Kerran alkutalvesta kaksi pikkulasta soitti meidän ovikelloa ja he pyysivät päästä eteiseen lämmittelemään. Menin katsomaan, mikä lapsukaisilla oli hätänä ja ilmeni, että he olivat juosseet koiransa perässä sukkasillaan pitkin metsiä. Nyt oli jalkoja alkanut palella ja heidän piti päästä sisätiloihin lämmittelemään. Koiraansa he eivät olleet saaneet kiinni, nähneet vain vilaukselta muutaman kerran. Tyttö ja poika olivat juosseet noin kilometrin verran metsäisen maaston läpi pitkin lumihankia. Pyysin lapset sisälle varmistaakseni, että he saavat lämmitellä kunnolla. Sain selville, missä he asuivat ja vein heidät autolla kotiin. Matkalla he saivat taas nähdä vilaukselta koiransa, mutta kehotin heitä pukeutumaan kunnolla ja pyytämään aikuisia mukaan koiransa etsimiseen.
Hiuksia nostattavaa tarinaa, kun näin jälkeenpäin ajattelen, miten lapsia neuvotaan varomaan aikuisia, jotka pyytävät auton kyytiin. En siinä hötäkässä ajatellut sellaisia eivätkä lapsetkaan. Toivottavasti löysivät koiransa. Toivottavasti lapsukaiset eivät saaneet pyyhkeitä vanhemmiltaan, kun olivat päästäneet koiransa karkuun. Mutta muistellessani tätä ajattelin, kuinka Hyvä Paimen etsii kadonneita lampaitaan samalla vimmalla kuin nuo lapset koiraansa. Siinä unohtuu kaikki muu, se kadonnut lammas on päivän tärkein huoli. Luukas dokumentoi Jeesuksen kokemaa hätää kadonneista lampaista seuraavasti:
Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Luuk.15:4.
Tätä samaa teemaa valottaa myös kertomus tuhlaajapojasta. Tänään pysähdyin erityisesti tämän jakeen kohdalle: ’Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan.’ Luuk.15:22. Siinä näemme, kuinka taivaan Isä kohtelee kadonnutta, joka vihdoin löytyy. En ole tainnut aikaisemmin huomatakaan, että siinä tosiaan sanotaan ”kengät jalkaan”. Kuinka olisinkaan halunnut antaa niille koiraansa etsiville lapsukaisille kengät jalkaan! Olihan talvi tullut ja paksu lumi satanut maahan.
Sinä olet varmaankin jo uskossa etkä ole enää kadoksissa, mutta näemme taivaan Isän sydämen tässä kadonneen lampaan tapauksessa samoin kuin tuhlaajapoika-vertauksessa. Saatamme kadottaa näkyvistä sen Isän rakkauden, joka niin intohimoisesti lähtee kadonneiden perään ja niin ehdottomasti armahtaa tuhlaajapoikia ja -tyttäriä. Kun olemme vanhemman veljen tavalla ”aina hänen luonaan”, saatamme tulla vanhemman veljen kaltaisiksi. Niinpä haluan sinun näkevän ja kokevan, että Jumalan ehdoton rakkaus viipyy sinunkin luonasi tänään. Hän haluaa sinun elävän lähellään eikä kaukana hänestä. Hän haluaa, että sinulla on kultasormus sormessa merkkinä siitä, että olet jalosukuinen. Hän haluaa, että sinulla on kunnon vaatteet ja hyvät kengät. Hän haluaa olla sinusta ylpeä. Siksi hän pukee sinua tänäänkin. Hän lähettää sinut liikkeelle ja sinä saat mennä sellaiseen asuun puettuna, että kaikki näkevät sinun jalosukuisuutesi. He saavat nähdä, että sinulla on rikas Isä. Sinä saat edustaa häntä, joka armahti sinua ja kohteli sinua suurella sydämellä, vaikka olit tuhlaajapoika (tai -tyttö). Sinun tärkein tehtäväsi ja sydämen intohimosi olkoon heijastaa tätä Isän rakkautta tänään.
Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa. Luuk.6:36.
Usko kasvuun 