Tekijä: Simo

Kestäväisyydellänne te voitatte omaksenne elämän. Luuk.21:19 KR38.

Sana ”sisu” ei valitettavasti ole löytänyt tietään Raamatun sanastoon (paitsi joissain kohdissa, jossa sanaa käytetään kielteisessä merkityksessä ”paha sisu”). Sisusta ja sisukkuudesta siellä kuitenkin puhutaan paljonkin, vaikka se ilmaistaankin sanoilla ”kestävyys”, ”kärsivällisyys”, ”uskollisuus”, ”lujuus” jne.

Onko sinulla ollut sisukkuutta elämän koettelemusten edessä? Oletko jaksanut olla peräänantamaton, kun uskoasi on koeteltu? Uskon mureneminen on ikävän yleinen ilmiö. Uskon mureneminen alkaa pienestä, kun annan periksi jollekin lihalliselle mieliteolle tai mukavuudenhalulleni. Kysymys ei ole niinkään siitä, että laistamme lain kirjaimesta, vaan siitä, että teemme vastoin omaa vakaumustamme ja vastoin omaa moraaliamme. Päätimme olla jossakin asiassa lujia, päätimme noudattaa Jumalan sanaa, se oli jo juurtunut sydämeemme, mutta sitten tuli tilanne, jossa emme jaksaneetkaan toteuttaa hyvää päätöstämme. Tällaiset asiat murentavat uskoa ja kun usko on alkanut murentua, se helposti jatkaa murenemistaan.

Niinpä haluan rohkaista itseäni ja sinuakin tänään, että olisimme sisukkaita. Sisukkuus palkitaan. Jos usko on alkanut murentua, silloin on kaksinkertainen syy olla päättäväinen ja vahva. Aina voimme terästäytyä, koota itsemme, pyytää uudistumisen armoa Jumalalta. Älä ilku, viholliseni, minulle. Vaikka olen kaatunut, minä nousen vielä, vaikka olen keskellä pimeyttä, Herra on minun valoni. Miika 7:8.

Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän… Room.2:7.

Lujuus kannattaa ja vakaumuksellisuus on suuri siunaus. Kestävyys ja sisukkuus Jumalan asioissa, kristillisessä moraalissa ja oman kutsumuksensa toteuttamisessa on palkitsevaa. Palkkapäivä tosin voi olla vielä kaukana, onhan se palkka odottamassa taivaan pankkitilillä, joten voimme nostaa sen vasta tulevassa elämässä. Mutta silti. Ja juuri siksi:

Olkaa tekin kärsivällisiä ja rohkaiskaa mielenne, sillä Herran tulo on lähellä. Jaak.5:8.

Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Fil.3:13.

Niin, meille on annettu tämä päivä, kuten Niilo Yli-Vainio tapasi sanoa ”Elämä voittaa tässä ja nyt”. Emme voi palata menneisyyteemme muuttamaan tapahtumia ja huomisesta emme vielä tiedä. Eläkäämme siis tätä päivää. Nyt on vielä armon aika, nyt on pelastuksen päivä, tänäänkin on mahdollista tulla Herran Jeesuksen luo, tänäänkin voimme antaa elämämme Jeesukselle – kuka ensi kerran, kuka 1000. kerran. (Minä olen elänyt Herralle jo yli 10.000 päivää…)

Mutta usein katsomme taaksepäin ja elämme menneisyyttämme uudelleen. Koemme kaikenlaista sielun tuskaa menneistä virheistämme, elämämme kolhuista ja takaiskuista ja koemme samat kivut uudestaan. Meidän tulisi suunnata katseemme eteenpäin ja uskon hengessä luottaa tulevaisuuteen ja Herran hyvyyteen ja huolenpitoon. On kuitenkin inhimillistä kantaa huolta ja murhetta huomisesta. Siksi usko onkin hyödyllinen asenne: menneisyyden haavat voi unohtaa ja mennä kiitollisin mielin eteenpäin.

Tämä vaatii harjaantumista. Usko on myös oppimista. Se ei ole pelkästään tiedollista oppimista, vaan se on uuden elämänasenteen oppimista. Se on parantumista hänen siipiensä alla. Usko rakentuu Jumalan sanan äärellä, usko nojaa Jumalan lupauksiin, usko antaa myös kokemuksellista pohjaa, sillä elävässä uskossa saamme aina myös kokea ja tuntea Herran hyvyyden ja läsnäolon hetkiä.

Tänään olkoon sinulla sellainen armon päivä, Herran hyvyyden ja kirkkauden päivä. Olkoon tämä päiväsi kiitollisen mielen päivä, jolloin suuntaat luottavaiset ajatuksesi kirkkauden Herraan, jolloin koko painollasi elät hänen varassaan, jolloin Jeesus Kristus on sinun elämäsi Herra.

Usko kurottaa kipujenkin keskeltä katseensa kohti pilviä ja taivasta. Usko irrottaa meidät oikealla tavalla ajan kahleista, tässä taloudellisessa lamassa kiittelemme Herraa hänen huolenpidostaan, tässä sairaudessa odotamme hänen parantavaa kosketustaan, tässä huolien painamassa mielentilassa etsimme hänen armonsa ilmestymistä. Tässä kurjuudessamme tiedämme, että hän istuu valtaistuimellaan ja hallitsee taivasta ja maata – eikä hänen katseeltaan ole mikään salassa. Tässä ja nyt elän hänen kämmenellään, uskon yhteydessä häneen, josta tiedän, että hän on Elämä ja Ylösnousemus.

Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.” Joh.11:25-26.