Kategoria: Profetia

Sinun turvanasi on Herra, sinun kotisi on Korkeimman suojassa. Onnettomuus ei sinuun iske, mikään vitsaus ei uhkaa sinun majaasi. Ps.91:9-10.

Olemme joutuneet todistamaan tänä syksynä pahoja tulvia. Vesi nousee kaduille ja tulvii kellareihin. Toisinaan syntyy maanvyörymiä, jotka raunioittavat taloja. Näitä katselemme yleensä television ja netin uutisista, mutta asia tuli minua astetta lähemmäksi, kun näin unen, jossa kahlasin nilkkoja myöten vedessä. Olin kuitenkin sisällä talossa. Talon lattia oli mennyt vinoon, sillä vettä oli huoneen toisessa päässä enemmän ja toinen pää oli lähes kuiva.

Onhan siinä varoitus, että tällainen on Suomessakin mahdollista. Kun Keski-Euroopan tulvista uutisoitiin tv:ssä, kuuntelin silminnäkijöiden kommentteja ja toimittajien sanomisia tarkkaan. Oliko kenelläkään mielessä mikään muu kuin ilmaston muutos? Oliko moraalinen vastuu ja yleinen jumalattomuus kenenkään ajatuksissa päällimmäisenä?

Eipä ollut. Psalmi 91 kyllä palauttaa meidät maan pinnalle ja ottamaan huomioon Jumalan olemassaolon ja hänen vanhurskauden vaatimuksensa. Siitä saamme lukea myös ne takuut, jotka Kaikkivaltias antaa meille, jos noudatamme hurskasta elämäntapaa ja olemme kuuliaisia Kristukselle. Jumalisen ihmisen lähtökohta on:

Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan. Ps.91:2.

Jumalinen ihminen tietää, että Jumala on tämän maailman luonut ja antanut meille tämän elinkelpoisen planeetan asuttavaksi. Hän tietää, että meidän on noudatettava Jumalan sanaa ja elettävä hänen tahtonsa mukaan, jos mielimme elää turvassa onnettomuuksilta. Meidän tulee elää uskossa, Herraa Jeesusta seuraten, aina hänelle lojaaleina, tunnustaen että hän on Kuningas ja herrain Herra. Niinpä emme tuhlaa aikaamme turhuudessa, emme elä maailmallisesti ja kulje synnin teillä, vaan tunnustamme uskoa, kohtelemme lähimmäisiä oikeuden mukaan, teemme hyviä tekojakin, jos mahdollista, edistämme Jumalan valtakunnan hankkeita, annamme rahaa evankeliumin työhön jne. Kuuntelemme tarkalla korvalla, mitä Herra puhuu. Jos Herra ei puhu mitään, luemme Raamattua, sillä sieltä selviää, mitä hän on jo puhunut. Saattaa se sana tulla joskus vastaan ääneen lausuttunakin, jos olemme korvat auki.

Eikö hän toistakin samaa asiaa, jonka sanoi jo tuhansia vuosia sitten? Mitä Herra siis puhuu tänään?

Herra sanoo: ”Minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun. Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä. Kun hän huutaa minua, minä vastaan. Minä olen hänen tukenaan ahdingossa, pelastan hänet ja nostan taas kunniaan. Minä annan hänelle kyllälti elinpäiviä, hän saa nähdä, että minä autan häntä.” Ps.91:14-16.

Kenelle minä puhuisin, kuka ottaisi varoitukseni varteen? Kaikki he ovat kyllä kansaasi, mutta korvansa he ovat sulkeneet, eivät he kuule ääntäsi. Herran sanaa he pitävät pilkkanaan, eivät siitä välitä. Jer.6:10.

Profeetan ja yleensäkin sananjulistajan ongelma on, että ihmiset eivät kuuntele. Hyvät puhujat voivat pelkällä puhetaidolla saada kuulijoita, mutta tarvitaan hyvä kirjoittaja, oikea sanaseppo, jos halutaan vangita lukijoiden huomio.

Minulla ei ole kaksisia kirjoittajan taitoja, mutta minulla on kyllä tähän kirjoittamiseen liittyvä kutsumus. Jumalan sanan julistaminen ei loppujen lopuksi riipu luonnollisista lahjoista. Tarvitaan Hengen voitelu. Jos jotain kaipaan lisää, niin juuri voitelua – Pyhän Hengen tuoretta inspiraatiota.

Huomasin yllätyksekseni, että blogissani ei ole seuraavaa lainausta: Minä, Herra, panin sinut tutkimaan kansaani niin kuin jaloa metallia tutkitaan. Sinun piti koetella sitä, ottaa selville, miten minun kansani elää. Jer.6:27. Outo puute, sillä siinä on lausuttu jotakin keskeistä minun henkilökohtaisesta uskon polustani. Aivan liian usein olen elämäni aikana kokenut joutuneeni koetinkiveksi, kompastuksen aiheeksi, testin tekijäksi, lakmuspaperiksi joka testaa, onko lähimmäiseni uskossaan kasvanut vai kasvamaton. En useinkaan olisi halunnut joutua kenenkään koettelijaksi. Mieluummin olisin väistänyt sellaisen roolin.

Olenhan minä itsekin joutunut aika ajoin testattavaksi eikä sekään ole aina mieluista. Huomaamme siis, että uskon elämässä toimii tällainen laki: sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo. Joh.21:18.

Mutta Jeremialla oli aito profeetan kutsumus ja hän on tämän puheena olevan koettelijan arkkityyppi. Hän syväluotasi Israelin kansan ja teki lahjomattoman testin, jossa kansan jumalisuus ja hurskaus punnittiin. Jeremia vertasi Israelin kansaa metalliin, joka sulatetaan. Eri metallit sulavat eri sulamispisteessä ja sen perusteella ne voidaan erottaa toisistaan. Lyijy sulaa alhaisimmassa lämpötilassa ja kulta vasta korkeimmassa. Kupari ja hopea sijoittuvat siihen väliin. Jeremian sulatusuunista valui pelkkää kuonaa ja lyijyä!

Jumalan sanan julistajan kutsumus on arvokas asia. Hän odottaa, että hänen julistuksensa otetaan vastaan, häntä kuunnellaan. Sananjulistaja ei katso hyvällä, jos jotkut vastaavat herjauksella tai vihapuheella. Eikä hän kauheasti ilahdu mistään kissavideoistakaan. Kissavideot voivat olla hauskoja, mutta ne eivät kuuluu sananjulistuksen yhteyteen. Säästetään ne lapsille. Oikea reaktio on kuunnella ja panna merkille, mitä Jumala puhuu.

Rohkaisen siis olemaan korvat auki ja huomioimaan niiden miesten ja naisten viestit, jotka he ovat Jumalalta saaneet. Jumala puhuu välillä parannusta, mutta pohjimmaltaan hänen sanansa ovat aina täynnä armoa ja totuutta (Joh.1:14). Koronaepidemia on saanut pehmentää monia sydämiä ja tehdä monista ihmisistä vastaanottavaisia Jumalan evankeliumille. Kullan sulamispiste on lähellä ja saavutetaan kohta Suomen kansan keskuudessa. Ihmiset ovat löytäneet rukouksen mahdollisuuden uudestaan. On tullut aika huutaa Jumalan puoleen.

Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, te käännytte rukoillen minun puoleeni, ja minä kuulen teitä. Jer.29:11-12.