Jalkapuoli Jeesus

rionkristusMutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. Room.5:8.

Kristuksessa meille syntisille ilmestyi tämä täydellinen rakkaus. Emme tule uskoon niin, että valitsemme kristillisen maailmankatsomuksen ja alamme kannattaa kristillisiä arvoja. Tulemme uskoon, kun tajuamme oman toivottomuutemme ja oivallamme, että Kristus tuli meitä toivottomia varten.

Muistan, kun olin vielä herätyksessä. Olin lukenut Raamattua ja kokenut pari kertaa, kuinka Jumalan sana puhutteli minua. Se ei ollut mikään ”tee parannus ja anna elämäsi Jeesukselle” – sana, vaan jotakin rohkaisevaa, lohduttavaa, toivoa antavaa, josta kävi ilmi, että Jumala rakastaa minua.

Olin aika ajoin syvässä ahdingossa. Toisaalta se ahdinko oli sisäistä, toisaalta ulkonaista. Töissä oli tietynlaista painostusta, jonka koin kiusaamisena. Menin ruokatuntisin usein jonnekin, missä sain olla yksin ja saatoin rauhoittua. Kerran menin kirkkoon. Katselin siellä tyhjässä kirkossa kaikkea, mitä keskiaikainen kivikirkko voi silmälle tarjota. Siellä oli myös sivuseinällä vanha krusifiksi, josta oli toinen jalka lahonnut pois. Tässä karkeatekoisessa puuveistoksessa oli määrättyä erilaisuutta verrattuna niihin alttaritauluihin, joita olin tottunut näkemään. Jeesus oli verinen. Veri pursusi etenkin hänen kylkihaavastaan. Kristuksen kasvot eivät olleet rauhallisen nukkuvat, vaan hän irvisti tuskasta.

En suosittele mitään uskonnollisia kuvia tai krusifikseja, mutta jos niiden tarkoitus on välittää evankeliumi, niin silloin on parasta, että ne antavat oikean kuvan Kristuksesta. Joskus Jeesus on ristiinnaulittunakin kuvattu jotenkin saunapuhtaana bodarina, joka kuntoilee ristin muotoisessa kuntolaitteessa. Joskus taas mennään toiseen äärimmäisyyteen ja mässäillään väkivallalla eikä silti tavoiteta asian ydintä.

Asian ydin on tämä: Jeesus kärsi minun tähteni. Jeesus kärsi, koska hän rakasti minua – ehdoitta. Tämän rakkautensa voimalla hän kutsuu minua yhteyteensä.

Jotenkin siellä kirkossa, silloin ruokatunnilla, oman ahdinkoni keskellä, minulle valkeni evankeliumin ydin. Olihan se jo tuttua ja tiesin asiat, mutta siellä kohtasin jalkapuolen Jeesuksen ja hänestä voi sanoa: Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi. 1.Kor.1:25. Minä olin saanut jo vuosia olla uskovien ihmisten vaatimusten keskellä, heidän kovuutensa ja tylyytensä keskellä, olin saanut maistaa lainalaisuuden kirousta: sinun täytyy, sinun pitää, sinun on pakko… – En pystynyt silloin enkä pysty tänäänkään täyttämään ihmisten vaatimuksia. Minuun lyötiin leima ”vastuuton”. Niin, Jeesus kantoi sen vastuun, jota minä en kyennyt kantamaan.

Olin jokseenkin järkyttynyt, kun uskoon tultuani löysin seurakunnan keskeltä, sen uskontunnustuksesta, lain vaatimuksen. Kannan tästä surua sydämelläni vieläkin. Voisin läksyttää äitiseurakuntaani samoin kuin Paavali läksytti galatalaisia, mutta olen todennut, että he eivät kuuntele.

Mutta haluan sanoa sinulle, joka olet elämäsi tylyjen tosiasioiden keskellä ja ehkä myös tylyjen uskovaisten keskellä hämmentynyt: Jeesus rakastaa sinua ehdoitta. Hän on antanut henkensä puolestasi. Sinä olet hyväksytty ja kutsuttu Jumalan lapsen asemaan. Sinun syntivelkasi on maksettu. Sen tähden sinun tulee olla rohkea ottamaan vastaan armon evankeliumi. Sinun huonommuuden tunteesi ei ole este, se on suositus. Juuri niin huonona ja epäonnistuneena kuin olet, sinä olet ensimmäinen tulemaan Jeesuksen syliin.

Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme. Hepr.4:16.

Ole rauhan lapsi

maininkiKuinka kauan minun pitää huutaa, etkö kuule minua, Herra? Kuinka kauan minun täytyy valittaa väkivallan tähden, etkö sinä auta? Hab.1:3.

Näin profeetta parahtaa, kun hän kärsii ongelmasta, josta myös monet meidän aikamme ihmiset kärsivät. Sinäkin voit joutua kärsimään väkivaltaa eri muodoissaan, jos ei fyysistä, niin henkistä. Sinun tulee Jumalan palvelijana osata valita oikea tie: olla provosoitumatta, jättää kostamatta, sillä kosto on aina lihan mieliteko – pysyä rauhan lapsena (Luuk.10:6 KR38). Jos sinun rauhasi ei heille kelpaa, se palaa sinulle takaisin ja voit antaa sen niille, jotka ovat sen arvoisia. Jos sinua ahdistetaan, voit vetäytyä kauemmaksi. Etsiydy jumalisten ihmisten seuraan (Luuk.8:21).

Tänä päivänä monet joutuvat kokemaan suoranaista kiusaamista. Koulussa tai työpaikalla voi kuka tahansa joutua yhtäkkiä eristetyksi muista. Syy voi olla jokin poikkeava mielipide, persoonallisuuden erilaisuus tai vain liian korkea moraali. Ihmisille on vaikeaa sulattaa, kun joku elää korkeamman moraalin mukaan ja toimii hurskaammin kuin keskivertoihmiset. Vakaumuksellisuus on pelottavaa, oman tien kulkeminen kummallista. Kristillinen usko kaiken kaikkiaan – eikö se olekin jäänne jostakin muinaisuudesta?

Uskon tunnustaminen joukon keskellä voi riittää vainoamisen syyksi. Vainoaminen ei aina ole avointa, vaan peiteltyä juonittelua, jäynän tekoa, takana puhumista, erilaista myyräntyötä, epäluottamuksen rakentamista ja myrkyn kylvämistä. Näiden keskellä joudumme uskovina aika ajoin luovimaan ja opettelemaan rauhan lapsena elämistä. Ahdinkomme voi ajoittain tuntua ylivoimaiselta, mutta Henki auttaa meitä niin ettemme lihan himoa täytä. Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. Gal.5:16.

Ahdinkomme keskellä turvaudumme aina Jumalan apuun, sillä: hän kuulee köyhän avunhuudot ja rientää turvattoman auttajaksi. Hän säälii kurjaa ja avutonta ja pelastaa köyhät ahdingosta, lunastaa heidät väkivallan ja sorron alta, ja jokaisen henki on hänelle kallis. Ps.72:12-14. He eivät kuule kurjien itkua – Jumala sen kuulee. Job.34:28.