Jumalan armon varassa

armoHän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan. Jes.61:2-3.

Jeesus totesi Kapernaumin synagogassa, että hänessä tämä sana kävi toteen (Luuk.4:21). Luulisin, että tässä on aito tunnusmerkki siitä, että ihminen on Jumalan asialla ja puhuu Jumalan sanoja, toimii siltä pohjalta, että Jumala on hänet lähettänyt. Vaikka ihmiset elivät Jeesuksenkin aikana jumalattomasti ja rypivät synnissä, ei Jeesus kokenut tehtäväkseen tuomita ihmisiä. Hän päinvastoin sanoi: Minä en tuomitse ketään (Joh.8:15). Jumalan kutsu tulee tänäkin päivänä ihmisille evankeliumin ilosanoman kautta, ei jonakin arvosteluna, sättimisenä, syyttämisenä ja tuomitsemisena. Tuomion päivä on sekin joskus, tilinteon hetki tulee, mutta nyt vielä on armon aika. Nyt vielä on aikaa parannukseen.

Herran armotöitä minä julistan, Herran ylistettäviä tekoja, muistaen kaikkea sitä, minkä Herra on meille tehnyt, hänen suurta hyvyyttään Israelia kohtaan, kaikkea, minkä hän on sille tehnyt, hän, joka on uskollinen ja täynnä armoa. Jes.63:7.

Aito ja terve usko Jumalaan sisältää tämän kiitollisen asenteen, jossa näemme ja ymmärrämme Jumalan hyvyyden, rakkauden ja armon. Kun tällainen kuva Jumalasta on juurtunut syvälle sisimpäämme, ei mikään ulkonainen pahemmin horjuta. Toki koetuksia tulee, erilaisia myrskyjä tulee elämässä vastaan, mutta usko Jumalan hyvyyteen pitää meitä pystyssä vaikeinakin päivinä. Me aloitamme uskonelämämme armon varassa ja meidän on tarkoitus jatkaa loppuun asti Jumalan hyvyyteen, rakkauteen ja armoon turvaten. Me jaksamme olla uskollisia Herran palvelemisessa, kun ymmärrämme ja koemme, miten uskollinen hän on ollut meitä kohtaan.

Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa. Room.12:11.

Hän ansaitsee sen

ristinpuuJa rakkautta on se, että me elämme hänen käskyjensä mukaan. 2.Joh.1:6.

Jeesus tuli täyttämään lain meidän puolestamme. Nyt me saamme hänen ristinsä työn ansiosta Jumalan vanhurskauden uskon kautta, emme tekojen. Kristuksessa olemme kuitenkin saaneet paljon enemmän kuin vain syntimme anteeksi. Olemme saaneet sisimpäämme Pyhän Hengen ja Jumalan sana on kirjoitettu sydämemme tauluun. Niinpä meillä on voima tehdä Jumalan tahtoa, jos sana on uskossa sulautunut meihin ja Henki meitä innoittaa.

Näin olemme tehneet tietynlaisen ympyrän ja palaamme aivan uusin eväin siihen, mistä aiemmin toivottomina luovuimme: Jumalan käskyjen noudattamiseen. Kristuksessa olemme saaneet uuden toivon ja uuden voiman:

Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin, jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus. Room.8:3-4.

Emme rakenna enää uskonelämäämme lain kirjaimen varaan. Emme tuijota ulkonaisia asioita ja tekoja, vaan keskitymme sisäiseen elämään, jotta ne ulkonaisetkin tulisivat kuntoon. Tämä on joskus vaikeatajuista, mutta on palkitsevaa opetella näkemään, mikä ero on vanhalla liitolla ja uudella liitolla. Vanhassa liitossa oli kymmenen käskyä ja satoja muita käskyjä. Nyt meillä on Kristuksen laki ja ne käskyt, jotka Jeesus on jättänyt meille noudatettaviksi (joku on laskenut, että niitä on 75 – korjaisin näppituntumalta lukeman 72:een, mutta älä kysy, mitä ne ovat, sillä en ole sen lajin teologi). Opimme noudattamaan Kristuksen lakia vähitellen hengellisen kasvun kautta.

Palaan siis siihen, mitä apostoli Johannes sanoo rakkaudesta: rakkautta on se, että me elämme hänen käskyjensä mukaan. Rakkaus ei siis ole tunne, vaan siinä on kysymys kuuliaisuudesta Jeesuksen käskyille. Joskus on suorastaan pakko olla tunteeton, voidakseen noudattaa Jumalan tahtoa. Emme voi olla niin hellämielisiä, että menemme mukaan kaikenlaiseen hyvässä tarkoituksessa esitettyyn uskonnolliseen hömppään. En nyt mene yksityiskohtiin, mutta uskonnollisessa kentässä tulee vastaan kaikenlaista ihmisten keksimää, ihmismielen kehittelemää ’näkyä’, yleisinhimillisten tunteiden nostamista Jumalan sanan tilalle, erilaisia kultaisia vasikoita, joiden ympärillä juhlitaan, lauletaan ja tanssitaan. Ihmissuvun syvimpien tunteiden ilmausta edustaa tämä tavoite: Tee meille jumala (2.Moos.32:23).

Niinpä rohkaisen itseäni ja sinua tänään elämään uudessa liitossa Kristukselle kuuliaisena. Oppikaamme tuntemaan Jeesuksen käskyt ja noudattamaan niitä. Kun teemme, mitä hän on käskenyt, vaellamme totuudessa ja rakkaudessa. Se on ensirakkaudessa elettyä opetuslapseutta. Se on lojaaliutta ja alamaisuutta hänelle, joka on ostanut meidät omakseen. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. 1.Joh.4:10. Hän ansaitsee sen, että me häntä palvelemme – totisesti.