Profetia – Sivu 28 – Usko kasvuun

Ei kukaan meistä elä itseään varten, eikä kukaan kuole itseään varten. Kun kerran elämme, elämme Herraa varten, ja kun kuolemme, kuolemme Herraa varten. Olemme siis Herran omia sekä eläessämme että kuollessamme. Room.14:7-8 UT2020.

Meillä on taipumus kaventaa elämämme piiriä ja keskittyä pieniin asioihin. Tavallaan se on tarpeenkin, koska joudumme huolehtimaan arkisista askareista, hoivaamaan lapsia, tekemään työtehtäviä. On kuin huomion keskittäminen hyvin rajalliseen asiaan samalla laukaisisi stressiä. Elämän tuska ei paina, kun rajaamme tässä hetkessä itsemme ulos maailman murheista ja keskitymme johonkin kotoiseen. Niinpä elämän tarkoituksen miettiminen ei ole järin suosittua. Parempi keskittyä vaikka urheiluun: tuleeko nyt se maali vihdoinkin? Voittaako oma joukkue?

Jos ei usko Jumalaan, on varmaan vaikea löytää elämästä mitään mieltä kotoisten asioiden ulkopuolelta. Mielekkyyttä elämälle antaa nautinnonhakuisuus, kuluttaminen, omat pienet tavoitteet. Kaikki näkyvä ja konkreettinen hallitsee, mikään näkymätön ei ohjaa ajattelua päämäärätietoiseen suuntaan.

Uskon suurin haaste tuntuu olevan usko itse – lähinnä sen puute. Abraham jo paini uskon puutteen kanssa, kun hän kipuili omaa lapsettomuuttaan. Hän näki vaimonsa kuihtuneen ja tunsi toivottomuutta. Mielenkiintoista, mitä Jumala teki: hän kutsui Abrahamin ulos teltastaan.

Ja Herra vei hänet ulos ja sanoi: ”Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä.” 1.Moos.15:5.

Joskus ihmisen on hyvä astua ulos omasta kuplastaan, siirtyä oman tutun ja kotoisan telttansa ulkopuolelle ja jättää laatikkonsa ja laajentaa omaa kokemuspiiriään. Joskus on hyvä nostaa katse yötaivaalle ja nähdä tähdet. Tunne on vähän sama, kun pitkän elokuvan jälkeen ihmisparan eteen tulevat lopputekstit, kun keinotodellisuuteen uppoutunut herää teatterin valojen syttymiseen ja kun hän kömpii ylös tuolistaan, jossa on eläytynyt kaikkeen muuhun kuin oman maailmansa ankeaan todellisuuteen.

Yötaivas ja tähdet antoivat kuitenkin Abrahamille lupauksen tulevasta. Usko vahvistui, sillä Jumala pääsi puhumaan. Meidänkin tulisi osata antaa Jumalalle suunvuoro. Jospa Jumalan lupaukset katkaisisivat meidän valituksemme tulvan. Jospa se toivottomuuden kierre, jossa olemme eläneet, vihdoin murtuisi ja saisimme otteen siitä uskosta, jonka puitteissa ihmeitä tekevä Jumala toimii.

Tosiasiassa tätä tapahtuu uskovalle aika ajoin. Ei omien ponnistusten tuloksena, vaan Jumalan armosta, Kristuksen rakkauden voimasta. Herra ilmestyy, hän rohkaisee, hän nostaa masentuneen ihmisen iloon.

Jumala kuitenkin rohkaisee masentuneita, ja meitä hän rohkaisi antamalla Tituksen tulla luoksemme. 2.Kor.7:6 UT2020.

Mikä onkaan se tapa, jolla Jumalan henki rohkaisee sinua tänään? Odota sitä.

Raamatusta löytyy monia henkilöitä, joiden elämänkaari kertoo tietoisesta antautumisesta Jumalan palvelukseen ja sinnikkyydestä, jolla he ovat keskittyneet elämäntyönsä tekemiseen. Jos sivuutan nyt Jeesuksen ja Paavalin, voin kohdistaa huomion vaikka Daavidiin, joka oli sekä paimen että sotilas ja lopulta hallitsija. Tai voin nostaa esiin Luukkaan, joka oli lääkäri – yleislääkäri kaiketi. Hän oli siinä ominaisuudessa mukana Paavalin tiimissä. Hän myös kirjoitti evankeliumin ja Apostolien teot. Hänen elämäntyössään näkyy kerroksellisuus tai pitäisikö sanoa: erilaiset tasot.

Oletko koskaan tarkemmin miettinyt Kalebin elämää? Hän on hyvä esimerkki kutsumuksen toteuttamisesta eli miehestä, jolla on selkeä näky ja joka toteuttaa näkyään uskollisesti. Ensin hän taistelee Luvatun maan valloittamiseksi yhdessä muiden Israelin sotilaiden kanssa ja lopuksi, elämänsä loppupuolella, hän keskittyy siihen kutsumuksensa kovaan ytimeen, joka hänellä oli nuoruudessaan. Vielä 85-vuotiaana hän jaksoi taistella ja halusi suunnata jäljellä olevat voimavaransa oikein. Hän ei saanut rauhaa ennen kuin ne jättiläiset, joita oli aikoinaan säikähdetty, olisi viimein kukistettu. Hän neuvotteli asiasta vielä Joosuan kanssa ja Joosua lupasi hänelle sen vuorenharjanteen, jossa pelätyt anakilaiset asuivat. Kaleb osoittaa, miten usko voi kasvaa ja miten Jumalan yliluonnollinen apu voi viedä yhä suurempiin tekoihin. Mutta kaikki tämä kasvu on osaltaan uskollisen elämäntyön hedelmää, kun ihminen toimii arjessaan ja osallistuu muiden mukana Jumalan valtakunnan työhön. Jättiläisten kaataminen on ikään kuin palkinto kaikesta puurtamisesta. (Kalebin Hebronin valloituksesta kerrotaan Joosuan kirjassa luvussa 14-15.)

Niinpä voin profetoida sinulle, että sinäkin saat odottaa Jumalan yliluonnollista apua, kun sinä haluat viedä elämäntyösi päätökseen. Sinä olet puurtanut kutsumustyössäsi (mikä se onkaan) ja ollut mukana seurakunnan elämässä, sinä olet kasvattanut lapsia ja tehnyt vapaaehtoistyötä, antanut aina varoistasi Jumalan valtakunnan hankkeisiin – sinä olet palvellut Herraa niillä lahjoilla, joita olet saanut. Nyt sinun tulee suunnata huomiosi siihen, mikä alkuajoista lähtien on ollut sinulle sydämellesi tärkeätä. Sinun kutsumuksesi kova ydin odottaa, sinun näkysi ja armolahjojesi on määrä syttyä uuteen liekkiin. Pelko, epäusko, huono terveys, omaisten penseys, rahattomuus – mikään maallinen jättiläinen ei estä Jumalaa. Hänellä on antaa sinulle yliluonnollinen apu näkysi loppuun saattamiseen. Sinä näet edessäsi vuorenharjanteen, mutta Pyhä Henki näyttää sinulle polun ylös. Sinä näet edessäsi vastuksia, mutta Jumalan käsi kaataa ne. Vastustajia on paljon, mutta se kuuluu asiaan. Kun sinä et piittaa vastustajistasi, Kristuksen kirkkaus ilmestyy avuksesi.

Joosua siunasi Kalebin, Jefunnen pojan, ja antoi hänelle perintömaaksi Hebronin. Näin kenasilainen Kaleb, Jefunnen poika, sai Hebronin omakseen, koska hän uskollisesti seurasi Herraa, Israelin Jumalaa. Se kuuluu hänen suvulleen vielä tänäkin päivänä. Joos.14:13-14.

Sinullekin on varattuna siunaus, kun osoitat samaa määrätietoisuutta kuin Kaleb. Sinä saat jakaa vielä hengellistä perintöä jälkeläisillesi. Niin kuin Kalebin elämässä, sinäkin saat vallata elämäsi vuorenharjanteet ja kaupungit, sinun perheesi ja sukusi saavat ottaa haltuunsa hengellisen elämän alueita, sinä saat jakaa ’ylälähteet ja alalähteet’ lapsillesi (Joos.15:19).

Ole uskollinen kuolemaan asti, niin annan sinulle voitonseppeleeksi elämän. Ilm.2:10 UT2020.