Kategoria: Rohkaisu

Noudattakaa minun antamaani esimerkkiä, veljet, ja ottakaa oppia niistä, jotka elävät meidän tavallamme. Fil.3:17.

Paavali ei kovinkaan usein kehota kirjeissään uskovia elämään hänen oppinsa mukaan. Paavalille opetus oli tärkeä osa kutsumusta, mutta hän ei tehnyt teologiasta mitään pelastuskysymystä. Paavalikin oli lopulta käytännön ihminen: hän arvosti oikeanlaista elämäntapaa. Hän saattoi sanoa ”muistakaa” (mitä sanoin), mutta hän sanoi vielä useammin ”katsokaa” (kuinka elän).

Olen viime aikoina saanut palautetta siitä, että en opeta joka suhteessa niin kuin heidän kirkkokunnassaan tehdään (vaikka heidän teologiansa on täydellistä) tai en arvosta ehkä tarpeeksi jonkun toisen kirkkokuntaa (joka on kaiketi täydellinen sekin). Joskus suorastaan tuntuu, että ihmiset elävät niin symbioosissa oman kirkkokuntansa kanssa, että he loukkaantuvat, jos sitä arvostellaan. Minusta taas on luvallista arvostella kirkkokuntia mieluummin kuin henkilöitä. Jeesuskin arvosteli aikansa ’kirkkokuntia’ – saddukeuksia ja fariseuksia ja herodilaisia. Jeesus ei vain arvostellut, hän puhui joskus varsin ankaria sanoja aikansa uskonnollisesta valtavirrasta. Minäkin saatan antaa kohtisuoraa kritiikkiä helluntailaisuutta vastaan, koska tunnen sen parhaiten. Mutta tunnen sen noin 30 vuoden takaa, en nykyään. Minulla ei ole siihen mitään kosketusta ollut tällä vuosituhannella, joten aika turha loukkaantua mielipiteistäni, jotka ovat yleisluontoisia.

Olen avoimesti kertonut pyrkiväni apostoliseen uskoon, siis alkuseurakunnan käytäntöihin. Se merkitsee, että en sitoudu kirkkokuntiin. Yritän kunnioittaa kaikkia, mutta en pyri yhteiskristillisyyteenkään – siinähän säilytetään jokaisen kuppikunnan omalaatuiset piirteet ja teeskennellään yhteyttä, jota ei ole tai johon ei oikeasti pyritä. Tietysti tämä uskon malli jää nykytilanteessa pitkälti meikäläisen korvien väliin. Uskon ulkonaisia sovellutuksia on vaikea löytää, mutta eikö Jeesus sanonutkin: ”Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä” (Luuk.17:21 KR38). Kaiken kaikkiaan ekumenia, josta Jeesus puhui (Joh.17:21), lienee jotakin, joka toteutuu vasta taivaassa?

On hyvä, jos osaamme ottaa mallia esikuvistamme. Jeesus ennen kaikkea on esikuvamme, mutta muutkin pyhät. Raamatun sisältöön olisi hyvä suhtautua paljon käytännöllisemmin kuin yleensä tehdään. Lapsille ei yleensä teologisia näkökohtia avata, kerrotaan vain tekstin sisältöä ja yritetään sitä elävöittää. Saman voisi tehdä aikuisille ilman opillisia painotuksia. Voimme soveltaa Raamattua elämäämme sellaisenaan. Opithan ovat kovin kirkkokunnallisia ja elävät omaa elämäänsä ihmisjärjen pohdintojen mukaan. On tietenkin olemassa kristinoppi, joka nousee esiin Raamatun kirjoituksista ja toteutuu Kristuksen seuraamisessa. Mutta jos käytännön toteutus näyttää kovin erilaiselta kuin Jeesuksen tai alkuseurakunnan malli, olemme luultavasti keksineet toteutuksen omasta päästämme. Jumalanpalvelus esimerkiksi? Onko se sananjulistusta, rukousta, ylistyslaulua ja armolahjojen toimintaa? Onko siinä mitään yliluonnollista? Yksinkertainen vertailu voi auttaa. – Jos Jeesus tai apostolit eivät tehneet joitain määrättyjä asioita, miksi me tekisimme niin? Voimme vertailla seurakuntamme elämää Uuden testamentin kertomuksiin ja päätellä suoraan siitä, onko oppimme tervettä.

Ei voi olla myöntämättä, että siinä radikaalissa väitteessä, jonka mukaan meidät on aivopesty, on vinha perä. Meidät on vieroitettu yksinkertaisesta esimerkin noudattamisesta jonkin ovelan teologian koukkuun. Meistä on tehty lammaslauma, joka ei seuraa johtajaa, vaan köröttelemme auton lavalla muka taivaaseen. Luulemme, että automme – siis kirkkomme tai herätysliikkeemme – meidät pelastaa, vaikka sen määränpää onkin vain jokin uskontojen hautausmaa?

Kristusta meidän piti seurata eikä mitään herätysliikettä tai kirkkoa. Kuoleman kautta siinäkin mennään, mutta jos seuraamme Herraa kuolemaan, saamme myös nousta ylös hänen kanssaan. Ennustan, että yksikään kirkko tai edes herätysliike ei nouse haudastaan ikinä.

Rohkaisen siis sinua uskonelämässäsi ennen kaikkea seuraamaan Herraa. Hän on näyttänyt esimerkkiä ja hänen pyhänsä, muun muassa Paavali, ovat näyttäneet myös esimerkkiä. On riski alkaa pyöritellä kaikenlaisia teologisia mietteitä ja uskoa lopulta ajatuksiin, joita ei löydy Raamatusta.

Älkää päästäkö itseänne veltostumaan, vaan seuratkaa niiden esimerkkiä, jotka ovat uskoneet ja kärsivällisesti odottaneet ja sen tähden saavat omakseen sen, minkä Jumala on luvannut. Hepr.6:12.

He ylistivät ja kiittivät Herraa: – Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa Israelia kohtaan. Ja kansa kohotti suuren riemuhuudon ja ylisti Herraa siitä, että temppelin perustus oli saatu lasketuksi. Mutta monet vanhat papit, leeviläiset ja sukujen päämiehet, jotka olivat nähneet edellisen temppelin, itkivät ja valittivat, kun he katselivat uuden temppelin perustuksia. Monet taas huusivat ilosta, ja äänekkäässä riemussaan ihmiset eivät kuulleet toisten itkua. Kansan ilonpito kuului kauas. Esra 3:11-13.

Esran kirja on niitä harvoja, joista en ole lainauksia aiemmin ottanut. Se johtuu siitä, että olen viitannut aina Nehemian kirjaan, joka on osin päällekkäinen Esran kanssa. Alunperin ne ovat kai olleet yksi ja sama kirja. Esra on juutalaisen uskonnon isähahmoja, vähän kuin Mooseskin. Hän vaikutti paljolti siihen, miten tooraa tulkittiin ja minkälaiseksi juutalainen jumalanpalveluselämä toisen temppelin aikaan muotoutui. Luultavasti Aikakirjat ovat hänen käsialaansa. Hänen lainalainen uskonsa näyttäytyy kuitenkin varsin vieraana uuden liiton uskovalle.

Jotakin esikuvallista Esran uskossa kuitenkin on. Kun hän karkotti israelilaisten miesten ottamat pakanavaimot pois, hän alleviivasi sitä, että juutalaiseen seurakuntaan sai kuulua vain ympärileikatut miehet ja heidän juutalaiset vaimonsa plus lapset. Ympärileikkaamattoman miehen tytärtä ei juutalainen mies saanut ottaa puolisoksi. Uudessa liitossa ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus – siis uudestisyntyminen. Äitikirkkoni helluntaiherätys saa minulta vaihteeksi kehut, sillä heidän tavoitteensa on, että seurakuntaan kuuluu vain uudestisyntyneitä jäseniä. Kaikki ovat tervetulleita hengellisiin tilaisuuksiin, mutta seurakunnan jäsenyyteen otetaan vain uskoon tulleet ja uskovina kastetut. He ovat seurakuntaopissaan siis Esran linjoilla.

Ongelma voi tietysti olla siinä, että pitää erottaa, kuka on uudestisyntynyt ja kuka ei. Se ei aina ole helppoa, mutta hyvä ihmistuntemus ja henkien erottamisen armolahja auttavat. Luulen, että epäselvissä tapauksissa olisi hyvä, jos seurakunnasta löytyisi joku lämminhenkinen paimensielu luotaamaan kasteelle pyrkivän uskon laatua. Kovistelu tuskin auttaa.

Esran kirja kertoo toisen temppelin syntyvaiheista. Toinen temppeli koki aika monenlaisia vaiheita, kun kreikkalaiset valloittajat loukkasivat temppelin pyhyyttä. Makkabilaiset onnistuivat karkottamaan valloittajat ja temppeli piti vihkiä uudelleen. Tässä vaiheessa syntyi hanukkajuhla, jonka apostoli Johannes ohimennen mainitsee ”temppelin vihkimisen vuosijuhlana” (Joh.10:22). Hanukkaa vietetään juutalaisten keskuudessa tänä vuonna (julkaistu vuonna 2020) 10-18. joulukuuta, sillä se kestää kahdeksan päivää. Kunakin päivänä sytytetään yksi kynttilä lisää hanukkia-kynttilänjalkaan. Joka päivä kynttilät pitää vaihtaa, joten niitä kuluu kaikkiaan 44 kappaletta. Luterilaiset adventtikynttilät heijastanevat jossain määrin tätä käytäntöä. Hanukkajuhlana lapset saavat lahjoja – se on siis heidän joulunsa.

Sivumennen sanoen: minullakin on lahjana saatu hanukkia piilossa kirjahyllyni päällä. En sitä pidä esillä, sillä en edusta vanhan liiton uskoa, vaan uuden liiton. Äidiltä perintönä jäänyt kipsinen laintaulu on sekin niin syvällä tavaroitteni pohjalla, että en halua sitä ikinä kaivaa esiin. En halua Mooseksen tavoin sitä rikkoakaan (2.Moos.32:19), velvoittavathan 10 käskyä meitäkin. Mutta onhan toki hyvä tietää temppelin vihkimisen muistojuhlastakin ja juutalaisten tavoista jotakin. Tässä toteutuu se rohkaiseva periaate, että Kristus valaisee meille vanhan liiton asioita ja päinvastoin – vanhan liiton esikuvat avaavat meille uuden liiton asioita.

Ja hän sanoi heille: ”Niin on jokainen kirjanoppinut, joka on tullut taivasten valtakunnan opetuslapseksi, perheenisännän kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa”. Matt.13:52.