Kategoria: Rohkaisu

Kutsumus – oletko ajatellut sitä omalla kohdallasi? Oletko selvillä siitä, mikä on sinun elämäntehtäväsi täällä maan päällä Jumalan valtakunnassa? Jotta voit löytää sen, sinun tulee osata suunnistaa elämässä, tehdä monia siunattuja valintoja, elää Jumalan yhteydessä. Päämäärätietoinen elämä ei osu kohdallesi sattumalta. En tarkoita välttämättä mitään uskontoon liittyvää ammattia – pappi, evankelista, sananjulistaja, lähetyssaarnaaja – vaan tarkoitan tavallista elämää, joka on annettu Jumalalle.

Hengellinen kasvu on tässä aika ratkaiseva. Et voi elää niin kuin maailman ihmiset etkä voi odottaa, että Jumala hoitaa kaiken automaattisesti. Sinun osuutesi tarvitaan. Kun pyrit hengelliseen kasvuun, oman kutsumustyösi löytämiseen ja siihen, että sinusta kasvaa se ihminen, joksi Jumala on sinut tarkoittanut, sinun tulee olla valmis tekemään kipeitä valintoja rahan ja omaisuuden suhteen, ihmissuhteissa, ajankäytössä ja vähän kaikessa, mikä on tärkeää elämässä.

Yksi tärkeä taito on osata tehdä valintoja uskon perusteella ja hylätä epäuskon houkutukset. Israelilaiset olivat suuren ratkaisun edessä, kun heidän piti valloittaa luvattu maa. Heidän uskonsa petti ja he perääntyivät. Epäuskoiset vakoilijat saivat kansan rohkeuden luhistumaan. Pelko tarttui kuin kulovalkea koko kansaan ja se jäi harhailemaan erämaahan. Epäusko johti kuolemaan, häviöön ja tuhoon (4.Moos.13:31-33).

On monia tapoja varmistaa, että rakennamme uskon varaan. On tärkeää lukea Raamattua ja noudattaa sitä. Tavallisen ihmisen arjessa punnitaan, olemmeko sisäistäneet sanaa ja elämmekö arkeamme uskossa vai epäuskossa. On tärkeää elää rukouksen hengessä ja etsiä johdatusta aina, kun koemme, että olemme epävarmoja valinnoissamme. On tärkeää huolehtia, että ympäröimme itsemme uskon ihmisillä. Jos ystäväpiiriimme kuuluu epäuskon edustajia, heistä on parasta hankkiutua eroon. Et voi kuunnella jatkuvaa epäuskon ääntä ja tehdä uskonvaraisia ratkaisuja. Valikoi siis ystäväsi oikein. Jos suinkin voit, ota lähipiiriisi vain ihmisiä, jotka uskovat sinuun ja sinun näkyysi. Tulet huomaamaan, että myös uskovaiset jakautuvat jyrkästi kahteen ryhmään ja uskon ihmiset ovat vähemmistö. Jeesus kohtasi tämän tosiasian monesti.

Jeesuksen vielä puhuessa tuotiin synagogan esimiehelle kotoa sana: ”Tyttäresi kuoli jo, miksi enää vaivaisit opettajaa.” Tämän kuultuaan Jeesus sanoi esimiehelle: ”Älä pelkää, vaan usko.” Hän ei antanut kenenkään muun tulla mukaansa kuin Pietarin ja Jaakobin sekä Johanneksen, Jaakobin veljen. Mark.5:35-37.

Haluan rohkaista sinua kasvamaan uskon ihmiseksi, joka seuraa Herraa koko sydämestään, joka kuuntelee uskon ääntä ja torjuu epäuskon tien, joka pyrkii eteenpäin, katsoo tulevaisuuteen eikä menneisyyteen, joka ei suostu elämään ihmisten ahtaissa laatikoissa, ei suostu noudattamaan muiden asettamia rajoituksia ja sääntöjä, vaan elää näkynsä kannustamana, hengen innoituksesta osallisena – Jumalan ihmisenä päästä varpaisiin.

Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät. Ef.3:18-19.

Hänen vihansa kestää vain hetken, hänen hyvyytensä läpi elämän. Illalla on vieraana itku mutta aamulla ilo. Ps.30:6.

Usko Jumalan hyvyyteen joutuu koetukselle, kun kohtaamme ikäviä asioita, kuten sairautta, työttömyyttä, avioeron, konkurssin, läheisen kuoleman tai muuta sellaista ja kyselemme miksi-kysymyksiä itku kurkussa. Tuntuu, että joudumme ylivoimaisiin vaikeuksiin. Mutta Raamatun pyhät kokivat samaa ja kirjoittivat muistiin kokemuksensa. Saamme lukea vaikkapa Paavalin tilitystä näistä epätoivon hetkistä:

Jouduimme niin suunnattomiin ja ylivoimaisiin vaikeuksiin, ettemme enää uskoneet selviävämme hengissä. Me saimme tuntea olevamme kuolemaan tuomittuja, jotta emme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka herättää kuolleet. Tällaisesta kuolemanvaarasta hän pelasti meidät, ja niin hän pelastaa vastedeskin. Me luotamme siihen, että hän on pelastava meidät, kun tekin autatte meitä rukouksellanne. Näin nousee monista sydämistä kiitos Jumalalle siitä armosta, jota hän on osoittanut meitä kohtaan. 2.Kor.1:8-11.

Luottamusta Jumalaan rakennetaan näissä koetuksissa. Vahvaa uskoa ei oikein voi saada ilman niitä. Vastoinkäymisten keskellä saamme luottaa siihen, että koetus menee ohi ja Jumalan armo ja hyvyys kestää ajasta aikaan – ikuisesti. Voimme luottaa Jumalaan, että hän antaa voimaa kestää eteen tulevat väliaikaiset vaikeudet:

Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää. 1.Kor.10:13.

Niinpä voimme tänäänkin elää toivorikkaalla mielellä, pää pystyssä, varmana Jumalan rakkaudesta, luottavaisin mielin. Etenemme rukouksen hengessä, odotamme Herraa, toistamme hänen nimeään, kiitämme häntä avusta jonka hän on varannut, emme lannistu. Tiedämme, että hän on läsnä, hän neuvoo, hän puolustaa, hän kantaa ja pelastaa, hän vie asiamme voittoon, hän avaa tietä ja antaa rauhan, hän varustaa ja voimistaa, hän nostaa iloon.

Maan ääristä minä huudan sinua, kun sydämeni nääntyy. Sinä viet minut turvaan, kalliolle, jolle itse en jaksaisi nousta. Ps.61:3.