Kategoria: Rohkaisu

Joskus vaikeudet kasaantuvat, olosuhteet käyvät ylivoimaisiksi, elämä ajautuu umpikujaan. Avioliitto voi särkyä, yritys ajautua konkurssiin, vakava sairaus iskeä. Mutta jos niin käy, silloin on aika kääntyä Herran puoleen ja huutaa häntä avuksi. Herra on voimallinen muuttamaan sinun olosuhteesi ja auttamaan sinua. Jumalan kansan hätänumero on 5015: Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua. Ps.50:15.

Aina ei kuitenkaan elämän ankeus sisällä mitään dramatiikkaa. Elämästä on voinut tulla surkeaa vain yksinäisyyden vuoksi. Tai uskonelämässä on menossa kuiva jakso – erämaataival. Olisi halu kokea uutta, saada virvoitusta, tyydyttää janoaan, mutta tylsä arki vain jatkuu päivästä päivään. Jumala on jossakin kaukana eikä kuule avunhuutoja. Sana ei puhuttele, rukous ei maistu. Jano ei sammu, vaikka kävisi matkoilla, keksisi itselleen erilaisia huvituksia. Jano ei sammu, vaikka katselisi elokuvia tai lukisi kirjaa. Jano ei sammu mökillä eikä jano sammu kotona. Hengellisessä kokouksessakin puheet kaikuvat ontoilta.

Erämaataipaleelle on ominaista, että se tuntuu aina liian pitkältä. Kuivalle jaksolle on ominaista, että kaipaa uutta, janoaa virvoitusta. Kuitenkin – kuivatkin jaksot päättyvät aina. Erämaa ei jatku ikuisesti. Sateeton sääkin – viikkoja kestänyt – katkeaa ukkosiin ja rankkasateisiin. Talven jälkeen tulee aina kevät ja kesä. Jesaja kuvaa tätä muutosta: Näin on oleva, kunnes meihin tulee korkeudesta henki. Silloin autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi ja tarhat ovat laajoja kuin metsät. Jes.32:15. Aavikko iloitsee, autiomaa iloitsee, aro riemuitsee, se puhkeaa kukkaan! Jes.35:1. Jeesus lupasi vuorisaarnassaan: Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan. Matt.5:6. Kun Herra ilmestyy, kaikki muuttuu hetkessä: Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Ps.23:2.

Kun Herra saa sinut perusteellisesti virvoittaa, sen jälkeen: Sinä olet kuin vehmas puutarha, kuin lähde, jonka vesi ei ehdy (Jes.58:11). Uskothan sen? Uskallathan nähdä tulevaisuutesi siunattuna? Uskallathan nähdä, että elävät vedet vielä virtaavat? (Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. Room.10:17).

Pietari kirjoittaa kirjeessään pelastuksesta ja toteaa sen olevan suuren ilon aihe, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. 1.Piet.1:6.

Kärsimys osana uskon vaellusta on se uskonelämän vaikea pala – hinta, jonka joutuu maksamaan. Risti on kuitenkin välttämätön. Ristillä Jeesus maksoi hinnan, jota ilman eläisimme ilman toivoa maailmassa. Mekin maksamme uskostamme hinnan, jotta se voi olla elävää, tervettä ja aitoa. Joudumme sen tähden moninaisiin koettelemuksiin.

Olen kokenut kaikenlaisia koettelemuksia itse ja seurannut muiden uskovien koettelemuksia. Joskus näyttää siltä, että ne koetukset ovat aivan ylivoimaisia. Voi vain ihmetellä, miten kukaan selviää niistä hengissä. Tai miten kukaan voi säilyttää mielenterveytensä noissa ahjoissa. Miten kukaan voi olla katkeroitumatta noissa elämän vastoinkäymisissä.

Ihmeellinen lopputulos on kuitenkin, että kyseiset henkilöt ovat tulleet ahjostaan läpi vahingoittumattomina ja ikään kuin uudestiluotuina. He eivät ainoastaan ole kestäneet, vaan he ovat tulleet vahvemmiksi, terveemmiksi, eheämmiksi. Miten se on mahdollista? Miten sellainen säteily voi nyt heistä loistaa? Vastaus: se koettelemus, jonka läpi he menivät, puhdisti heidät. He kestivät sen, koska he kulkivat sen läpi Kristuksen kanssa. Pietari valottaa tätä puhdistumisen salaisuutta:

Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. 1.Piet.1:7.

Danielin kirjassa on kertomus, kuinka kolme miestä heitettiin tuliseen pätsiin. Kun he selvisivät siitä hengissä, sanotaan: …tuli ei ollut pystynyt heihin: heidän partansa ja hiuksensa eivät olleet kärventyneet, heidän vaatteensa eivät olleet lainkaan vahingoittuneet, eikä heistä edes lähtenyt savun hajua. Dan.3:27.