Tekijä: Simo

Paras heistä on kuin orjantappura, oikeamielisin kuin ohdakepensas. Miika 7:4.

Joskus joudumme keskelle ahdinkoa, koska ihmiset ovat petollisia meitä kohtaan. Voi tulla tilanne, että vihollinen hyökkää kaikella raivollaan meitä vastaan ja silloin koemme samaa kuin profeetta Miika:

Poika halveksii isäänsä, tytär nousee äitiään vastaan, miniä anoppiaan vastaan. Viholliset ovat oman talon väkeä. Miika 7:5-6.

Näissäkin tilanteissa voimme kuitenkin nostaa päämme ja kohottaa katseemme Herraan, joka ei hylkää. Kun synkät pilvet pimentävät maailmamme, tarvitsemme uskoa siihen, että synkkienkin pilvien takana paistaa armon aurinko. Tarvitsemme uskoa siihen, että Jumalan tuulet vielä puhaltavat nuo synkät pilvet pois ja saamme jälleen vaeltaa hänen valossaan.

Mutta minä kohotan katseeni Herraan, odotan pelastusta Jumalaltani. Jumalani kuulee minua! Miika 7:7.

Jos koemme syyllisyyttä tällaisten taisteluiden keskellä, se heikentää meidän uskoamme. Voimme joutua myös sisäiseen ahdinkoon ja synnintuntoon. Aina ei syyllisyyden kuorma hellitä heti, joudumme taistelemaan, vaikka tiedämmekin Jumalan sanan perusteella: Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä (1.Joh.1:9). Syyllisyyden painaessa sielunvihollinen voi tulla ilkkumaan ja vakuuttamaan meille, että olemme hukassa. Hän murentaa uskoamme säälimättä ja todistelee meille, että koska olemme langenneet, emme nyt enää millään pääse takaisin elämän tielle, vaan joudumme kantamaan häpeäämme Jumalan edessä ja kaikkien ihmistenkin silmissä loputtomiin. Tuttua?

Mutta salliessaan kiusauksen Jumala on myös valmistanut pääsyn siitä ja voimme sen kestää (Vrt.1.Kor.10:13). Voimme sanoa sielunviholliselle päin näköä:

Älä ilku, viholliseni, minulle. Vaikka olen kaatunut, minä nousen vielä, vaikka olen keskellä pimeyttä, Herra on minun valoni. Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan, siksi joudun kantamaan hänen vihaansa, kunnes hän ratkaisee asiani ja armahtaa minut. Hän johdattaa minut valoon, minä saan nähdä, kuinka hän pelastaa minut. Miika 7:8-9.

Kun Daavid ja hänen miehensä tulivat kaupunkiin, se oli poltettu ja heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä oli viety vankeina pois… Daavid joutui suureen hätään, sillä miehet olivat poikiensa ja tyttäriensä vuoksi niin katkeria, että uhkasivat kivittää hänet kuoliaaksi. Mutta Daavid haki tukea Herrasta, Jumalastaan… 1.Sam.30:3,6.

Onko sinun elämässäsi ollut tällaisia vihollisen hyökkäyksiä, kun se on rikkonut sinun ihmissuhteitasi, hajottanut perhettäsi ja sen päälle vielä syyttänyt sinua kaikesta? Sielunvihollinen näyttää joskus meille todellisen luontonsa. Saamme nähdä, miten julma ja häikäilemätön se on. Joudumme hätään ja vieläpä sellaiseen, jossa ystävistä ei näytä olevan mitään apua – päinvastoin. Heidän vihaiset syytöksensä kaatavat meidät lopullisesti maahan.

Kuinka arvokasta olisikaan rohkaista ahdingossa olevia ihmisiä. Joskus vain oma ahdinko tekee siitä liian vaikeaa. Niinpä meidänkin on näissä tilanteissa osattava rohkaista itse itseämme, tarkemmin sanoen etsittävä apua Herralta ja pyydettävä Pyhän Hengen antamaan rohkaisua. Pyhä Henki on Raamatun mukaan Lohduttaja ja Neuvonantaja ja sen lisäksi Puolustaja. Antaapa Raamattu hänestä tällaisenkin kuvauksen: Hän, joka masentuneita rohkaisee (2.Kor.7:6). Daavid löysi ahdingossaan avun. Mekin voimme luottaa Jumalaan:

Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää. 1.Kor.10:13.

Niinpä voimme kaikessa hädässä aina kääntyä Jumalan puoleen, niin pienissä kuin suurissakin ongelmissa. Jumalan ilmestyminen ahdinkomme keskellä kasvattaa meissä uskoa. Rauhallinen, turvattu ja tasainen elämä voi sekin olla Jumalan lahja, mutta sen keskellä usko ei kasva. Joudumme koetuksiin, jotta saisimme kokea hänen uskollisuuttaan.

Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. 1.Piet.1:7.