Kategoria: Rohkaisu

Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Hepr.11:1.

Olen puhunut aiemmin ns. ”luonnollisesta uskosta”. Luonnollinen usko on sitä, että tiedämme auringon nousevan huomennakin, tiedämme että sateen jälkeen tulee aurinkoisia ilmoja, tiedämme että kaamos vaihtuu kevääksi. Tiedämme, että raskaana oleva nainen jonain päivänä synnyttää. Tällainen usko syntyy sydämeemme ja kasvaa siellä aivan automaattisesti, kun ikää ja elämänkokemusta karttuu. Kun on elänyt 10-vuotiaaksi, uskoo jo aika vankasti, että aurinko nouse huomennakin. Entä sitten, kun on jo 60-vuotias? On täysin varma, että kylmää ja pimeää talvea seuraa kevät. Jossain vaiheessa aurinko alkaa paistaa ja tintti laulaa puussa – sen vaan tietää kokemuksesta ja siksi ei talven synkkyys tee mitään toivottomuuden pesää sieluumme.

Samalla tavalla on hengellisen uskon laita. Kun tulemme uskoon, tarvitsemme hengellisiä kokemuksia, jotta uskomme vahvistuisi. Tarvitsemme Raamatun sanaa, sillä kaikki usko nojaa Raamatun lupauksiin. Kun luemme ensi kertaa Raamattua, saatamme mennä monien lupauksien ohi edes huomaamatta niitä. Mutta kun luemme Raamattua ahkerasti, alkavat Jumalan yksityiskohtaiset lupaukset tarkemmin erottua kokonaisuudesta. Kun jokin asia tulee luetuksi 10 kertaa, alamme vähitellen uskoa siihen. Kun ikää karttuu, alamme vahvistua uskossamme. Kun sama Jumalan sanan kohta toistuu silmiemme alla sadannen kerran, alamme jo pikkuisen uskoa siihen, että sen täytyy olla totta. Huomaamme siis, että usko kasvaa, kun luemme (tai kuuntelemme) sanaa (tai sananjulistusta) ja mitä enemmän ajatuksemme askartelevat sanan kanssa (mitä enemmän märehdimme sitä) sitä enemmän se alkaa uskossa sulautua meihin. Sitä enemmän myös Pyhä Henki voi kirkastaa sanaa ja avata meille viisauden ja ilmestyksen hengessä Jumalan totuuksia. Kun sana erityisesti koskettaa ja tulee henkilökohtaisesti lähelle ja todeksi minulle itselleni, on kyseessä logos -sanan elävä versio eli ns. rhema-sana. Suomenkielinen Raamattu käyttää tästä termiä ”Kristuksen sana”.

Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. Room.10:17.

Niinpä rohkaisen sinua kuuntelemaan sanaa, lukemaan Raamattua, ja mietiskelemään sanaa. Palkintona on hengellinen kasvu. Palkintona on, että Jumala puhuu sinun sydämellesi. Emmehän halua jäädä lapsiksi siinä mielessä, että jäämme lapsen asteelle? Koska haluamme kasvaa aikuisiksi, meidän tulee syödä hyvin ja tukevasti. Samat periaatteet koskevat alhaisia ja ylhäisiä, pappeja ja maallikoita, naisia ja miehiä, rikkaita ja köyhiä. Jumala kohtelee kaikkia tasapuolisesti. Sinäkin voit siis kasvaa hengessä aikuiseksi, elää lähellä Kristuksen sydäntä, olla Jeesukselle rakas opetuslapsi, toteuttaa Jumalan antamaa kutsumusta ja päästä kerran voittajana perille. Voimme kasvaa uskossamme ”täyden iän määrään” niin että uskomme Paavalin tavoin:

Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään. 2.Tim.4:8.

Minä tuon lampaani vieraasta maasta, minä kokoan ne kansojen keskuudesta, tuon ne omaan maahansa ja kaitsen niitä Israelin vuorilla, purolaaksoissa ja kaikilla ruohoisilla mailla. Vehmailla niityillä minä niitä kaitsen, niiden laidun on Israelin korkeilla vuorilla. Siellä, vehreillä kedoilla, ne saavat levätä, ne saavat käyskennellä Israelin vuorten rehevillä laidunmailla. Hes.34:13-14.

Jos luemme tämän Hesekielin profetian niin, että ajattelemme vain maata nimeltä Israel, juutalaista kansaa tai nykyistä valtiota nimeltä Israel, saamme jakeesta irti vain yhden siivun, pienen palan koko moniselitteisen ilmoituksen sisällöstä ja ehkä tärkein sanoma menee ohi – yli hilseen niin kuin sanotaan. On ainakin vaara, ettemme osaa ottaa siitä itsellemme juuri mitään, kun emme ole israelilaisia, emme ole juutalaisia, vaan suomalaisia – pakanasyntyisiä ihmisiä. Mutta onhan siinä kuvaus Hyvästä Paimenesta, meidän Herrastamme Jeesuksesta. Jos vaihdamme sanan ”Israel” ilmaisuun ”Jumalan valtakunta” pääsemme ehkä jo lähemmäksi sellaista merkitystä, joka puhuttelee meitäkin.

Hyvä Paimen siis kutsuu lampaansa ulos maailmasta (vieraasta maasta) ja tuo ne omaan Valtakuntaansa. Hän kaitsee niitä virkistävien purojen äärellä niin että lampaat saavat iloiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä. Hän vie lampaansa syömään tuoretta ruohoa (hän ruokkii ne vahvalla Jumalan sanan ruoalla). Paimen vie lampaansa ”reheville laitumille”, toisin sanoen heiltä ei puutu hyvää ruokaa. Minä kaitsen itse lampaitani ja vien itse ne lepäämään – näin sanoo Herra Jumala. Hes.34:15. Lampaita ei ajeta enää takaa eikä niiden tarvitse hengen hädässä juosta karkuun, ne saavat levätä rauhassa. Lampaille onkin tärkeää saada olla rauhassa, kun ne märehtivät ruokaansa. Ja Hyvän paimenen kuvaus jatkuu:

Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa. Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita. Hes.34:16.

Eksyneet tuodaan kotiin ja ontuvat hoivataan kuntoon. Uupuneet ja väsyneet saavat erityistä huolenpitoa. Puskijat pidetään kurissa. Tässä kerrotaan Paimenesta hienoja ominaisuuksia, joiden turvin lauma voi hyvin. Mitä huomiota juuri sinä kaipaat tänään Hyvältä Paimenelta?

Oli tarpeesi mikä tahansa, juuri sinua varten Jeesus on tullut ja hänellä on antaa sinulle, mitä sinä tarvitset. Hän tarjoaa suojelua susia vastaan, vettä janoon, ruokaa nälkään, lepoa väsymykseen, terveeksi hoivaamista sairaille – kaikkea mahdollista. Ja jos olet jostain syystä eksynyt kauas hänestä, sinulla on toivoa – Hyvä Paimen etsii sinua. Hän on siinä hyvä, suorastaan mestari. Jokaisen ihmisen ajankohtaisiin, kipeisiin ongelmiin hänellä on vastaus.

Te, ihmiset, olette minun lampaani, minun laitumeni lampaat. Minä olen teidän Jumalanne. Näin sanoo Herra Jumala. Hes.34:31.