Tekijä: Simo

Olen ollut mukana monissa seurakunnan kokouksissa ja pienryhmissä, joissa on enemmän lannistettu kuin rohkaistu. Oikeaoppisuus ja siihen liittyvä kiivailu on omiaan lannistamaan ihmisiä. Mielipide-erot nostattavat joskus hyökyaaltoja, jotka suorastaan hukuttavat ihmisiä.

Paavali kehottaa: Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan. Hepr.10:25. Käännöksessä on tekstiin lisätty sana ”seurakunta”, vaikka alkuteksti puhuu vain uskovien yhteen kokoontumisesta, mutta siinä nousee selvästi esille yhteen kokoontumisen tarkoitus – rohkaista toinen toistaan. Rohkaisun saaminen on yhteen kokoontumisen yksi keskeinen tarkoitus. Rohkaisun tulee nousta ennen kaikkea Jumalan sanasta, evankeliumista. Mutta myös opetuksen tulisi olla myönteistä, kannustavaa ja rohkaisevaa. Liian paljon on kaikenlaista alaspainamista, lannistamista, syyttämistä, nöyryyttämistä ja jopa häpäisyä. Valtava kilpailuhenki, joka hallitsee varsinkin miehiä, luo myös seurakunnan keskellä helposti sellaisia painiotteluita, joissa joku joutuu kasan alimmaiseksi. Emmehän me halua sellaista kuvaa luoda Jumalan seurakunnasta?

Rukoilen Jumalaa ja toivon sydämestäni, että saat näistä ”siruista” sellaista hengellistä ravintoa, joka rohkaisee ja kannustaa sinua menemään eteenpäin uskon tiellä ja oman kutsumuksesi toteuttamisessa. Joosuan kirjassa esiintyy neljä kertaa kehotus ”ole rohkea ja luja” (Joos.1:6,7,9,18). Odotan ja toivon hartaasti, että et joudu millään tavoin häpeään vaan voit nyt niin kuin aina ennenkin olla rohkea ja tuottaa kunniaa Kristukselle! (Vrt.Fil.1:20).

Sanoinhan jo, että teillä on sija meidän sydämessämme, niin että haluamme teidän kanssanne elää ja teidän kanssanne kuolla. 2.Kor.7:3.

Sinulla voi olla toteutumaton rukousaihe, joka painaa mieltäsi. Kaipaat puolisoa etkä ymmärrä, miksi Jumala ei ole johdattanut sopivaa henkilöä elämääsi. Tai olet naimisissa, mutta lapsia ei kuulu. Et tunnu voivan saada omia lapsia ja tunnet itsesi hedelmättömäksi. Tai et vaan parane sairaudestasi, joka hallitsee elämääsi. Sinun elämäsi suuri haaste painaa sinua kivun tavoin ja nujertaa sinua henkisesti.

Ota se kuitenkin ja kaiken uhallakin haasteena. Ota se Jumalan kouluna, jossa sinua kasvatetaan. Sinua ei kasvateta sen vuoksi, että olisit muita huonompi. Sinua kasvatetaan, koska se on Jumalan huomion keskittymistä sinuun – siis armoa. Opi rukoilemaan, vuodattamaan sydämesi Herralle niin kuin Hanna teki, kun hän kaipasi lasta (1.Sam.1:12-14). Voit pyytää toisiakin rukoilemaan, mutta varo sysäämästä asiaasi muiden niskoille ikään kuin se ei olisikaan – pohjimmiltaan ja loppujen lopuksi – sinun oma henkilökohtainen asiasi. Älä uskottele, ettei se liity erityisemmin sinun jumalasuhteeseesi. Sillä tavoin voit menettää mahdollisuuden kohdata Herraa läheisesti.

Rukous on yhteistyötä Jumalan kanssa. Opetellaan tekemään oma osuutemme. Jumalan läheisyys on mielentila, sielun sää. Rukousvastaukset annetaan tässä läheisessä yhteydessä Herraan. Jumalan läheisyyteen voi päästä viipymällä Jumalan kasvojen edessä ja lukemalla sanaa. Joskus on kärsittävä kiusaamistakin ja erilaisia vainoja. Mutta Jumalan määräämän hetken tultua voi Jumalan aurinko äkkiä ilmestyä sielusi maailmaan. Kun sellainen pyhä Jumalan kohtaaminen on tapahtunut, seuraa erilaisia rukousvastauksia – jopa ihmeitä. Odota siis Herraa.

Usko kurottuu kohti ihmeitä. Jumala tekee ihmeitä jatkuvasti, kannattaa siis odottaa Herraa ja panna toivonsa Jumalan armoon. On hyvä oppia katselemaan maailmaa ja itseään Jumalan armon valossa. Armon aurinko on nousemassa sinunkin elämäsi taivaalle ja Jumalan hyvyys alkaa ympäröidä sinua yhä tiiviimmin. Sinulle Jumalan henki vakuuttaa tänään samalla tavalla kuin kerran Danielille:

”Älä pelkää, sinä Jumalalle rakas! Kaikki on hyvin. Vahvistu, ole vahva!” Dan.10:19.