Kategoria: Profetia

Monet tuntevat tämän nykyaikaisen sadun eli scifi-hupailun nimeltä Paluu tulevaisuuteen, joka on peräti kolmiosainen leffasarja. Ohjaaja on Robert Zemeckis. Pääosan esittäjä on nuori mies nimeltä Marty, jota inspiroi hullu keksijä ”Doc”. Tämä hurahtanut ukkeli on rakentanut aikakoneen urheiluautonsa alustalle. He sitten päätyvät aikakoneensa avulla seikkailemaan eri historian aikoina ja elokuvan lopussa palataan kaiketi aina nykyaikaan. En ole nähnyt kaikkia jaksoja, joten olen selvillä juonesta vain päällisin puolin.

Joskus tulee voimakas ajatus, että meidänkin tulisi palata nykyaikaan tai peräti tulevaisuuteen. Tarkoitan, että toisinaan jämähdämme johonkin menneen ajan ajattelutapaan ja elämme kuin amishit Yhdysvalloissa – tiedäthän kristityn lahkon, jonka piirissä ei suvaita autoja tai sähkölaitteita – tai pidämme jotenkin hurskaasti kiinni vanhasta raamatunkäännöksestä, kun uudet ovat niin väärin käännettyjä. Joskus emme millään osaa ajatella uuden liiton mukaan, vaan palaamme pakonomaisesti vanhaan liittoon ja lain alle. Jokin vanha ja aikansa elänyt syrjäyttää meidän elämässämme uuden ja elinvoimaisen elämäntavan. Laki syrjäyttää evankeliumin. Jeesus halusi aikalaistensa kiinnittävän huomiota siihen, missä ajassa he elivät:

Te tekopyhät! Maan ja taivaan ilmiöt te kyllä osaatte tulkita, kuinka sitten ette tätä aikaa? Luuk.12:56.

Jeesuksen vaeltaessa maan päällä ja toteuttaessa kutsumustaan ja julkista palvelutyötään elettiin historian käännekohdassa. Ihmiset vain puhuivat säästä. Heillä oli menossa small talk, kun maailman Vapahtaja tuli paikalle – Jumalan Poika. Edes messiaan ilmestyminen ei saanut heidän höpötystään taukoamaan.

Ihmisten päässä pyörivät valtaosan ajasta niin turhanpäiväiset mietteet, että tekisi mieli istuttaa heidät aikakoneeseen ja odottaa, että tuhat volttia iskee sopivaan kaapeliin ja saa nuo ihmiset heräämään ja liikkeelle ja siirtymään nykyaikaan – palaamaan omaan tulevaisuuteensa, uskon todellisuuteen.

Mikä on sinun tulevaisuutesi? Sanooko sinun uskosi mitään tulevaisuudestasi? Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Hepr.11:1.

Voihan olla, että sinun tulevaisuudessasi ei tapahdu mitään mullistavaa, mutta silloinkin voit suuntautua siihen, mitä tulevassa maailmassa sinua odottaa: Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä. Kol.3:2.

Kiitos Jumalalle, joka on suunnitellut meille aikakoneen. Kun ylösnousemusvoima iskee taivaasta, me muutumme. Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme. 1.Kor.15:51-52.

Mutta Pietari sanoi: ”Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele.” Hän tarttui miestä oikeasta kädestä ja auttoi hänet ylös, ja siinä samassa mies sai voimaa jalkoihinsa ja nilkkoihinsa. Hän hypähti pystyyn, seisoi jalkojensa varassa ja käveli, ja hän tuli heidän kanssaan temppeliin, hyppeli kulkiessaan ja ylisti Jumalaa. Ap.t.3:6-8.

Uskovina kaipaisimme nähdä ihmeitä ja merkkejä. Ikävöimme herätystä, jonka myötä Jumalan voitelemat sananjulistajat saarnaisivat niin että syntiset tulevat uskoon, sairaita paranee, halvaantuneetkin nousevat ylös. Mutta herätysten välillä on aina kuivia kausia, jolloin vastaavia voimatekoja ei tapahdu. Olemme nyt Suomessa pitkään kärsineet hengellistä kuivuutta.

Mutta eihän yllä oleva kertomus ramman miehen paranemisesta ole yksinomaan fyysistä todellisuutta. Siinä on myös vertauskuva siitä, mitä ihmisen sisimmässä tapahtuu, kun hänen uskonsa elpyy, kun hengellisen elämän lamaannus työnnetään syrjään, kun henki meissä herää eloon ja elämä virkoaa.

Vasta kun he kertoivat kaiken, mitä Joosef oli heille sanonut, ja kun Jaakob näki vaunut, jotka Joosef oli lähettänyt häntä hakemaan, hänen henkensä elpyi. 1.Moos.45:27.

Jaakob sai nousta elämänsä kuopasta ylös. Ensin hänelle kerrottiin tavallaan evankeliumia (Joosef elää), sitten hän näki ihmeen tapahtuvan (vaunut) ja elämä hänessä virkosi – toivo palasi, usko heräsi eloon. Sama kaava.

Tarvitsemme niitä, jotka tarttuvat käteen ja nostavat meitä. Jos hyvin käy, voimme olla niitä nostajia. Opetelkaamme rohkaisemaan ihmisiä puhumalla evankeliumia – muistaen että evankeliumi ei ole yksinomaan jokin Raamatusta poimittu sanallinen litania, vaan se on asenne, kyky osoittaa myötätuntoa. Se on ennen kaikkea rakkautta.

Jos siis koet olevasi kuopassa, että elämä on kohdellut kaltoin, ei kannata menettää toivoa. Jumala voi lähettää palvelijansa luoksesi nostamaan sinua. Jo se, että luet tätä, on Jumalan teko siihen suuntaan. Ota vastaan uusi toivo, tartu Jumalan lupauksiin, ota vastaan ihmeesi: saat nousta jaloillesi, saat kävellä, hypähdellä ja ylistää Herraa! Herra on voimallinen elvyttämään sinunkin uskonelämäsi.