Kategoria: Rohkaisu

Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa. Luuk.15:6.

Minun piti aloittaa tämän kirjoittamista, mutta sain rintakipuja ja aloin etsiä nitroani. Se on pieni suihkepullo, jonka piti olla käsillä ja helposti saatavissa ikkunalaudalla. Vaan ei ollut. Piti myllätä koko huoneisto ja etsiä sitä joka raosta. Rintakipu meni onneksi ohi itsestään, mutta seuraavaa kohtausta varten se nitro pitäisi löytää. En osaisi keskittyä kirjoittamiseen, jos se nitro olisi hukassa. Rukoillakin piti.

Se löytyi sitten viimein ja mistä – juuri sieltä, missä sen pitikin olla! Se vaan oli luiskahtanut sellaiseen koloon, että se oli piilossa eikä näkynyt juuri mistään suunnasta. Mikä helpotus!

Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’ Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.” Luuk.15:8-10.

Taivaasta siis seurataan meidän elämäämme ja siitä suunnasta katsoen on merkkitapaus, jos joku kääntyy. Jos joku tekee parannuksen ja muuttaa elämäntapojaan, etsii oikean suunnan elämälleen ja kääntyy Jumalan puoleen, se on suuren ilon aihe, se on hyvä uutinen. ”Kuulkaa, se kaveri löytyi!” Tämä ihminen, joka oli hukassa, on päässyt tielle, saanut lujan pohjan askeltensa alle ja kulkee nyt määrätietoisesti oikeaan suuntaan. ”Hän on turvassa, hän on kiinni pelastuksessa, hän ei huku, hän on tulossa kotiin! Nyt juhlat pystyyn!”

Enkelit iloitsevat siitä, mitä Jumala tekee. Enkelit eivät saa parannusta aikaan, sen voi tehdä vain Jumala. Hän yksin voi puhaltaa ihmisen sisimpään hengellisen elämän. Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Joh.6:44. Isä Jumala vetää siis syntisiä Jeesuksen luo ja tapahtuu uudestisyntymisen ihme. Ihminen muuttuu ja sen näkevät muutkin. Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi. Tämän kuulevat monet, tuntevat pyhää pelkoa ja turvaavat Herraan. Ps.40:4.

Joku ystävä voi luiskahtaa sellaiseen koloon, ettei häntä huomaa mistään suunnasta. On siunattua Pyhän Hengen vaikutusta osata etsiä toista, osata kuunnella, kohdata kätketty sydän, nähdä lähimmäisen kipu, löytää hänet orpoutensa keskeltä, vetää pois piilostaan. Ja kertoa hänelle ilosanomaa Jeesuksesta joka pelastaa, Vapahtajasta joka välittää, Jumalasta joka on voimallinen auttaja. On siunattua Jumalan työtä löytää eksynyt ja tuoda hänet Kristuksen ruumiin yhteyteen.

Tähän Jumalan henki sinua tänään rohkaisee. Jätän sinut hänen siunatun kätensä ohjaukseen – Jeesuksen nimessä!

Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä. Ilm.3:5.

Sardeen seurakuntaa nuhdeltiin siitä, että sen nimi oli ”elävien kirjoissa”, mutta se oli kuollut – tai ainakin kuolemaisillaan. Näyttää kuin Jumalan pitkämielisyys olisi pitänyt sitä hengissä. Sardes vaikutti olevan teho-osaston potilas.

Herra meitä auttakoon ja hänen pitkämielinen armonsa olkoon apunamme, että mekin saamme säilyttää nimemme elämän kirjassa. Herra on meidät ostanut verellään ja piirtänyt nimemme kätensä ihoon rautapiikillä. Ei meitä helposti voida pyyhkiä pois hänen kämmenselästään. Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt… Jes.49:16.

Mietin näitä, kun luin Mooseksen kirjasta ylipapin asuun liittyviä kuvauksia. Ylipapillahan oli olkapäillään onyks-kivistä tehdyt olkakappaleet. Noihin kahteen olalla kannettavaan jalokiveen oli kaiverrettu Jaakobin poikien nimet, kuusi nimeä kumpaankin. Osaatko sanoa, miten nimet ryhmiteltiin?

Rintakilpeen myös valittiin kalliita kiviä ja ne mainitaan kaikki lueteltuina kolmen ryhmissä. Kiinnitä siihen korukiviä neljään riviin: ensimmäiseen riviin karneoli, topaasi ja smaragdi, toiseen riviin turkoosi, safiiri ja kalsedoni, kolmanteen riviin hyasintti, akaatti ja ametisti sekä neljänteen riviin krysoliitti, onyksi ja jaspis. 2.Moos.28:17-20. Näihin kahteentoista kiveen kaiverrettiin Jaakobin poikien nimet ikäjärjestyksessä? Mutta hepreaa luetaan oikealta vasemmalle – tarkoittaako se, että jalokivetkin nimettiin oikealta vasemmalle? Ja mikä olikaan Jaakobin poikien isän nimi…? Eikun – ikäjärjestys?

Luulisi, että Juuda ja Joosef saisivat kaikkein komeimmat kivet. Mitä vielä – turkoosi ja onyksi – ne olivat koko joukon halvimpia korukiviä. Kun vertaamme Ilmestyskirjassa mainittuja uuden Jerusalemin muurin peruskiviä, niin muutamat jalokivet selvästikin hylätään ja tilalle otetaan noin kolme kappaletta uusia kivilaatuja (Ilm.21:19-20). Voimmeko nähdä tässä mitään hengellistä merkitystä? Ehkä jotkut materiaalit vaativat enemmän työstämistä? Läpinäkymätön ja halpa turkoosi – ehkä sen täytyy saada uutta kovuutta ja läpinäkyvää kirkkautta lisää beryllinä? Minä teen sinusta timantinkovan, piikiveä kovemman. Hes.3:9. Toisaalta: muurin peruskivet viittaavat apostoleihin, eivät niinkään Israelin kantaisiin.

Sakarjan kirja ehkä heijastaa parhaiten Kristuksen ylimmäispapillista roolia, kun hän kuvaa Kristuksen jalokivenä, jossa on ”seitsemän silmää” (Sak.3:9). Kyse on ns. asterismista, jolloin jokin kivessä oleva epäpuhtaus (sulkeuma) heijastaa valoa kissansilmän tapaan. Valo muodostaa silloin tähtikuvion. Oikeastaan parempi käännös olisi ollut ”seitsemän tähteä”. Me tiedämme nuo seitsemän tähteä, ne ovat Ilmestyskirjassa mainitut seitsemän seurakuntaa. Mielenkiintoista on, kuinka Sakarja paketoi Kristuksen koko elämäntyön tähän: Katsokaa, minä kaiverran siihen kirjoitukseni, sanoo Herra Sebaot. Yhdessä hetkessä minä otan pois tämän maan synnin. Sak.3:9.

Onko elämän kirja kirjoitettu siis rautapiirtimellä ja timanttikärjellä korukiveen? Sovituksen todellisuus – Kristuksen pelastava armo – onko se kaiverrettu kaikkien seurakuntien osalta jalokiveen?

Ainakin tämän voimme ymmärtää: Kun Jumala on meidät valinnut omakseen ja lunastanut kalliilla verellään, meidän arvomme on suuri. Olemme hänen silmissään kalliita kiviä, jalokiviä joissa lukee meidän nimemme. Jeesus Kristus kantaa ylimmäisenä pappina meidän nimiämme olkapäällään kuin rukouksena. Meidän nimemme kulkevat hänen mukanaan minne hän meneekin ja ne ovat kaiverretut rintakilpeen, joka on hänen sydämensä päällä. Ei ole ketään, joka voisi pyyhkiä ne pois.

Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Room.8:38-39.