Kategoria: Profetia

Hän avaa, eikä kukaan sulje, hän sulkee, eikä kukaan avaa. Jes.22:22.

Kun Paavali oli evankelioimassa ja etsimässä johdatusta, minne kääntyä ja keille julistaa, hän kääntyi tiiminsä kanssa kohti Bityniaa, mutta joutui toteamaan: Jeesuksen Henki ei sallinut sitä… Ap.t.16:7. Paavali löysi tiensä Mysian kautta meren yli ja tuli Troakseen. Suljettu Bitynia merkitsi avattua Eurooppaa!

Olen kai kertonut monta kertaa, kuinka minä nuorena miehenä harrastin kirjoittamista ja halusin kirjoittaa romaaneja. Ajattele, jos minä olisin saanut romaanini kauppoihin ja ryhtynyt tuottamaan samanlaisia keksityn historian tarinoita, joita kauppojen hyllyt pullistelevat – mitä hienoa siinä olisi! Hukkaan olisi mennyt aika ja kutsumustyö. Parempi olla tässä marginaalissa, jossa olen, mutta tehdä työni Jumalalle.

Mikä ovi sinulta onkaan sulkeutunut? Mikä työpaikka sinulta meni sivu suun? Mikä luottamustoimi seurakunnassa oli haave vain? Sinä sen itse parhaiten tiedät, mutta Jumalan henki puhuu selvää kieltä: se ovi sulkeutui, jotta jokin parempi ovi voisi avautua. Jos Jeesus ei ole sallinut sinun ryhtyä haluamaasi työhön, hän avaa sinulle toisen työn, joka on paljon siunatumpi. Sinun pitää nyt olla määrätietoinen, elää uskon hengessä, lopettaa murjottaminen, kestää vastoinkäymisesi ja venyttää kestokykyäsi. Aikanaan saat nähdä, mihin Jumala sinua johdattaa, mikä näköala sinulle avautuu, mitkä lahjat olet saanut, mikä työ on sinua varten. Saat nähdä kutsumuksen, jossa on sinun nimesi, näyn joka on räätälöity sinulle. Sinä saat voitelun, jota kukaan muu ei voinut saada.

Ei jokainen suljettu ovi ole pahasta. Ei jokainen hylkääminen ole korjaamaton onnettomuus. Se tilaisuus, joka meni ohi, se ihminen, joka jätti sinut, se seurakunta, joka vähät välitti sinun näystäsi, se toimii kuin sysäys, joka laittaa sinut liikkeelle. Jumala näki sinun tarvitsevan tämän sysäyksen ja Jeesus on liikenteen ohjaajana, kun jatkat matkaasi. Sinussa on enemmän potentiaalia, enemmän lahjoja kuin tiedätkään, sillä taivaallinen voitelu, jonka olet saanut, on ainutlaatuinen ja yliluonnollinen. Sinun ei siis ole määrä jäädä paikallesi, askartelemaan omien pienten toiveittesi leikkikentällä, vaan sinun on määrä ajatella suurempia, toimia laajemmin, nostaa siipesi, nousta korkeammalle, elää palkitsevampaa elämää. Sinun on määrä olla siunauksena monille, kun Jumalan armo tekee työtään kanssasi.

Minä tiedän sinun tekosi. Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut, eikä kukaan voi sitä sulkea. Ilm.3:8.

Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen. Room.5:2.

On hyvä, kun mieli on kirkas ja voimme iloita pelastuksesta. On hyvä, jos meillä on pelastusvarmuus. Aina se ei ole varmuutta, mutta toivo jaksaa meitä vielä kannatella, kun varmuuden sijaan nousee epäilyksiä. Taivasikävä helposti vaihtuu huoleksi ”kuinka minun käy?” ja alamme huokailla Jumalan puoleen: huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi. Room.8:23. 

On hyödyllistä palata lähtökohtaan: Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon! Ymmärrämme, että pelastus on lahjaa, emme sitä voi ansaita, emme hyvillä töillä emmekä puhtaalla vaelluksella. Emme ole pelastuksesta osallisia, koska olemme niin päteviä uskossa. Emme ketään evankelioi, jos esitämme vaatimuksia, luennoimme ja asetamme riman korkealle. Oikea evankeliumi on ilosanoma syntisille, hyvä uutinen kelvottomille, Jumalan rakkauden ilmestyminen ansiottomalle ja kurjalle ihmiselle, joka on elämänsä aallonpohjassa. Se on pelastusrengas ihmiselle, joka tietää hukkuvansa.

Pääsy sisälle Jumalan valtakuntaan on siis armoa, suurta lahjaa. Se on aina hyvä muistaa, sillä se unohtuu helposti. Seurakuntakin alkaa niin helposti näyttää urheilukentältä, jossa vain voittajat palkitaan, vain riman ylittäjät mainitaan, vain ennätyksiä tehtailleet saavat kannustusta. Joskus ne häviäjät kaadetaan kumoon, vähän kuin varmuuden vuoksi ”jotta muutkin pelkäisivät”.

Tämä sydänten kovuus ja vaativa asenne voi pesiytyä johonkin seurakuntaan ja peräti hapattaa kokonaisen kirkkokunnan. Jumalan antamat herätyksen kanavat menevät tukkoon, lähde ehtyy, kuivuus valtaa alaa ja entinen kukoistava herätysliike alkaa natista liitoksissaan. Kirkkokuntien hajoaminen näyttää ikävältä prosessilta, mutta on myös Jumalan mahdollisuus. On vain kaivettava auki ne lähteet, jotka filistealaiset ovat tukkineet (vrt.1.Moos.26:18), päästettävä padottu evankeliumi vapaasti virtaamaan, luovuttava lain töistä, puhdistettava julistus ihmisviisauden opeista. Sitä parempi, jos vanhat parratkin tulevat mukaan parannukseen!

Niin, se kuulostaa helpolta, mutta varsin usein Jumalan on pakko raivata uusia ojia, murtaa uudet uomat hengen virroille, raivata uudispelto, nostaa ilmoille herätys, jolla ei ennestään ole nimeä, ei omia kirkkosaleja eikä rukoushuoneita eikä omaa oppiakaan. Herätys, jolle on tunnusomaista, että ihmiset hakeutuvat sen piiriin kuulemaan ilosanomaa, todistamaan kuinka Jumalan voima parantaa sairaita, täyttää uskoon tulleita Pyhällä Hengellä, kuinka ilmapiiri on täynnä innostusta ja kuinka vaihteeksi siunauksia jaetaan ihan kaikille, säätyyn katsomatta, entistä elämää kuulustelematta, syntejä tenttaamatta, sillä ne tunnustetaan auliisti. Auliisti ne myös annetaan anteeksi Jeesuksen Kristuksen pelastavan armon tähden. Tapahtuu niin kuin apostolien aikana:

…evankeliumi ei tullut teidän luoksenne vain sanoina vaan myös Pyhän Hengen voimana, kun me täynnä varmuutta sitä julistimme. 1.Tess.1:5.