Tekijä: Simo

Posted on

Osoita rakkautta ja hyvyyttä

lavuaariEsaun suku tuhoutuu. Ei jää jäljelle veljiä eikä naapureita, jotka voisivat sanoa: ”Jätä orposi minulle, minä elätän heidät, sinun leskesi voivat turvautua minuun.” Jer.49:10-11.

Jokseenkin oudoksuttava lainaus Raamatusta minun toimestani, vai mitä? En ole pahemmin tuomioita täällä ladellut – rohkaista olen yrittänyt. Mutta haluan tuoda esiin sen tosiasian, että Raamatun tuomioistakin ja kaikenlaisista Jumalan rangaistuksista ja vitsauksista voi aina löytää valoisan puolen. Aina voin sanoa itsekseni: ”Koska Jumala rankaisi ihmisiä heidän tottelemattomuudestaan, minä voin siis välttää Korkeimman vihan, jos olen kuuliainen”.

Niinpä pyrin määrätietoisesti olemaan opetuslapsi, noudattamaan Jumalan sanaa. Jos en kykene siihen – ja monta kertaa huomaan oman vajavaisuuteni – vien heikkouteni Jumalan eteen ja rukoilen häneltä armoa. En tahallani jätä auttamatta kurjaa ihmistä, tukematta köyhää. En tahallani ole armoton ja julma lähimmäisiäni kohtaan, vaan yritän armahtaa. En kulje ympäriinsä puhumassa pahaa edes vihamiehistäni. Kun minulla on tilaisuus antaa Jumalan valtakunnan työhön, teen sen. Kun voin ottaa lähetystyön kautta itselleni kummilapsen, teen sen. On monia tapoja, miten voin osoittaa olevani aito Kristuksen palvelija. On täysin mahdollista rakentaa sellaista uskonelämää, joka ei perustu kristillisiin korulauseisiin.

Voin myös tietoisesti pyrkiä siihen, että jos joku huolehtii minusta, kunnioitan häntä. Olen ollut isästäni orpo pienestä pitäen ja kunnioitan niitä ihmisiä, jotka ovat auttaneet minua elämässä eteenpäin – erityisesti edesmennyttä veljeäni Hannua. Tästä näkökulmasta katsoen ymmärrän Jumalaa, joka on vihainen kiittämättömille ihmisille, jotka maksavat hyvän pahalla. Esau oli sellainen epäpyhä ihminen, joka ei osannut arvostaa vanhempiensa panostusta. Hän myi esikoisuutensa yhdestä hernekeitosta. Kun Jumala otti siunauksensa häneltä pois, myös hänen jälkeläisensä saivat kokea sen nahoissaan.

Rohkaisenkin sinua siunaamaan jälkikasvuasi ja kaikkia läheisiäsi – miten? Olemalla jumalinen ihminen, oikeudenmukainen, armollinen huono-osaisia kohtaan, orvoista ja hylätyistä aidosti välittävä, Kristuksen tuntemisen tuoksua levittävä ihminen. Ei se ole mahdotonta. Siihen ei tarvita sosiaalista luonnetta, puheliasta ja energistä ihmistä, siihen tarvitaan oikeaa sydämen asennetta. Ilman sanojakin voi auttaa, kun avaa kukkaronsa. Puhujan lahjoja ei tarvita, kun auttaa käsillään.

Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen. Miika 6:8.

Posted on

Jumalan pelastavan armon kohtaaminen

varpunen”…tietäkää tämä, te kaikki ja koko Israelin kansa: se tapahtui Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä. Hänet te ristiinnaulitsitte, mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Hänen voimastaan tämä mies seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on se kivi, joka ei teille rakentajille kelvannut mutta josta on tullut kulmakivi. Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla.” Ap.t.4:10-12.

Jos sinua kutsutaan Jumalan valtakuntaan, ei sinua pyydetä kääntymään kristinuskon kannattajaksi, vaan tulemaan Jeesuksen tykö. Minä sain tämän kokea aikoinaan tammikuun 9.päivänä. Olin ollut herätyksessä kauan, itse asiassa vuosia. Sinä aikana kiinnostuin hengellisistä asioista ja se kiinnostus johti minut lukemaan Raamattua. Jumalan sanasta nousi etualalle kysymykset Luojasta. Onko Jumala luonut maailman ja niin muodoin myös ihmisen? Onko hän antanut meille Jumalan sanan, jotta oppisimme tuntemaan hänet? Raamattu tuntui vastaavan koko ajan ”kyllä”. Jumala tuntui myös ohjaavan historiaa ja kertovan asioita etukäteen profeetallisen sanansa kautta.

Entä tämä puhe ”pelastuksesta”? Olemmeko tosiaan matkalla kadotukseen, jos emme ”tule uskoon”? Välittääkö Jumala minusta pienestä ihmisestä niin paljon, että huomioisi jotenkin minut henkilökohtaisesti? Eräässä vaikeassa asiassa käännyin Jumalan puoleen ja pyysin, että hän auttaisi minua. Oikeastaan Jumala itse neuvoi minua niin tekemään, sillä luin Raamatusta tällaisen ohjeen: Jos jokin asia on teistä liian vaikea, tuokaa se minun tutkittavakseni. 5.Moos.1:17.

Jumala auttoi minua. Huomasin, että hän välitti minusta ja kuuli rukoukseni. Hän siis oli se, joksi hän oli itsensä kuvannut Raamatussa. Hän oli elävä ja todellinen. Hän pyrki vuorovaikutukseen kanssani. Kun pääsin tällä tavalla eteenpäin Jumalan etsimisessä, päädyin siihen, että minun tulisi tehdä oma osuuteni, jotta saisin välit kuntoon Jumalan ja ihmisten kanssa. Minulla oli välit poikki siskon kanssa. Pyysin häneltä anteeksi ja välit tulivat paremmiksi. Jumalan kanssa kesti kuitenkin kauemmin saada selvyys, mitä hän minulta odotti. Olin herätyksessä vuosia. Halusin palvella Herraa, tein siihen suuntaan lupauksiakin, mutta kesti kauan ennen kuin tajusin tehdä lopullisen ratkaisun. Se lopullinen päätös lähteä seuraamaan Herraa Jeesusta tuli tehdyksi ruokatunnilla eräänä maanantaina 9. päivänä tammikuuta.

Toivon, että tämä rohkaisee sinuakin, joka olet ehkä vielä etsijän paikalla. Kyselet, mitä Jumala tahtoo. Haluat uskoa Jumalaan ja palvella Herraa, mutta jotenkin asia vielä roikkuu ilmassa. Ikävöit Jumalan ilmestymistä, rukoilet ja pyydät apua. Olet oikealla tiellä. Aikanaan Jumala vastaa. Olet herätyksessä eikä sinun tarvitse hätäillä. On parempi, että hengellinen raskautesi ei mene kesken. Lue sanaa, rukoile Herraa, opi tuntemaan hänet kaikilla teilläsi. Ja kun hetki lyö, ole valmis. Hän voi nimittäin tulla jonakin kauniina päivänä luoksesi ja sanoa ”Seuraa minua!”. Hän tekee sen, kun näkee, että sinun sydämesi on kokonaiseen antautumiseen valmis.