoa. Vietä siis oman näköisesi joulu. Toivotan kaikille siunattua ja rauhaisaa joulujuhlaa!