Lunta tupaan ja kapuloita rattaisiin

sammutusLaiska sanoo: ”Tiellä on leijona, keskellä katua kulkee peto.” Sananl.26:13.

Hiljattain eräs ystäväni aloitti oman blogin julkaisemisen. Hänen seurakuntansa reaktio oli mielenkiintoinen. Seurakunnan pastorin mielestä oli vastuutonta kirjoittaa omaa blogia, sillä joku saattaa hänen tekstiensä takia tehdä itsemurhan. Lääkkeeksi asiaan ehdotettiin koulutusta – omalla kustannuksella tietysti.

Suomi on kansalaisyhteiskunta, jossa kansalaiset saavat vapaasti tehdä monenlaisia asioita, mm. julkaista omaa blogia. Täällä vallitsee sanan- ja mielipiteen vapaus. Täällä vallitsee myös uskonnonvapaus. Mutta annas olla, kun olet jäsen jossakin kristillisessä seurakunnassa, niin et saa tehdä sitä etkä tätä. Minultakin aikanaan kiellettiin kotilähetystyö. Kristillinen lehti suositteli lahjatilauksien tilaamista ja antoi niistä alennuksen. Mutta seurakunta ei halunnut, että sen alueella joku tilaa näitä lahjatilauksia. Rahat piti antaa ”hyödyllisempään” tarkoitukseen (se on: pastorin perheen elatukseen). Tämä tavoite oltiin sitten valmiita viemään läpi väkivalloin – takavarikoimalla rahat.

Niin, kyllä uskosta todistaminen on vaarallista. Ei tiedä, kuka hyppää heti jokeen, kun sille kertoo Jeesuksesta! Kyllä koulutus meidät pelastaa. Kaikenlaiset puskapapit pois päiviltä! Rahat pois tyhmiltä ja yksinkertaisilta!

He kutsuivat apostolit sisään ja kielsivät heitä enää puhumasta tai opettamasta yhtään mitään Jeesuksen nimessä. Ap.t.4:18.

Ei mitään uutta auringon alla. Tosiasia kuitenkin on, että Jeesus lähettää jokaisen uudestisyntyneen opetuslapsen todistamaan uskostaan tavalla tai toisella. Jokaisella on sekä velvollisuus että vapaus tehdä hengellistä työtä, onhan meille Kristuksen omille annettu yleinen pappeus. Sinäkin saat siis torjua nuo vastaväitteet, jotka vaativat sinulta koulutusta, seurakunnan siunausta, ylipappien lupaa ja mitä vielä – hyvää ulkonäköä…? Sinun ei tarvitse alistua hengen sammuttajien mielivaltaan. Jos koet Jumalan kutsua tehdä jotain ja Pyhän Hengen innoitusta Jumalan valtakunnan työhön, sinun tulee lähteä liikkeelle rohkeasti eikä arkaillen. Sinun tulee rohkeasti kumota vastaan sanojien väitteet (Tit.1:9). Pyhä Henki on sinun työnantajasi, johdattajasi ja opettajasi, hän myös valtuuttaa ja armoittaa työhön (1.Joh.2:27). Sinun tulee valmistautua siihen, että kapuloita heitetään rattaisiin, ei vain sielunvihollisen taholta vaan myös omien taholta. Sinun tulee olla päättäväinen. Sinun tulee pitää aina mielessäsi Raamatun rohkaisu:

Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. Hepr.12:3.

Epäonnistuneelle

rataEpäonnistumisen tunne voi tulla. Jo kasvuiässä saatamme kokea monenlaista keskenkasvuisuutta ja alisuoriutumista koulumenestyksessä. Aikuisina emme ole jaksaneet kunnostautua kasvattajina tai suoriutua kunnolla työpaikalla. Olemme epäonnistuneet aviopuolisoina.

Ehkä en maininnut sinun elämäsi kipeintä aluetta vielä? Koetko epäonnistuneesi hengellisessä työssä? Voin lohduttaa sinua: kaikki kokevat niin. Siis ne, jotka uskaltavat yrittää. Hengellinen työ on maailman vaativinta ja jos siinä olet alisuoriutuja, niin ei haittaa. Kukaan ei ole täydellinen, kukaan ei saa suuria tuloksia aikaan, kaikki olemme ”epäonnistujia”. Jeesuksenkin hyvin alkanut hengellinen työ päättyi häpeäpaaluun. Vai päättyikö? Eikö se varsinaisesti vasta alkanut siitä? Ehkä sinunkin pitää epäonnistua, kokea tappioita, joutua pohjamutiin oman näkysi ja kutsumuksesi kanssa ensin ja vasta sitten Jumala voi uskoa sinulle tuloksia? Ehkä ne työn hedelmätkin sitten näyttävät enemmän Jumalan armon aikaansaamilta, kun sinun oma pätevyytesi on ensin käytetty loppuun?

Ole turvallisella mielellä, päätä olla Jumalan hullu eli jatkaa työtä, vaikka olet umpikujassa ja voimat on loppu, voitelu kadoksissa, pettymys päällimmäinen tunteesi. Päätä olla Jumalan hullu ja mennä eteenpäin, olla uskon isän, Aabrahamin, kaltainen: Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut (Room.4:18). Sillä:

Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä (Hepr.11:1).